Uutiset

Junior Derbystä päästiin kotiin ja suunnattiin katse kohti Turkua. Little otti heti viikon loman ja Piper jäi saikulle. Classicin alkueriin lähti Arttu ja seuralaiseksi Dee ja Lillan.

Arttu uupui omassa erässään pahasti, mutta pääsi jatkoon. Oulun terä oli kokolailla poissa,vaikka koira muuten vaikutti hyvältä. Dee juoksi harjoituksen lyhyellä ja oli myös hieman vaisu. Aika kuitenkin kohtuullinen 19.37/325m. Pikku Lillan (Solve the puzzle - Pepperseepearl) oli mukana haistelemassa kisatuulia ja viihtyi hienosti.

Seuraavana viikonloppuna Arttu huilasi ja Little oli jälleen tosi toimissa. Nuori herra osallistui kaksivuotiaitten urosten Puppy Mastersiin ja voitti sen varmasti ja vakuuttavasti aikaan 28.68/480m . Gabby ja Dee olivat mukana harjoittelemassa ja pitämässä pojalle seuraa. Juniorit siirtyivät nyt talvitauolle. Hyvä niin koska seuraava kisapäivä Turussa oli oikeesti painajainen.

Vuorossa siis Classicin finaali ja Tulokasmalja. Arttu ja Little. Ja aivan järjetön ilma. Satoi, tuuli ja ujelsi niin että oli järki mennä. Tytöllä nousi kuume ja minulta käyrä. Rata oli niin huono kuin siitä voi tulla, varsinkin ulkoa. Ja siellähän meidän pojat nökötti molemmat. Arttu ryytyi niin totaallisesti kuin ryytyä voi kun suossa juoksee. Littlelle ei riittänyt vauhti eikä matka eikä edes jakso. Kasvateista Swing of Snidget oli hienosti kolmas Capes lee-narttukisassa. Eli joo kamala reissu mutta tulipa tehtyä. Tosta tulokasmaljasta vielä että oli muuten meidän perheen 4. kakkonen ko kisassa johon pääsee vuoden 6 parasta tulokasta. Tiukassa on voitto. No jos ensi vuonna sitten :) Kaikesta huolimatta vuosi on nyt sitten pulkassa ja saldossa suurimpana näkyy Littlen Vuoden Tulokas titteli. Mamman mustamurjottaja :)

Alkaa olla kylmä. Pohjoisessa on vielä kylmempi. Kahden viikonlopun turnee Haukiputaalle tiesi ajamista ja ja kovaa kisaamista. Omista Little ja Piper ilmoitettiin kaksivuotiaitten Junior Derbyyn ja Arttu Kuljetus Haverisen stayer kisaan, jolloin matkana siis 712m. Kasvatteja oli myös ilmoitettu kunnioitettava määrä. Yhdeksästä pennusta kuusi oli mukana alku kahinoissa. Näistä Nooa (Nature of Niffler) joutui jäämään pois, mutta terveysongelmat masun kanssa ovat nyt kunnossa ja Nooa kellotti eilen hienon harjoitusajan 17.03/280m.

Alkueriä oli kolme joissa jokaisessa mukana kaksi potter-pentua. Nooa jäätyä pois viidellä oli siis mahdollisuus finaaliin ja neljä näistä raivasi sinne tiensä. Kertoo karua kieltään monella tavalla. Pepin pennut näyttävät kypsyvän varhain kuten emäkin. Omistajat ovat tehneet tosissaan töitä koiriensa eteen ja viitsivät ajaa ja kisata. Itse olen tyytyväinen että olen saannut ahkerat kasvatin omistajat joita on ollut helppo tukea. Toivottavasti siitä on ollut jotain hyötyä. Monen kasvattajan pennut loistivat poissaolollaan. Tuo masensi. Suomessa on monia todella lupaavia nuoria koiria jotka olisivat pärjänneet kisassa hyvin. Oliko kauas liian pitkä matka vai miksi niin monet olivat poissa ? Kovasti hypetetyt "kaiken voittavat" pentueet olivat poissa, ovat olleet kyllä lähes koko kesän. Eikö ne kuljekkaan vai odotetaanko vielä pentujen kypsymistä kilpureiksi. Yhtä kaikki monta tuosta joukosta puuttui.

JD:stä jatkoon siis Little, Piper, Hyrrä ja Sissi. Myös Karisma ja Quickstep koristivat joukkoa. Kuudesta koirasta viisi oli Extra Dividend- Firefly-emälinja yhdistelmästä, joten nyt voidaan jo varmuudella sanoa että tämä yhdistelmä toimii. Karisma taasen on yhdistelmästä Chestnut Jet- Watlala. Tämä on myös hyvin kiinnostava narttu. Väläytellyt pitkin kautta osaamistaan ja osaa olla linjoissaan päättäväinen ja tuurin käydessä petollisen nopea.

Arttu tuli omassa lähdössään toiseksi. Hienoksi juoksun teki lopun nousu, jota tältä koiralta ei aikaisemmin ole nähty. Aikakin oli hyvä. Poika myöskin palautui todella hyvin, mikä lupaa hyvää jatkossa.

Kiitokset vielä Ritalle avusta ja seurasta alkuerä päivänä. Meillä oli oikein mukava ja hauska reissu. Sulta kyllä puuttuu vielä tommoinen puikkonokka... sille meidän pitää tehdä jotakin :)

Finaali viikonloppu oli haastava. Little kantoi tällä kertaa ennakkosuosikin paineita, mutta kesti ne hyvin. Kaikesta säätämisestä huolimatta koirien hoitaminen viikonlopun aikana ja handlaaminen kisoissa meni loistavasti. Tästä megaiso kiitos Emilialle ja Samulille. Ilman teitä olisi ollut vielä rankempi reissu. Finaali lähtö oli ruuhkainen ja heti ensi kahinoissa Hyrrä ja Piperin peli paloi kolareihin. Littlen johtaessa Sissi teki vielä aivan kaikkensa yrittäen saada kakkosta ja kolmosta kiinni. Sissi kuitenkin hienosti neljäs, muutaman sadasosan kolmoselle hävinneenä. Little voitti jälleen parantaen taas ennätystään lukemiin 31.04/520m. Mitähän näistä tulee ensi kaudella ?? :) Päivän iloinen yllätys oli myös Roosan voitto lyhyellä matkalla muikeaan aikaan 16.88/280. Onnea vielä kaikille menestyjille.

Artun toinen erä Haverisen staeyr kisaa oli kutistunut kolmen koiran lähdöksi. Ensin yksi koira jäi pois treenarin todettua ettei pitkä matka sovi koiralle. Väsyi pahoin ensimmäisessä erässä. Sitten toisen koiran omistaja ilmoitti ongelmista kuljetuksen ?? suhteen eikä osallistunut hyvin pärjänneellä nartullaan kisan toiseen osaan. Itse kisa meni täysin ennakkoasetelmien mukaan. Eijas Choise voitti tehden taas uuden rataennätyksen ( Onnea vaan Hugolle ja Aarnelle vielä kerran :) ) Arttu tuli toiseksi juosten edellisviikoista rataennätystä sivuavan ajan 43.77/712m. Kolmanneksi Radiant Midwife, joka niin ikään juoksi kauden parhaansa. Hyvät ovat asetelmat Turku Classiciin...

Hyvinkää. Isot kisat kotiradalla, tai no lähimmällä radalla. Lähdettiin koettamaan sinivalkoista unelmaa neljällä koiralla. Artulle olettettiin että matka on liian lyhyt. Piper oli vielä kovin kokematon, sekin tulisi näkymään. Little pärjää, matkakin sopii. Kettu oli ihan villikortti. Vauhtia on mutta mihin se riittää ja miten se jaksaa monta starttia putkeen kun kausi alkaa näistä kisoista. Siis hieman takki auki lähdettiin.

Piper tippui. Ei ollut yllätys, mutta yritti ainakin. Kettu voitti mutta väsyi loppuun pahasti. Palautui ihan ok mutta vanha maltti ennen lähtöä oli tiessään ja poltti kynttilää ihan turhaan ennen kisoja. Arttu kolmas ja välieriin. Little toinen ja myöskin jatkoo. Näytti hyvältä kunnes välierien lähtöjaot tuli. Kaikki kolme omaa koiraa samassa välierässä ja kolme muuta todella kovaa koiraa. Tää on tätä. Lähdöstä alettiin puhua kuolemaneränä. Siitä sai ehkä kyseenalaista kunniaa. Kaikkia lähdön koiria pidettiin kovina. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kuollut.

Little taisteli itsensä B-finaaliin. Isommat pojat tipahtivat jatkosta. Kettu otti uransa surkeimman startin pahimpaan paikkaan. No näimpähän sen kerran juoksevan jonkun selässä. Aika jännä. Käsi ylös jos voitte sanoa samaan :) No Kettu jäi huilimaan katsotaan syksyllä tai sitten ensi vuonna jos terveyttä riittää. Arttu piruuntui matkan lyhyyteen. Pidennetään matkaa ja se sopi Artulle paremmin kuin hyvin. Samassa erässä haki finaali paikkaa meidän poikien lisäksi Franks Leader. Kirjoitin aikaisemmin tästä nuoresta mustasta, koska se Solve The Puzzlen jälkeläinen. Tämä Palapelin poika esitti upeita otteita jo aikaisemmin kesällä ja nyt sitten tuli täysosuma. Frank kaasutti itsensä hienosti suoraan kauden pääfinaaliin.

Välierä päivänä yksi juniorilaumamme jäsen aloitti kisauransa. Dee juoksi ekan ryhmäkokeensa lyhyellä matkalla. Ikää tällä vaalealla järkäleellä oli 17kk. Hieno juoksu. Tyttö ajautui viimeisessä kaarteessa harmittavasti ulos. Tuo maksoi mahdollisesti voiton lähdössä jossa Dee tuli toiseksi ajalla 17.17/280m. Leima ekan ryhmä kohdalle ja vähän karkkirahaa nuorelle neidille.

Finaalipäivä. Keli oli hieno ja tunnelma korkealla. Ei taaskaan mitään stressiä kuka voittaa kun paineet oli hienosti kasattu kaikille muille. Koiria mukana viisi kappaletta joista kaksi ihan kakaroita. Pipari juoksi toisen erän alkueristä pudonneille tarkoitetusta Lucky Dog kisasta. Sijoituksena neljäs. Hieman edellistä viikkoa röyhkeämpi juoksu mutta asenne edelleen hukassa. Kiima näkyy pitkään, en jaksa hokea sitä termiä mitä tässä usein käytetään. Joko kiima vaikuttaa tai sitten ei, Piperilla se vaikuttaa paljon:) Little B-finaalissa. Vastassa Cream em mate, Never say Never, Gutsy Queen, Hot peppers ja Tarsna Deed. Ihan reipasta saisi tässäkin pistellä. Cream em mate on ehdottomasti nopein narttu, joka todella lähtee kovaa. Never say Never on sekä nopea että vaarallinen. Nousee aina ekoissa kaarteissa ulommaksi ja nostaa kaikki ulkopuolellaan olevat todella ulos jos siinä sattuvat olemaan. Tämä painajainen on toistunut meidän koirille jos useamman kerran joten sitäkin odotettiin. Ainut vaihtoehto oli selvitä pois alta ja äkkiä.

 Gutsy Queen nousi kisaan poisjäännin myötä. Tästäkin saatiin pienessä sopuissa piirissämme aivan aivoton mylly. Ekalla varasijalla oli Kettu. Poisjäänneen koiran treenarin tulkinta säännöistä oli että Ketun olisi täytynyt osallistua vaikka ei ollut edes ilmoittautunut ko kisapäivään. Säälittävää jälleen kerran. Reilua viikkoa myöhemmin sama tapaus jätti toisen treenattavansa pois pitkän matkan toisesta osakilpailusta periaatteelle "ei jaksanut pitkää matkaa" . Ihan hyvä syy. Ei jaksanutkaan. Kun itse ilmoitin etten halua tuoda Kettua b-finaaliin koska startteja kaudelle oli vähän ja juuri juossut kaksi kovaa keskimatkaa, se ei ollut perusteltu syy. On se jännä miten hyvät syyt vaihtuu, kun osat vaihtuu. Minä en tarvinnut lääkärin todistusta Ketusta koska sitä ei oltu mihinkään ilmoitettu, tulikohan tästä uupumuksesta todistus, tuskin. Mutta sehän on tietysti ihan eri asia.

Little ei jäännyt odottamaan syliintulevia tai päästänyt ylinopeaailonaa karkuun. Juoksu oli ehkä hienoin mitä olen tältä koiralta koskaan nähnyt. Keulaan ja se keula sitten piti maaliin asti. Aika kertoi kaiken tarpeellisen. 28.42/480m. Ihan detaljina, kukaan meidän koirista ei ole koskaan mennyt näin kovaa koskaan, saati alle kaksivuotiaana.

Päivän päälähtö oli hieno taistelu. Stailess Steve tuskin yllätti ketään voittamalla kisan uudella rataennätyksellä, joka nyt sitten kirjataan semmoisille luvuille että töitä saa tehdä kuka sen aikanaan rikkoo. Upeaa työtä. Lähdön ehkä suurin uutinen kuitenkin oli nuoren Franks Leaderin nouseminen kivenkovassa seurassa toiseksi. Tuli aika loistava fiilis vaikka ko koiraan mitään isompaa sidettä olekkaan. Edellisessä lähdössä Pepin poika Little voittaa huimalla ajalla ylivoimaisesti ja seuraavassa Pepin viimeisen pentueen velipuoli tulee upeasti toiseksi. Frankilla on myös kovasukuinen äitee jonka osuutta ei millään kannata väheksyä. Yhtä kaikki, voi kovasti olettaa että nuoremmat Solve The Puzzle jälkeläiset tulevat varmasti sanomaan oman osansa tulevaisuudessa. Franks Leader

Deellä toinen ryhmä koe ja toinen kakkonen. Aika oli paljon kertova. 29.23. Se on hyvä vauhti reilusti alle kaksi vuotiaalle nartulle. Dee juoksee tänä vuonna vielä hieman rutiinia.  Ehkä yhden startin, todennäköisesti trialeita yms soolojuoksuja.

Arttu pääsi omalle matkalleen. Ja se näkyi. Voitto tuli hyvällä ajalla ja poika oli onnellinen. Taas hieno mantteli Vetcarelta ja kaikkea kivaa purkkia ja härpätintä. Alkoi itse asiassa hymyilyttää pojan palkinto pussi. Pieni nalle, Cothivettiä ( Arttu on suurkäyttäjä treenikaudella ) Canicurea ( joo ahneella on tunnetusti usein se paskainen loppu... Arttu varastaa oikeesti kaiken, sitä sitten hoidetaan ) ja DAP haihdutin ( oikein kätsy ujon pojan kanssa reissussa ) täähän oli melkein yhtä hyvin suunniteltu pakkaus kuin Littlen pari edellistä. Vitamiineja ja rasvahappoja karvankasvatukseen. Kiitos radoille hienoista palkinnoista ja sponsorien hankinnasta.

Päivän lopuksi mamman musta päivänpaiste aloitti uransa soolokokeella. Capes Fransine, kavereitten kesken Gabby oli väläyttellyt upeita aikoja harjoituksissa. 16.88/280m ja meillä todettiin että oli aika juosta soolo pois kuljeksimasta. 29.87 oli aika 480m ja soolo hienosti läpi. Nyt harjoitellaan lisää ja kerätään kokemusta. Tämä pentu on älyttömän reipas. Loistava työmotivaatio ja lahjakas fiksu narttu. Tästä voi oikeasti odottaa hyvää. Antaa ajan kulua se näyttää kyllä mitä tuleman pitää.

Kasvatit olivat myös vahvasti mukana SM-mittelöissä. Alkuerä päivänä Sissi (All of Aethonan) juoksi toisen ryhmäkokeensa ollen kolmas jäätävällä ajalla 29.17. Tämä oli Sissi ensimmäinen ratakierros Hyvinkäällä mikä ei profiililtaan ole helpoin mahdollinen. Hatunnosto Nellille. Tasapainoinen ja nopea narttu jolta odotan ensi kaudella todella paljon.. siis ei mitään paineita :) Little kanssa samassa alkuerässä karsi myös Hyrrä (Spin of Billywig). Hyrrä jäi viidenneksi. Välierissä nähtiin vaaleita narttuja. Roosa ( Swing of Snidget) Juoksi kolmanneksi ajalla 29.20/480m. Kia (Wind of Veela) yritti ekaa ryhmäänsä, mutta jäi lähdössä pahoin eikä juoksua voitu tämän vuoksi arvostella. Finaaleissa nähtiin jälleen Roosa kolmospallilla ja Hyrrä juoksi keskimatkan trialin jatkosta varoittavaan vauhtiin 28.93/480m.

Kaiken kaikkiaan kasvattien omistajat ovat tehneet upeaa työtä näitten nuorten kanssa. Yhdeksästä pennusta nyt kahdeksan ovat aloittaneet ratauransa vähintään soolokokeella ja harjoituksilla. Näistä kuusi kisaa jo ahkerammin. Tämä on loistava radalle tuloprosentti. Se kertoo siitä että olen saannut aktiiviset ja ahkerat pennunomistajat. Kiitos teille olette tehneet todella hyvää työtä, toivottavasti olen jotenkin voinnut auttaa tässä matkan varrella:)

Kiitos hienoista kisoista Hyvinkäälle, Teitte hyvää työtä.

Oli Turun vuoro järjestää perinteinen urosten ja narttujen keskinäinen mittelö Masters ja OAKS. Kisat onnistuivat kokonaisuutena hienosti jos jotain miinusta pitää sanoa oli alkuerä päivän rata todella raskas. Tähän oli osuutensa kelillä ja lanalla, mutta finaaleissa rata oli napakka.

Narttujen runsas osanotto yllätti. Kuusi alkuerää tarkoitti sitä että finaaliin meni ainoastaan voittajat. Kolmelle nopeimmalle kakkoselle oli paikka varattuna Rakennus Jurva Rinne consolation kisaan lopuille nartuille järjestyi tyttökisa Rautian, Finngreyn ja Kennel Nordicin myötävaikutuksella. Uroksia mukana oli kolme lähdöllistä joista kaksi parasta pääsi finaaliin. Kolme seuraavaa taas Jurva Rinteen kisaan. Tällä mentiin ja kisoista tuli upeat.

Alkuerissä oli mukana ylläreitä. Piperin putoaminen jatkosta oli selvyys koiramäärästä johtuen kun taas pojista olettettiin Artun menevän jatkoon ja Little putoavan. Toisin kuitenkin kävi ja Little juoksi upean juoksun tullen toiseksi ja ollen näin finaalin nuorin koira. Arttu tuli 4. ja jatkoi Jurva Rinteen yhteiskisaan. Piper taasen ilmoitettiin Rautia Girl Power Stakesiin.

Huvittavinta oli että Suomessa on itketty aina ettei nartuille ole omia lähtöjä. Nyt kun semmoinen tuli ja koiria joilla osallistumisoikeus oli, oli yli 20... narttuja ilmoitettiin 9 kpl. Selvisi narttulähtöjen tarve. Kun kirjoitan tätä on jo syyskuu. Joo, päivitys ei ole ollut viime aikoina se tärkein asia mielessä, elämässä on ollut kovin paljon muutakin. Tällä viikolla ilmoitettiin Capes lee-nimiseen narttukisaan. Koiria tuli tuohon luokkaan 4 ja eteenpäin tarkoitettuun cuppiin 11 kpl. Matkakin on sama. Viimeksi selitys oli että ei kukaan halua juosta keskimatkaa. Itseasiassa tämäkin on aika huvittavaa. Pitäisi järjestää, mielellään mahtavilla palkinnoilla, kisoja nartuille, lyhyellä tai keskimatkalla. Kisan pitäisi olla oikealla radalla ja oikeaan aikaan, ei siis syksyllä Hauiputaalla koska ei sinne jaksa ajaa. Siis oikeesti kisatkaa jos haluatte, mutta älkää ikinä valittako että erikoiskisoja ei ole. Ei niitä tule jos niihin ei riitä koiria...

Mutta takaisin Mastersiin ja oheiskisoihin. Finaali päivänä fiilis oli kiva. Ei ennakkosuosikin paineita. Lähinnä oli toive, ettei pentu parka olisi ihan viimeinen. Vastuksena kaikki kauden kovimmat urokset. Raidalliset vauhtipeto veljekset Happy Feet ja Stailess Steve ja näiden musta velipuoli, starttiraketti, The Trooper. Tähän vielä venäjän vahvistus Hedgehunter ja Blue Henry ja oli kyyti kylmää. Ei haitannut. Kukaan ei kertonut Littlelle että noita tarttee väistää. Poika tuli upeasti toiseksi ensimmäisessä klassikko finaalissaan. Päivän kruunasivat upeasti juosseet Piper ja Arttu. Arttu voitti oman lähtönsä näytöstyyliin ja sai päällensä Jurva Rinteen voittomanttelin. Piper voitti oman lähtönsä ja oli Rautia Girl Power Stakesin kokonaiskilpailussa kolmas. Kaksi voittoa ja klassikko kakkonen. Hieno päivä siis.

Myös omat kasvatit olivat vauhdissa molempina Turun kisapäivinä. Alkuerissä soolokokeen juoksi All of Aethonan eli Sissi. Raskaalla radalla kova aika 30.51 ja luokka K3. Lupaili hyvää finaalipäivän ekaan ryhmäkokeeseen. Voitto tuli hyvällä juoksulla ja toisen koejuoksijan järjettömän törttöilyn ansioista. Aika oli hyvä 19.35/ 325m. Sissi aloitti siis kuten äitinsä, kovaa ja korkealta.

 Alkuerä päivänä Roosa ( Swing of  Snidget) osallistui OAKSin alkuerää ollen viides ja Hyrrä (Spin of Billywig) Mastersiin ollen 4. Finaali päivänä oli Kia ( Wind of Veela) juoksi hyväksytyn soolokokeen aikaan 29.77 ja luokkaa K3. Joten kovaa menee tämäkin. Hyrrä osallistui Artun kanssa samaan finaaliin ja oli siis Jurva Rinteen kisassa hienosti 4.

Tästä lähdettiin sitten valmistautumaan Suomen Mestaruus kisoihin.

Oli Hyvinkään kisat. Hieno päivä ja homma toimi. Itse kilpailunjohtajana ja jostain syystä ei ollenkaan niin rankkaa kuin aikaisemmin. Arttu oli Egu Openin alkuerissä. Ei ihan oma itsensä ei itseasiassa lähelläkään. Jäi lähdössä vääntämään sisäpuolelta lähteneen kanssa. Kaveri painoin Arttua ulos. Jalat solmussa ja videoista päätellen taisi osua arkaan paikkaan ja poika jäi siihen. Siinä lähdössä vaan ei ollut varaa jäädä senttiäkään. Happy Feet teki uuden rataennätyksen heti veljensä Stailess Steven perään ja uudet numerot kirjoitetaan siis nyt Sepolle 28.33. Arttu tuli viidenneksi ja jää hetkeksi huilimaan. Koppitoive pysyy keskellä. Tämä vaan tiedoksi akateemiselle tietäjälle. Kyllä se koira edelleen lähtee suoraan.

Pentukauppa kihisee. Ja ei ole ihme. Vielä on jäljellä pennunostajia jotka kuumeen keskellä vaivautuvat miettimään kokonaisuutta ja ymmärtävät että pennuilla on tosiaan emäkin. On tietysti positiivista jos emällä on näyttöjä. Itsellään ja pennuillaan. Joku viisaampi voi sitten olistella miten iso vaikutus prosenteissa emällä on pentujen luonteeseen ja muuhun olennaiseen. Luulisi vaan olevan sanomattakin selvää että avoimella tasolla juossut narttu ja siellä vielä pelkkiä palkintopalli sijoja napsinut sellainen voisi olla viisaampi vaihtoehto kuin joku muu mutta markkinat ovat ostajan. Ja niin sen pitääkin olla. Silloin kaikki saavat mitä haluavat. Oikean koiran oikealta kasvattajalta. Omiini olen enemmän kuin tyytyväinen. Sekä koiriin että omistajiin. Tuulenpuuskia on vielä 3 myymättä. Urosta on kyselty kovasti ja narttuja lähinnä tiedusteltu. Toinen nartuista voidaan sijoittaa jos sopiva perhe tulee vastaan. Jännä homma tämä narttu juttu. Viimeksi möin eioota nartuista heti silleen. No ei se mitään noi pimut ovat mainioita, niin samanlaisia kuin äitinsä, mutta ei kuitenkaan. Pepin ensimmäiset mustat nartut... silakoita siis, tulevia silakoita.

Nähdään kaikki sitten radoilla, ensin Hyvinkäällä ja sitten Turussa. Pitäkää häntä pystyssä.

Oli muuten mahtava leiri. Sitä kun aikalailla ilman odotuksia lähtee niin voi yllätyä iloisesti. Pojat oli upeita ja pikku Dee. Mukana siis vain kolme koiraa ja ihmiset. Kämppä löytyi tuurilla ihan radan lähistöltä ja siellä oli loistavat oltavat. Keli vaan ei ollut se normaali leiri keli. Tämän viikon pohjoisessa satoi vettä... koko ajan.

Mutta lauantaina sitten aloitettiin väätämään ensimmäistä suomalaista derbyä. Alkueristä meni kolme parasta ja muutama nelonen välieriin ja pojat selviytyivät urakastaan hyvin. Arttu oli omassa erässään toinen ja Little kolmas. Hyrrä pääsi nopeitten nelosten joukosta myös tiistain välieriin.

Koppivalinnoissa päätettiin laittaa pojat ulos. Siksak jako laittoi meidän molemmat samaan lähtöön joten oli lähes varmaa ettei molemmat todellakaan pääse finaaliin. Littlelle vastus ainakin paperilla oli sitä luokkaa ettei minkään moiseen finaaliin ole mitään asiaa. Toisin kuitenkin kävi. Arttu voittti upealla väännöllä maalisuoralla ja Sword og Light taipui toiseksi. Ennen Artun takaaryntäystä toista sijaa oli pitänyt toisesta kaarteesta asti Little joten nyt tulleella kolmannella sijalla alle kaksivuotias jässikkä elämänsä 4. lähdössä tunki itsensä B-finaaliin. Kyllä on oikeesti mahtava huomata että omena ei putoa kauas puusta miltään osin.

Finaalit olivat upeita vaikka molemmat lähtivät niihin altavastaajina. Seura oli kovaa ja kovaa oli tulostasokin. Finaalissa uusi upea rataennätys ja B-finaalissa päivän tasaisin maaliintulo. Kolme koiraa sadasosan sisällä. Uusi ja ensimmäinen derby voittaja on siis Eijas Choise mikä tuskin alkukauden jälkeen tullut kenellekkään yllätyksenä. Hugo on todella tittelinsä ansainnut. Arttu oli kaarre ruuhkan takia viides mutta tyytyväinen. Sai säkin ruokaa ja taskurahaa. Hieno reissu kaikenkaikkiaan. Little oli neljäs. Jäi sadasosan 2. ja 3.. Mutta ei saannut mitään palkintoa. tältä osin olisi ollut parempi kun olisi tippunut aikaisemmin. Alkueristä tipahtaneille kun oli kunnon palkinnot. Tuo palkintojen jakaantuminen kyllä kieltämättä hieman ihmetytti. Eikö arvostusta sitten enää kovan porukan viimeisille riittänyt vai loppuiko rahat. Nyt koko derbyn 10. , 11. ja 12. koira eivät saannet mitään muuta kuin tuloksen paperiin... noitakin voisi joskus miettiä ei se tuolla budjetilla se muutama kymppi vikoille luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai sitten on.

Reissun jälkeen paluumatka meni mukavasti. Itseasiassa suorastaan nopeasti. Kotona oli torppa pystyssä ja koira kasassa. Tavaroitten purkamiseen ja pesemiseen meni taas ikuisuus, mutta onhan tässä aikaa. Kohta alkaa lomakin J

 Joo empä usko että kasvattaja voisi olla tyytyväisempi alkuerien tuloksiin kuin minä olin. Kaikki mitä ilmoitettiin meni finaaliin. No pojat oikeasti pääsivät sinne finaaliin asti tytöillä kävi se tyttömäinen tuuri... Ensin kiiman takia jäi pois Swing of Snidget ja hieman ennen h-hetkeä Fire of phoenix päätti alkaa isoksi tytöksi. No tätä tämä narttujen kanssa on ei sitä auta valittaa. Tilalle tulleet koirat pärjäsivät lahjapaikoillaan mukavasti joten tytöt saivat hieman suolarahoja.  Yhtäkaikki pojat tekivät töitä tosissaan ja saaliina Artulla paha kaatuminen ja Little ja Hyrrän 3. ja 4. sija. Piti mennä paremmin mutta ei mennyt. No tässä yhteydessä päätettiin että Artun tuuri ottaa aina joku seikkailija reppuselkään tai tulla torpatuksi jonkun toisen aivottoman ilman minkäänlaisia juoksulinjoja noudattavan koiran takia loppuun tähän finaaliin. Koira lähtee suoraan joka kopista joten katsellaan keskempää paikkaa jossa voisi juosta mahdollisesti hieman väljemmin. Artulle ei tullut mitään vammaa tai vaivaa ja porhalsi kotona jo sunnutaina ihan normaaliin tapaan. Ennen ilmoa Ouluun koira siitä huolimatta tarkastettiin eläinlääkärissä joka ei myöskään, rataeläinlääkärin lisäksi, löytänyt koirasta mitään huomauttamista. Tämä tiedoksi niille uteliaille jotka kyselitte vointia. Ja teille jotka toivoitte Artun jäävän hajonneena kotiin leirin ajaksi valitan tuottamaamme pettymystä.

Nyt sitten kaikki tämän pentueen nartun ovat juoksunsa pitäneet tai aloittaneet. Laskestelin tuossa että nämä viimeisetkin ovat kuivilla elokuun loppupuolella joten seuraavalle Haukiputaan reissulle pääsevätkin sitten mukaan ilman isompia huolia.

Tampereella oli finaalipäivänä mukana myös Pepin viimeisimman pentueen pienokaisia. Tai no ne enää mitään ihan pieniä ole. Muutaman kerran remmissä olleiksi käyttäytyminen oli täysin moitteetonta. Tuijottivat jo tiukkana viehettäkin J Kyselijöitä kävi useitakin ja muutama tahtoi yhteystietojakin. Mitään ei ole siltä osin kuulunut joten meillä on edelleen vapaana yksi uros ja kaksi narttua. Lähiaikoina on tulossa kuvia ja lisätietoa pentujen lähisuvusta ja emälinjalta tulleiden koirien menestyksestä. Sitä kun saannut taas tätä mainontaa hymyillä... kannattaa aina muistaa että pennuilla on emäkin.

Nassikat viettävät siis tällä hetkellä ensimmäistä oikeaa kesälomaa patsastelemalla jättiläismäisessä nurmitarhassa. hauskaa näyttää olevan. Juoksevat pitkin päivää ja tutkivat nurkkiansa. Välillä sitten syödään ja nahistaan. Pellolla on pieni matala lähdemonttu jossa on muuten aivan mahtavaa plutaa. Miinus vaan että ovat sitten 24/7 savessa, mutta koska tyypit tykkää en minäkään jaksa valittaa. Se on semmoista koiran elämää. Olla ulkona ja juosta. Ja syödä paljon. Luonne-erot alkaa näkyä tosi hyvin ja täytyy sanoa ettei nämä mitään lasipalloja ole. Napakoita nassikoita. Mennään tässä joka päivä katselee käsiviehettä otan sitten kuvia sieltäkin...

Kai se pitää kisahehkutuksella aloittaa:) Oli muuten tosi hyvä päivä taas pitkästä aikaa. Yllättävän siedettävä keli ja hyvä tuntuinen rata. Iltapäivästä alkoi olla oikein lämmin. Päivän isot plussat olivat Littlen ja Artun voitot ja kasvattajakisan kolme muuta finaalipaikkaa"omalle" sakille. Myös harjoituksissa kisojen jälkeen juoksi kaksi kasvattityttöstä oikein mallikkaasti. Miinuksien puolelle mentiin Jipon kohdalla.

 Esitys oli vaisu, mutta mitään loukkaantumista ei huomattu. Tai no kai sitä tälläkin kertaa joku jälkiviisas jostain puskasta nostaa päätää ja kertoo että kyllä se näkyi jo ennen starttia. Joo no nyt on sormenpään kokoinen mustelma kintussa mitä hän ei arista... ja alkoi kiima. Samantien. Kolme päivää myöhemmin mukaan loikkasi Peppi. Kukahan seuraavana... Piper, Dee vai Gabby. Toivottavasti kaikki kolme olisivat taas ohi sitten :)

Mutta itse kisaa. Ensimmäisenä koetukselle joutui Jippo ja Roosa (Swing of Snidget). Jippo siis tahmea (yllätys:)) alusta loppuun ja Roosa taasen pisti parastaan oikein urakalla. Pikkuisen matkaa lisää olisi tilanne voinnut olla Roosan hyväksi voitollinen. Roosan aika uusi hieno oma ennätys 29.34/480m. Oikein hieno ja rehellinen juoksu. Tästä erästä finaaliin siis voittaja Karisma, Roosa ja Flamenco.

Seuraavaksi sitten Piper. Lähtö oli loistava. Vauhtia on ja noilla lähtömäärillä lähtee kopista ihan kiitettävästi. Ekassa kaarteessa hieman röyhkeyden puutetta mutta lopussa kunnon ohitus ( maalin jälkeen pari lisää...ehkä tarttis hieman metrejäkin lisää :) ) ja kolmanneksi. Ihan kelpo suoritus ja hyvä aika 29.25. Oma ennätys tällekkin ja ensimmäinen virallinen kisastartti. Siis palkintopallilta finaaliin jossa tästä erästä seurana: Too much Fun ja Strip Poker.

Arttu kisasi sitten urosten vastaavassa alkuerässä. Toisessa kaarteessa keulat saatuaan niitä ei tarvinnut enää kenenkään pois kysellä. Oli poika aika karu. Selkeä voitto ja taas uusi ennätys tällä kertaa 480m matkalle 28.91. Kasvattajakisan finaaliin siis tämäkin urho ja kaikki tästä erästä mukaan menneet ovat siis Arttu, Never say Never ja Deuces Wild.

Viimeisessä lähdössä oli mukana kasvattajakisan finaaliin vääntämässä Little ja Hyrrä ( Spin of Billywig) Lähtö oli ,varsinkin Little kannalta, sen oloinen että letti tulee lepattamaan ja hiekkaa syödään niin että rouske käy. Ei syöty. Ei kumpikaan veljeksistä. Yllättävän vaisu ennakkosuosikki taipui jo ensimetreillä ja junnut menivät menojaan. Josko tässä silti mitään hölkkää menty. Little voitto aika 29.03/480 ja Hyrrän 29.15/480 kakkonen eivät syyskuussa kaksi täyttäville ole mitään munaravia. Nää osaa juosta oikeesti :)  Siis Little ja Hyrrän lisäksi tästä finaaliin Mohican.

Monalle Littlen eka voitto ensimmäisessä kisalähdössä oli iso juttu. Ensimmäinen voittajaesittely laittoin hymyn huulille perheen nuorinmalta treenarilta:)

Nyt sitten vaan jännitetään miten finaaleissa käy. Mikäänhän ei ole varmaan ennenkuin kisat on juostu ja täytyy sanoa että olen näistä kaikista sankareista niin ylpeä että kyllä finaalipaikka on jo pirun iso juttu kahden pentueen kasvattajalle joista toiset vaihtavat hampaita ja nämä neljä taasen olivat ainoat joita ko kisaan pystyttiin ilmoittamaan. Kiitokset vielä omistajille loistavasta työstä. Jatketaan...

Samoissa kisoissa Herra Jeeves hoiti itselleen kirjat takataskuun. Siis nykyinen Nooa ja henkilökunta, onnea kovasti ensimmäisestä virallisesta kisakoirasta. Pitäkää toisistanne huolta ja se herkullinen ässällä alkava valmiste poissa nuoren herran ruokalistalta:) Nooa (Nature of Niffler) siis omassa lähdössään hienosti kolmas ja tältäkin junnulta loppui latu kesken. Odotan mielenkiinnolla näkeväni Nooan kotiradallaan 40m pitemmällä matkalla... aika nyt Tampereella 29.50... pirun hyvin siihen nähden että voittaja oli mennyt kauan sitten jo... Eijas choisen aika järjetön 28.36. Siitä voi repiä :)

Harjoituksissa urakoi Kia ja Sissi. Molemmat menivät oikein hienosti joskin ajat eivät olleet mitään hurjia lähtö ja kaarre pohdintojen vuoksi. No tuskin miettivät ensi kerralla. Kian kohdalla huonoa tuuria tuli oikein roppakaupalla. Eka kopitus oli mennyt loistavasti ja aikasemmin aavistuksen empinyt typy ampui sisään ja jäi napittamaan rataa nenä kalterin välissä. Hyvin tähän asti. Sitten tuli ongelmia vieheen kanssa ja lähettäjä pyysi koiran pois kopista. No tätä sattuu välillä mutta kun nuori, kopista lähes ensikertalainen pyydetään ottamaan ulos takakautta kun etukautta on niin hankalaa (??????????) ei oikein kenelläkään ymmärrys riitä. No koira otetti pois ja seuraavassa kopituksessa kääntyi sitten ympäri. Ekaa kertaa. Koskaan tälläistä ei harjoitellessa ole edes yrittänyt. Veti sanottomaksi, jälkeenpäin. Aluksi avasin ääntäni oikeinkin kuuluvasti. No sille ei enää mitään voi, lisätyötä vaan tulee pirusti ja ainainen stressi että milloin kääntyy taas. No mulla ja omistajilla kyllä kestää hermo ja aikakin laitella kuntoon. Toivottavasti tästä kuitenkin opittiin kaikki jotakin. Toivottavasti...

Niin, pentuja on kyselty viime viikoina vähän sieltä ja täältä. Jäljellä on siis yksi uros ja kaksi narttua joista toinen voidaan sijoittaa sopivan tuntuiseen perheeseen. Jos kiinnostuit ,soittele.

Taas on yksi kasvatti aloittanut uransa Hyvinkää sademetsästä juoksemalla soolokokeen hyväksytysti. Aika ei ollut ihan hurrattava mutta kun on tieto, että tämä on mennyt huolella kovempaa jo kauan sitten ei hirmusti tartte stressata. Treeniä vaan lisää nyt kun om työkiireetkin helpottaa ja rutiinia niin ajat tippuu varmasti. Onnea hyvästä alusta siis Arrow of Abraxanille ja Lindalle.

Pentuja on lennellyt pesästä ja viimeisin eli Kaitsu on saannut oman kotinimen ja jäpikästä tuli Casper. Viikko on kuulemani mukaan mennyt hyvin ja herra on perin reipas koko ajan. Kasvattaja pahoittelee kummallista fetismiä shortsien lahkeisiin :) toivotaan että se menee ohi :) :)

Viime viikolla Tampereella starttasi Arttu Raila Laineen Muistokisassa ja Little ja Piper trialeissaan. Kasvateista oli tulilla Roosa, Hyrrä ja Nooa. Kaikki ovat läjässä ja juoksivat olosuhteisiin nähden parhaimman mahdollisen suorituksensa. Siihen ei voi kuin olla tyytyväinen. Artun kolhiminen ekassa kaarteessa alkaa olla jo niin tuttua että melkein tottuu. Tulee vaan mieleen että tulisiko sisäkopin koirille olla oma "raileri"- tarkkailu. Nytkin radoilla juoksee muutama koira joista tietää että päälle tulevat jos ulkopuolella ovat. Kaikille olisi turvallisempaa että nämä laitettaisiin koppiin yksi ja siitä ulospäin. No toivottavasti Artun ei tänä viikonloppuna tartte ottaa toista koiraa reppuselkään kun toinen punkee persuuksista poikittain tai jos siitä huolimatta ehtii kolmanneksi onko sillä sitten v.... väliä. Kunhan koira on ehjä ja pysyy.

Nooa, Little ja Piper juoksivat trialin 480m matkalla. Kaikki menivät hyvin ja valmistautuivat näin tämän viikonlopun koitoksiin. Piperin aika 29.29 on kieltämättä mielenkiintoinen eikä poikien 29.85 ja 29.69 mitään huonoja olleet.

Hyrrä juoksi siis ensimmäisen avoimen lähtönsä saadessaan varapaikan Hasty Nightin kiiman vuoksi. Ja aivan upeasti sitten aloittikin. Heti toiseksi saman tallin toisen koiran Eijas Choicen jälkeen. Siis komea kaksoisvoitto Hatakan talliin. Onneksi olkoon ja jatkakaa samaa malliin. Saadaan vielä upeaa vääntöä loppukauteen :)

Ja Roosa. Pieni soma vaalea väänti heti keulat ja voitti aivan pystyyn. Hieno juoksu ja kehittyy hyvää vauhtia. Hyvin saman oloinen kuin äiteensä tuon ikäisenä. Nassikka lötköttää nyt täällä kasvin sohvalla kun omistajat ovat reissun päällä viikonlopun. Roosa autoilee meidän kanssa kasvattajakisaan huomenna ja toivottavasti pärjää yhtä loistavasti kuin tähänkin asti :)

Viime viikon "tilastot" paranivat taas siis hiukkasen. Päivittelen niitä kun ehdin laskeskelemaan :) Yksi erittäin mielenkiintoinen koejuoksija on pakko mainita viime viikonlopulta. Franks Leader juoksi ensimmäisen koejuoksunsa 280m aikaa 16.96. Aikas näpsäkkä aika neitsytkiekalta pirullisen vaikealta Tampereen radalta ja samantien kunnon voitto ja L2 aika. Aika rohee musta uroshan tuo oli. Korvat vaan kovin villit... semmoiset ropelit ja kokoajan eri suuntiin :) Eli kyllä, sukua on noille pienemmille... Mustan lupauksen taulu täältä .

Kauas on pitkä matka. Haukipudas on kaukana. Reissu oli silti hyvä ja koirat loistavia. Voittoja ja hyviä sijoja tuli sekä kasvateille että omille koirille. Tosi kiva jatkaa tästä eteenpäin. Kiitokset matkaseuralle. Maailma on taas paljon pyöreämpi paikka. Isot kiitokset myös Emilialle ja Samulille yöpaikasta. Kyllä se Kummeli edelleen toimii :)

Lauantaina koirista oli tulilla Piper, Arttu ja Jippo. Piper oli hienosti kolmas mikä neitsytmatkan huomioon ottaen oli hieno suoritus. Parhaiten juoksusta mieleen jäi juoksulinjat ja loppusuoran armoton tykitys. Jaksaa aika kivasti näköjään.

Arttu otti osaa Topracen karsintoihin ja oli napakasti toinen uudella ennätyksellään 31.11 Aika kivan tuntuinen repäisy ekaksi keskimatkaksi tälle kaudelle.

Jippo lähti mukaan hieman mustana hevosena, vaikka talvi nyt ihan terveiden kirjoissa menikin. Asiantuntijat eivät koirasta mitään vikaa löytäneet niin päätimme harvakseltaan starttailla. Jos topraceen ei nyt ihan kannatuksen vuoksi ilmoitettu niin realistisesti emme ajatelleet keskenkuntoisen varmaan jatkoon menoon. No voitti lähtönsä ja tyylillä. Vääntämällä loppuun asti lähdössä, jossa kaikilla oli puhtaat linjat tulla ohi jos tuntuu. Eivät tulleet. Uusi ennätys ja ainoana narttuna finaaliin.

Hyrrä oli kasvateista mukana lauantain koitoksissa. Pahannäköinen puolivoltti tiputti nuoren herran Virpiniemi Sprintin jatkosta. Onneksi mitään isompaa tai pienenpääkään ei sattunut ja Jässikkä otti uuden koitoksen sunnuntaille.

Sunnuntaina oli tiivis päivä sekä omien että kasvattien suhteen. Omista päivän aloitti Little ollen upeasti toinen ajalla 31.55/ 520m. Pojalla nyt sitten kirjat taskussa kahdella suoralla juoksulla ja luokat L2 ja K3. Seuraavassa lähdössä Veljekset Hyrrä (Spin of Billywig) ja Nooa (Nature of Niffler) ottivat kaksoisvoiton isompia kyselemättä. Hyrrä mätti menemään 31.52 ja Nooa 32.11. Hyrrälle siis eka voitto ja Nooalle eka koe kuntoon. Kaikille kolmelle karkkirahat takataskuun. Upeaa lapset ja kiitokset omistajille. Hienoa työtä ja tästä jatketaan.

Arttu ja Jippo opiskelivat jälleen ruuhkan alkeita finaali lähdössä. Sen ja leikkavien juoksulinjojen ja äkkipysähdysten jälkeen sijoitukset 4. ja 5. No olisi nuo finaalipaikat varmaan muillekin kelvanneet. Kokemusta tuli ja oppia. Ehkä joitakin asioita kannattaa jatkossa tehdä hieman toisin:) Ehjiä ovat onneksi molemmat ja virkeitä.

Tässä seuraavassa hieman tiivistystä alkukaudesta kasvattien osalta. Hyvältä näyttää. Kiitokset omistajille ja kaikille menestykseen muutoin osallisille.

Kasvatteja radoilla 5 kpl.     Juostuja startteja 14  --- hyväksyttyjä 13 / hylättyjä 1 (koejuoksut vielä nyt mukana)

Sijoitukset: voittoja 2--- kakkosia 7--- kolmosia 2

Voittoprosentti 15.4 %---- Sijoitus prosentti 84.6%

voittaneita 5:stä koirasta 2 kpl---- sijoituneita 5 kpl

En edes ala vertailemaan yhteenkään pentueeseen, mutta jos tähän ei voi olla tyytyväinen niin ei sitten mihinkään. Kolme pentua tulevat koejuoksuihin kohtapuoleen ja yhden kanssa aloitamme harjoittelun piakoin. Koira loukkaantui pahasti lopputalvesta ja oppia jaetaan tämän vuoksi pikkuannoksina ja jaksamisen mukaan.

Pentujen meno on toki huomattu muuallakin. Viimeisimmän pentueen koirat ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla ja kyselyjä on tullut kovasti. Yksi naperoista muutti tänään uuteen kotiin Espooseen. Toivotamme Nordic Kaikiakselle kaikkea hyvää ja henkilökunnalle jaksamista riiviön kanssa. Soitelkaahan kuulumisia pian:) Kaikilla pennuilla on nyt nimet ja kotiin jäävä ja sijoitukseen pyrkivä on päätetty. Tässä nimet . Ekana pentunimi, sitten virallinen ja viimeisenä tämän hetkinen kotinimi.

Rami- Nordic Zephyros-

Antti I- Nordic Skiron- Rocky

Räikkönen- Nordic Notos- Kimi

Thor- Nordic Lips-

Indira- Nordic Apeliotes-

Kaitsu- Nordic Kaikias-

Ruttu- Nordic Euros-

Rimpe- Nordic Boreas- Sirkkeli

Sijoitusnartusta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostiin tai luuriin niin kerron neitokaisesta lisää. Vapaana on siis vielä yksi uros ja yksi narttu.

Tässä on jo useammatkin kisat takana ilman info vyöryä joten taasen olisi aika. Jos yhtään osaan ennustaa tää teksti jää kesken ja jatkan taas sitten kun aika antaa periksi. Alkaa olla oikeesti kokoajan kiire. Työt vievät leijonanosan ajasta toimenkuvan muuttumisen vuoksi ja perheelle on jätettävä oma aikansa muuten menee mielenkiinto ihan kaikkeen. Eli hoppua on eikä loppua näy ihan lähiaikoina.

Sitten Turkuun. Sprintti Derbyn finaalit juostiin reilu viikko sitten Artun ollessa finaalissa viides. Ei ehkä mikään salamastartti tälläkään kertaa joten vaikka voittajan aika jäi aavistuksen viime vuoden vastaavasta ei ison-mustan vauhti riittänyt. Tuntunut kyllä sen jälkeen oikein hyvältä ja seuraaksi kokeillaankin keskimatkaa Haukiputaalla tulevana viikonloppuna. Hyrrä oli Nutri Science finaalissa tavoilleen uskollisesti toinen :) Taakse jäi sen verran kokenutta kaartia että toinen sija oli oikeasti upea suoritus. Finaalin voitti Lepus, joka oli toinen alkuerien koejuoksijoista. Kaksi koekoiraa siis kärjille, laatu erottuu jo varhain :) eiks :) :)

Turussa juoksivat trialeitaan myös meidän nuoret tähdet Little ja Piper. Molemmat suoriutuivat hommastaan mallikkaasti luokin L2 ja L4. Iltaa kohti jo aavistuksen kuiva ja raskas rata laittoi nuoret lihakset jumiin mutta penskat palautuivat oikein mallikkaasti. Päivän viimeisenä käsivieheen perässä tykitti Gabby. Aika on karun oloiset otteet tällä vuotiaalla. Lähtee ja menee hienon näköisesti. Katsellaan eteenpäin kun hieman vielä kasvaa. Intoa on kyllä ihan yllin kyllin. Kotiin päästiin kunnialla ja  näillä eväillä oli sitten hyvä ilmoittaa sisarukset ensimmäiseen tosi koitokseen eli Hyvinkäälle ryhmäkoejuoksuun.

Alunperin Hyvinkäälle piti ilmoittaa Little ja Piperin lisäksi harjoittelemaan yksinään Arttu ja Dee. Arttu olisi ehtinyt verrytellä keskimatkaa ja Dee olisi päässyt taas jahtiin muutaman viikon tauon jälkeen. Dee on ihan kivan tuntuinen tällä hetkellä. Talven koheltaminen on aavistuksen rauhoittunut ja kaksi jo juostua 280m harjoitusta ovat taittuneet aikaan 18.04 ja 17.33 . Käsiaikoja toki mutta ihan mukavasti vääntää noinkin nuoreksi koiraksi. Harjoitusväli on pitkä ja kotona ei tehdä mitään perusliikunnan lisäksi. Katsellaan tätäkin radalle jossain vaiheessa. Harjoitukset eivät sitten kuitenkaan onnistuneet ison, jo ilmoitautuneen koiramäärän takia ja kaverukset jäivät kotiin. No ei siinä sirkuksessa olisi kyllä enempää koiria tarvittukaan :)

Itse kisat meni hienosti. Hyrrä oli upeasti toinen omassa lähdössään ja Roosa otti ensimmäisenä pentueestaan puhtaan hienon voiton. Onnea vielä kerran Roosalle ja taustajoukoille. Piper oli omassa lähdössään kolmas ja sai hyväksytyn tuloksen koejuoksustaan. Little oli omassa lähdössään toinen ja teki lopussa aivan mahtavan nousun. Läpi meni sekin. Aikoja en kirjoita koska en niitä tiedä. Hyvinkäällä oli isoja ongelmia maalikameran kanssa ja kun tekniikka ei yleensä jätä eroanomustaan etukäteen koko päivä juostiin käsikello ajoilla. Aikoja tarkistetaan viikon mittaan videolta ja infoan niitä sitten kun tiedän. Ainut mikä jäi mieleen oli Little lähdön voittajan Eijas Choisen aika 28.51/480m . Jopa käsiajaksi tuo on kova joten odotan virallisempia tuloksia  mielenkiinnolla:)

Kaikenkaikkiaan viime viikko oli tapahtumarikas moneltakin osin. Pepin ensimmäisen pentueen koiria selkeästi pelätään:) Jouduin perusteettoman ja julman syytelyn kohteeksi toimihenkilötehtäväni tiimoilta. Tämä tehtiin julkisesti ja ilman aukottomia perusteluita. Mikä tälläisellä on sitten päämääränä jää hämärän peittoon. Koko sekoilussa oli mukana iso joukko harrastajia. Keskustelua käytiin pitkin foorumeita ja hyvä niin tulipa kantaa sitten puolesta ja vastaan. Kiitos kaikille tilanteessa tukeneille. Tekstiviestejä tuli kokoajan  ja kaikissa käskettiin pitämään häntä pystyssä :) Isoin kiitos teille jotka soititte ja kerroitte kantanne juurta jaksain. Kiva huomata ettei jää yksin tämmöisen idiotismin jalkoihin. On totta että asiat tappelee ja ihmiset ei. Missä menee sitten henkilökohtaisen loukkaamisen raja sitä voi jokainen miettiä omalta kohdaltaan. Mulla tämä on nyt siinä rajoilla. Kaikilla meillä on tapamme ottaa kantaa ja pitää puoliaan. Niin minullakin. Jatkossa juostaan taas kilpaa. Kaikki ja samoilla säännöillä kuten tähänkin asti. Siviilissä suodatan yhtä jos toista mutta startissa sitten ... Jumala armahtaa minä en. Tämä perse tarvitsi tätä merivettä. Kiitos. Nähdään Haukiputaalla.

Arttu selvitti sitten tiensä Sprintti Derbyn finaaliin ja koppiin 3. Seura on kovaa ja ennakkosuosikit omaa luokkaansa. Neljäs vuosi peräkkäin ja meiltä on koira mukana tässä arvostetussa lyhyen matkan klassikossa. Kiva fiilis. Jotain on tehty oikein väkisinkin .

Crocoseecruiser oli hienosti omassa alkuerässään kolmas ja on ensimmäinen varakoira jos joku huonolla tuurilla joutuu pois jäämään. Loistava suoritus nartulta jonka ei pitänyt enää pystyä juoksemaan kilpaa. Jippo on ollut koko talven kivantuntuinen ja viime syksyn lapahaaverista ei jäännyt mitään muistoja kenellekkään. Itseasiassa koko vammaa ei meinattu enää löytää muutama päivä tällin jälkeen joten mitään megaisoa ei sitten koskaan ollut sattunutkaan. Varovasti silti edetään. Potilaita, uusia tai vanhoja, ei kaivata yhtään lisää. Arttu oli ihan hyvän tuntuinen vaikka nukahtikin koppiin... ja juu joistain nettitiedoista poiketen Jipon ja Artun lähdössä kukaan ei kaatunut. Ei koira n:o kaksi ainakaan :) Harmittamaan jäi Ketun loistaminen poissaolollaan. Ajat olivat sitä luokkaa että harjoituksen perusteella jäpikkä olisi laittanut kaikkia kunnolla turpaan, mutta meillä harjoitellaan nyt ihan omaan tahtiin ja rauhassa. Kisoja riittää kyllä koko kesän.

Pepperseepearlin pentuja oli myös töissä useampikin. Hyrrä (Spin of Billywig) oli taas hienosti toinen ajalla 30.20/495m ja Roosa (Swing of Snidget) sai Evan mutta ajaksi kuulutettiin 30.36. Roosan juoksu oli mielenkiintoinen. Hylky tuli koska ei ohittunut lähtösuoran jälkeen, lähtösuoralla kyllä. Juoksi saman koiran perässä puoli kierrosta ja arpoi kummalta puolelta menisi ohi. Kokemus korjaa tuon empimisen kyllä, mutta jos olisi lähtösuoralla noussut jonkun ohi ja keulille ja voittanut , olisiko siitäkin tullut hylky. Aika jännää ajattelua että voittajia pidetään arvossa ja saavat kokeensa läpi mutta keskiporukalle ei alkumatkan ohitus riitä. No eikus uutta matoa koukkuun ja Roosa uuteen yritykseen. Plussaa tässä on se että vauhtia on ja käytöstapoja. Kokemusta lisää niin homma on valmis. Kiitokset molempien koirien omistajille hyvästä työstä. Ja Hyrrälle onnea ihan tuoreista kilpakirjoista, hieno raitapaita :)

Lauantaina oli tulilla myös kolme koiraa harjoitusten muodossa. Little ja Piper juoksivat trialit Turussa ja Nooa harjoituksen Haukiputaalla. Little meni 19.99/325m Piper 19.83/325m ja Nooa 17.94/280m. Aivan upeita aikoja kun kaikilla on kyseessä eka ratakierros kyseisellä radalla. Lämmittää oikeasti mieltä että monen vuoden työ alkaa nyt näkyä ja tuottaa hedelmää. Nyt näihin pentuihin on jo TODELLA tyytyväinen.  Kokemusta kaipaavat vielä kovasti mutta hyvältä näyttää :)

Pikkunassikoita on jäljellä enää viisi. Vanhempien kulkeminen on näköjään huomioitu ja narttukyselyitä varsinkin on tullut muutaman päivän sisällä varsin kivasti. Kyselyistä on toki pitkä matka ostamiseen , mutta hiljaisena pitkään pysynyt pentumarkkina näyttää selvästi heräämisen merkkejä.

Nordic Skiron muutti lauantaina omaan kotiin Paraisille. Poika on kotiutunut mainiosti ja odottelemme minkä kotinimen Antti I saa omalta henkilökunnaltaan. Onnea vielä pennun johdosta ja terveisiä kaikille nassikoille maailmalla.

Meillä aloitetaan valmistelut nuorison koejuoksuja silmällä pitäen ja lisää nuoria on tulossa harjoituksiin pitkin suomea. Tiivistä tuloskautta eletään. Päivitykset siis nopeutuvat. Kiireestä huolimatta voi edelleen soittaa ja laittaa viestiä. Nähdään radoilla.

Tiesittekö että valittaminen on muotia. Pitäisikö minunkin. Haukkua vaikka joku hallitus tai toimihölö ihan vaan sen takia että hällä voisi olla tekemistä jonkin asian kanssa mikä ei mennyt niin kuin tahtois. Elämä on. No ymmärtäähän sen jos menee monta hommaa perseelleen mutta onko silti pakko. Siis oikeesti onko pakko kokoajan jostain ruikuttaa. Tehkää asioille jotain. Itse. Menkää tekemään. Päättämään. Tai olkaa edes hiljaa. Edes hetken.  Hei mä valitin olen siis muodikas. Siistiä miten vähällä voi tuntea taas kuuluvansa valtavirtaan :)

Mutta mennäänpäs asiaan. Pennut ovat tulleet radoille. Ja tyylillä vaikka käsiaikoja aion luetellakin. Tilitän sitten huomenna tuntojani lisää kun tulee ihan laillisia aikoja:) Kahdella on nyt soolo juostuna ja kaksi juoksi lyhyeltä matkalta ajan. Lil bit of Pixie (Little) juoksi 280m 17.12 ja Fire of Phoenix(Piper)  17.19. Eka ratakierros ikinä joten sanomattakin selvää että olen tyytyväinen. Pysyivät kohtuudella kiskolla ja mitään väsymisen merkkejä ei ollut nähtävissä.

Swing of Snidget(Roosa)  juoksi mahtavan soolon aikaan 29.20 480m. Tämä pikkunarttu kiskaisi niin ikään ensikierroksiaan ja vauhtia irtosi upeasti. Verrantona mainittakoon että emänsä juoksi samanikäisenä oman soolonsa aikaa 29.27 eikä siitä mikään hullumpi tullut. Spin of Billywig(Hyrrä)  painoi soolon takataskuun myöskin vakuuttavaan tyyliin. Aika 29.57 on ikäiselleen urokselle hyvin kelpo aika ja lähtö oli ollut upeaa katsottavaa. No lähteähän tämän sukuiset osaa. Siitä on näyttöä molemmilta puolilta. Kasvattaja olen todella ylpeä kaikista nuorista koirista. Omistajat ovat tehneet upeaa tyotä ja nyt tulokset alkavat puhua puolestaan. Nyt vaan tarkkana ja rauhassa. Ei mitään uusia ihme virityksiä vaan rauhassa ja tarkkaan. Hyrrän ja Roosan lisäksi sooloon tulevat piakoin Little, Piper ja Nooa. Sissi, Kia ja Elvis treenaavat vielä hetken ja tulevat sitten. Tikru on pitkällä sairaslomalla.

Pienet Tuulet ovat aivan mahtavassa iässä. Vauhtia riittää ja väki vähenee. Ihmekkös tuo kun isommatkin alkavat liikehtiä kohti kilpakenttiä.  Tällä hetkellä kotona on viisi myymätöntä koiraa ja yksi kasvamassa. Antti I lähtee omaan kotiin ensi viikolla. Hänen virallinen nimensä on sitten Nordic Skiron.  Boreas lähti mummolaan. Raitapää Rimpe lähti vahvistamaan pohjoisen joukkuetta ja opiskelee siis koiraksi mummonsa johdolla. Tuskin mikään kevyt koulu, mutta hyvä tulee, se on varmaa. Boreas tuntee kotona parhaiten nimen Sirkkeli. Repikää siitä. Tilasivat periaatteella "ei mitään lasipalloa". Sitä saa mitä tilaa :) Jos nyt joku miettii pentua ja haluaa sen nimetä itse alkaa olla viimeiset hetket. Laitan nimet kiinni koiraan ensi viikolla joten jos jotain tahtoo kannattaa nyt alkaa ilmoittelemaan itsestään :)

Notoksella meinasi käydä kylmät. Kimi 11vko otti tuntumaan kyyn hampaisiin ja juu kyy voitti. Piipaa-auto vei äkkiä Helsinkiin ja EKK:lle teholle. Kaikkien onneksi poika pääsi pois jo seuraavana päivänä. Oli alkanut hauskuuttaa itseään syömällä joutavia letkuja mistä oli saannut lääkärit vakuuttumaan että muitten seikkojen ollessa ok on aika oikeesti mennä kotiin lepäämään. Kimi voi tällä haavaa hyvin, mutta on kovin väsynyt. Syö kyllä hyvin ja ottaa varmasti henkilökunnastaan kaiken palvelualtiuden irti. Voi hyvin täplänenä ja varo lieroja. Varokaa muutkin !

Juu Ketun kauden aloitus siirtyy aavistuksen haverin takia. Nousukuntoinen hössöttäjä otti aamusta sivuosuman johonkin ja kannikassa on nyt sitten pintahaava. Sairaslomaa pari viikkoa ja sitten katsellaan miten edetään. Tuuria oli mukana roimasti kun vain nahka on pettänyt. Informoimme miten homma etenee ja p...e paranee :) :)

Räikkönen, nykyinen Kimi ja Virallisesti Nordic Notos muutti ihanomaan kotiin perjantaina. Eka yö oli mennyt loistavasti ja kuulemani mukaan nuoriherra on oikein reipas ja touhukas. Onnea vaan taipaleelle Tuija ja Esa ja koiruudet :)

Vilkkaat viikonloput seuraavat toinen toistaan ja muutaman viikon päästä olisi jo viralliset harjoitukset. Tuntuu että koirat ovat jokainen ihan vaiheessa ja itse vähän talviunella. Koko kevät on laiteltu nuorisoa harjoittelu ja kopitus kuntoon ja aikuiset ovat olleet selkeästi taka-alalla. No eiköhän tässä kesän aikana joihinkin kisoihin ehdi:) toivottavasti.

Eilen oli tarjolla vaikka minkälaista tapahtumaan joista sitten valittiin Top Visionin pentumiitti. En ole koskaan tavannut kunnolla Gabbyn sisaruksia tai heidän omistajiaan joten päivä oli varsin tiedontäyteinen ja hauska. Opiskeltiin puputietoa käsivieheen kanssa ja oppi upposi porukkaan kuin veitsi voihin. Reippaita sisaruksia ja kaverikakaroita kaikki. Kiitos vielä järjestävälle taholle ja seurana ahkerasti jutelleille. Oli oikein mukava ja stressitön päivä :)

Pennuille on saatu vihdoin päätettyä myös nimet. Tänä vuonna otimme teemaksi Tuulen Jumalat jotka aihepiirinä tuntuivat sopivan tuulennopeille koirille. Nimiä oli myös sopivasti vain ja tasan 8 kappaletta. Kimi sai oman nimensä valitsemalla ja tässä seuraavassa sitten koko lista.

Nordic Notos, Nordic Boreas, Nordic Apeliotes, Nordic Skiron, Nordic Zefyros, Nordic Kaikias, Nordic Lips ja Nordic Euros.

Sinisellä merkityt nimet ovat varattuja.

Pentutilanne on tällä hetkellä mielenkiintoinen. Useampi perhe miettii pennunottoa mutta mitään varmaa ei vielä ole kuulenut. Toivoa tietysti sopii että kysyntä olisi virkistymään päin :) Jepsis eipäs tässä muuten mitään ihmeellistä, kirjoittelen taas kun ennätän :)

Kaikki voivat hyvin, ovat yhtenä kappaleena ja touhuavat koko ajan. Pennut kasvavat koko ajan ihan hirmuista vauhtia ja syövät kuin hevoset. Kelit ovat suosineet pentusten ulkoilua ja iltavuorossa saan pidettyä riiviöitä reilusti pihalla päivän lämpimänpään aikaan. Tarhassa mennään jo kovaa kyytiä. Juoksutyyli muuttuu kokoajan kun saavat harjoitusta lisää. On ne vaan mainioita.

Pennut täyttävät torstaina 7 viikkoa. Viikonloppuna tulee siru-täti joka tunnistus merkkaa natiaiset. Ensiviikolla mennään lääkärin tarkastukseen. Kyllä se aika menee nopeasti vastahan nämä syntyivät.

Soitelkaa rohkeasti ja kyselkää pennuista. Olen lauantain Turussa esitelmöimässä kera kolleegojen mutta sunnuntaina sopii tulla vaikka kylää. Luuri käteen siitä se lähtee :)

Tulihan taas ihan luvattoman pitkä tauko päivittämisessä. No nyt sitten tarinaa siitäkin edestä.

Ensin voisin hieman tarinoina naperoitten edesottamuksista ihan tapauskohtaisesti;

Rannanjärvi. Tää on siis se musta koira jolla on musta täplä rinnassa. Hauska veijari. Ei mikään megariiviö mutta liukas tyyppi katoamaan tilanteesta kuin tilanteesta. Tulee mukana joka paikkaan häviää varmasti ensimmäisenä... johonkin. Ryhtireino. Sanoo kovasti vastaan jos homma ei miellytä.

Antti I. Joo siis paksu edelleen, siis tosi paksu. Ei pelkää mitään. Aina etummaisten joukossa kun uusiin tuuliin mennään. Kova syömään mutta se tuskin yllätti. Osaa kiivetä sohvalle ja oppi sen ekana. Treenaa nyt alastuloa... Antilla on haalea täplä nenässä ja pitkä merkki leuan alta masuun asti.

Räikkönen. Komppaa mukana tehdään mitä vaan. Kauhea vauhti koko ajan. Ajautuu kaarteissa pahasti ulos vielä toistaiseksi, harjoittelee kaarteita paljon. Veti ulkona ekana koko tarhan tyypit päästä päähän ja näytti tyytyväiseltä itseensä. Ei nuku ekana tämä kaveri.

Thor. Soturiprinsessa. Vakava tyttö joka sanoo kunnolla sitten kun on asiaa. Rakastaa ihmisiä ihan ylikaiken, pyytää varmuudella syliin joka kerta. Iso narttu, jolla rauhallinen ja järkevä asenne tekemiseen. Menee reipasta kun sille päälle sattuu... kärjessä.

Indira. Siskonsa sukua joskin tää on ihan killeri. Todella tiukka tipu joka on tasan ekana menossa uusiin koitoksiin. Ei pihise turhasta jos aihetta on sanoo niin että letti lepattaa. Siskoaan pienempi ja kompensoi sen asenteella 110 prosenttisesti.

Kaitsu. Pomo. Antin paras kaveri ja päsmäri. Jos rähinälle on alku se on tässä. Ajaa karvanpalaa tuli silmissä ja karvan kohtalo on julma leikin päätyttyä. Ei eka koira kenellekään, mutta tästä tulee mainio tapaus. Paras tunniste pikimustassa pojassa otj:n yksi valkoinen varvas.

Ruttu. Tasainen hieman yksinäisyyteen taipuva ajattelija. Ei kannata ärsyttää suotta rauhallisuus on pintaa. Ei katso piruilua hyvällä vaan antaa takaisin ja jatkaa sitten siitä mihin jäi. Ajattelevan ihmisen koira, joskin uros joten ei tästä mitään neurologia tule :)

Rimpiläinen. Aina linssissä edelleen. Menee kovaa ja mielellään kokoajan. Syö kuin hevonen ja kerralla, kupilla ei rampata. Tai itse asiassa missään ei rampata. Käy asioillaan nurkassa ja usein tekee ensin ykkönen kävelee kolme askelta ja sitten tulee kakkonen. Aurinkoinen koira. Väsyneenä nukkumaanmeno on välillä työn takana.

Siinäpä sitten jotain loihdintaa koko porukasta. Mamma voi paksusti ja hoitaa katrastaan kasvavasta vastarinnasta huolimatta erittäin tunnollisesti. Tisuttelu on jo harventunut kovasti mutta kyllä rouva vielä juottaa katrastaan tyytyväisenä. Muuten kaikki ötökät ovat pysyneet terveenä ja urheiltukin on kotona ja hieman harjoituksissakin...

Juniori porukka kävi Otalammella opettelemassa kilpakoiran kommervenkkejä. Oppi upoaa sakkiin upeasti. Jackpot on hommassa suorastaan ilmiömäinen. Kaveri on 9kk ajaa koppa päässä ja lähtenyt jo kerran kopista varmuudella jota moni vanhempi kadehtii. Gabby toimi myös ajohommissa loistavasti, neiti lähtee kopista myös ja ajaa ... ja lähtee LUJAA. Tyttö on reilu 9kk. Odotellessa...

Hieman vanhemmat Dobby,Piper ja Little menivät myös totutun varmasti. Dobby pelleilli whirlinkin kanssa mutta suoralla vauhti oli todella karua. Piper oli normaali ... töitten kanssahan ei pelleillä. Suoritus oli hieno, muuta kommentoidaan sitten kun katsellaan kelloon. Little oli hyvä, mutta vielä on prepattavaa... hyvä reissu oli. Kiitos mukana olleille:)

Seuraavat viikot minulla onkin sitten kiirettä. Olen lupautunut jutustelemaan treeni ja kisa-asioista sekä Turkuun että pääkaupunkiseudulle. Egu järjestää myös esittelyständin lapsi ja lemmikkimessuille Pasilan messariin, sinnekin ollaan menossa. Tulkaa juttelemaan jos olette paikalla :)

Laitan lisää kuvia varmaan parin päivän sisällä. Nyt pitää hieman kiireisenä noi mainosprojektit. Oma mainos pitäis saada läjään ja satsasimme myös nettimainontaan, se nyt hinnastaan huolimatta oli helposti hoidettu.

Mutta tulkaa tutustumaan, lenkkiseuraksi tai ihan vaan kahville. Soitellaan.

Juu ei tänne mitään kummallista taaskaan. Kelit ovat olleet hauskat eli vaihteeksi on saatu lunta hieman enemmän kuin väriksi. Haaveiltua lenkeilyä vaan sotkee loistavasti aivan järjetön flunssa, henki ei kulje oikein mitään kautta ja nyt on alkanut sitten sattumaan joka paikkaan sitä verran reilusti ettei oikeesti tarvitse pihalla riehua. Lenkkeily seuraa kyllä olisi. Koko kalusto alkaa olla taas läjässä ja lähtökuopissa. Synttärisankari Dee potee vielä hetken tassuaan valmentajan toiveen mukaan. Neidin itsensä mielestä tassussa ei ole mitään vikaa. Onnea vaan yksivuotiaalle Blondi-Dobbylle, aikuistuu niin nopsaan ettei perässä ehdi pysyä.

Pennut voivat loistavasti. Katsojia on kipittänyt kylässä ja kakarat ovat päivät isossa huoneessa juoksentelemassa ja yötä sitten tutussa ja turvallisessa pentulaatikossa. Vauhti kiihtyy silmissä ja pystyssä pysytään tänään jo ihan eri tavalla kuin eilen. Ollaan hieman alettu maistelemaan kiinteitä eväitä. Hienosti uppoaa jauheliha "kaikilla mausteilla" Tästä se sitten lähtee. Vielä vauhdikkaampi vipellys ja suurenevat kakkakasat:)

Kausi lähestyy ja pitäisi alkaa varmaan hieman miettimään mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen kauden alkua. Nuorilla ei ole mikää megakiire mihinkään. Ja isot pojat tietävät jo mitä tehdään niin ei ole kiire niilläkään. Tarkistetaan porukan eväät työnteon tasolle ja siitähän se sitten taas lähtee ajatus ja työ, toivon mukaan :)

Edelleen saa tulla kylään ja soitella jos kysellä tarttee. Molempia sukupuolia on edelleen jäljellä.

Kakarat ovat siis hieman yli kaksi viikkoa. Ekat matolääkkeet on popsittu ja sen nauttiminen (?) aiheutti yleistä pahennusta. Masut pysyivät hyvinä ja ruokahalu ennallaan. Kovasti ovat ketaleet kasvaneet. Puntarointi lopetettiin kun eivät mahtuneet enää normaaliin keittiövaakaan. Kaikilla on jo laatikkonimet ja ihan virallisetkin ovat jo lähes varmana tiedossa. Syntymäjärjestyksessään ovat siis seuraavat:

 Rannanjärvi ( uros pikkupilkku nenässä, mahtava ääni), Isotalo Antti ( uros, paksu, iso ja leppoisa, pilkku nenässä), Räikkönen (uros, iso vaalea nenu ja valkea masu, nopee sälli liikkeissään) Thor (narttu, isojustiina joka rökittää tissillä ihan kenet vaan...) Indira (narttu, pilkku nenässä ja otsassa, tiukka tyttö, kävelee jo kovaa) Kaitsu (uros, leppoisa tyyppi, utelias kaikesta, kova poika syömään) Ruttunokka (uros, kokomusta, kovaluu, syö ja tykkää olla sylissä) ja Rimpiläinen (uros, raita päässä, linssilude, osaa laulaa hienosti ja kiipeää syliin ihan itse)

Pentukyselyjä on tullut harvakseltaan. Mielenkiintoista sinällään. Jokunen varaus kuitenkin jo on mutta lisääkin mahtuu :) Pitäis varmaan hehkuttaa jotenkin enemmän mutta kun en oikein osaa. Tuntuu jotenkin teennäiseltä sanoa että nämä ovat Jaguarseejuniorin isosiskon pentuja joka oli pääkautensa täysin ylivoimaisesti paras narttu... mitä sitten. Tuossahan tuo Suomenmestari makaa ja pennut on hienoja. Sitä vaan toivoo että pennut löytävät oman kodin itsensä ja yhdistelmän takia ei minun tai meidän muitten koirien takia vaikka sukua ovatkin. Eli ei hehkutusta odotettavissa jatkossakaan. Kannattaa opiskella koirien taustoja itse, sieltä löytää vastaukset mistä pennun ottaa. Minä ainakin :)

Muita koiria kun tuossa sivuttiin niin joo treenit ovat alkaneet. Etelä suomea siunattiin eilen 5 cm lunta ja tänään koirilla oli ainakin kivaa. Viikko sitten oli kiva kaukana kun pentulaumasta loukkasi yksi tassunsa ja aikuisten porukasta kaksi oli juosseet liian liki aitaa saaden haavan kylkeensä. Tämä tietysti tapahtui heti kun alkoi ajatella että veisi isotkin lenkille. No nyt sitten sairastetaan porukalla... eipä tuohon kauan mene mutta kiukuttaa silti. Pennut juoksevat jo upeasti. Alkaa oikeasti jo pelottaa se vauhti millä noi pääsee, mamman pienet nassikat... Kaikille kasveille vaan terveisiä; kovaa menevät ja suoraan :)

Pikkutoukista vielä sen verran että osaavat jo haukkua ja kävellä hieman. Simmut aukesivat alkuviikosta kun ikää oli 13vrk. Kaikki ovat kovin touhukkaita ja ekat hapuilut yläilmoihin on jo suoritettu joten odotamme viikon, reilun sisällä joukkopakoa pentulaatikosta. Sitten koko lauma sitten siirtyykin tuonne isoon omaan huoneeseen  laatikkoineen...

Ja katsomaan voi siis jo tulla, ollaan yleensä iltaisin ja viikonloppuisin ihan hyvin kotosalla;)

Nyt on vielä rauhallista. Meillä vaan syödään ja nukutaan. Muutaman viikon päästä nämä menevät kuin riivatut. Onneksi sitten pääsevät isompiin tiloihin . Kun kävely alkaa luonnistua oma huone odottelee, siellä sopii opiskella taapertamaan.

Tässä nukkuu Räikkönen. Ääni on kova, ruokahalu valtava ja vauhti tissiltä toiselle uskomaton :)

Kaitsu ja mamman varpaat. Kyllä sitä pienestä näintenkin on lähdettävä.

Ihan maailman eniten kiva paikka nukkua. Varpaat nipussa, somaa.

Nyt on hyvä olla. Synnytys on takana päin ja kaikki voivat hyvin. Peppi on aivan järkyttävän pirteä ja hyvinvoiva. Syö kuin hevonen ja hoitaa pentujaan upeasti. Tyttö on rauhallisempi kuin viimeksi mutta tarkempi puhtauden ja syöttämisen suhteen. Tämä vaan tiedoksi HP-sarjalle jotka niin kovasti valititte että liika puhtaus on pahasta :)

Synnytys meni siis hyvin ja nopeasti. Viime kerran surkeasta tuurista ei tällä haavaa ollut tietoakaan vaan toukat syntyivät tiuhaan isosta koostaan huolimatta. Kaikki ovat reilun kokoisia ja syövät nyt jo oikein mallikkaasti. Lähes kaikki ovat jo lisänneet painoaan eikä tuota ikää ole vasta kuin vajaa 2vrk. Eli evästäkin on.

Pikkuhiljaa alan tunnistaa sysimustasta laumasta kuka on kukin. Muutaman kavereista tunnistaa päästä, muutaman masumerkistä ja loput varpusista. Jo nyt huomaa ketkä on tyypiltään tiukkoja tapauksia ja ketkä lähinnä ahneita. Toisena syntynyt  "A.Isotalo" on ahne ja paksu, mikä ei liene yllätys. Jäpikkä on imuroinnut itseensä jo lähes sata grammaa elopainoa joten nälkä tosiaan miehen tiellä pitää:) Kaikki ovat saanneet molempina päivinä hieman vauhtihuikkaa pullosta ja tuon edellä mainitun kohdalla pyörre pullossa oli valtava. Vaalean masun omaava "Räikkönen" ei taas tykkää mistään. Pullo oli ihan kamala. Siihen asti kun ymmärsi miten se toimii. Sitten tuli uni :) Kokomusta Thor-narttu on myös tiukka tyttö. Kiljuu kunnolla kun joku varastaa tisun ja oppinut jo nyt nostamaan siskon tai veljet alapuolelta irti ravinnonlähteestä. Pimulla on selkeästi periaate " muille sitten kun loppuu". Indirasta taasen tulee meidän tämän kertainen äänenavaaja. Lähtee meteliä jos homma ei miellytä.

On ne vaan niin somia ja iso osa vielä vapaana. Luovutus osuu mukavasti keväälle joten otappa yhteyttä jos kiinnostaa. Pennut myydään tunnistusmerkittyinä ja rekisteröityinä. Mukaan tulee aloituspakkaus, toimivat ohjeet ja 24h helpdeski. Auttamme myös kaikissa koiran kisaamiseen ja kouluttamiseen liittyvissä asioissa kädestä pitäen. Toiveenamme olisi että kaikki pennut pääsevät harrastavaan kotiin. Toinen nartuista mahdollisesti sijoitetaan.

Soitelkaa rohkeasti tai laittakaa sähköpostia kerron mielelläni lisää vanhemmista ja lajista yleensä

Kivat on kelit täällä  etelässä. Aivan järkyttävä lumipyry ja tuulee niin että letti lepattaa. Tänään vapaa päivä ja huomenna alkaa viikon loma, jepsis. Maanantaina pitäis lähteä kaveri porukalla Irlantiin, vähän alkaa jänskättää :)

Peppi alkaa olla valtava. Kuvista voi varmaan päätellä että muhkea on noille päiville. Vielä tasa kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja narttu on muuten aika normaali. Lumipyry sai aikaa tavallisen hepulin ja nälkä on koko ajan. Nukkuu kainalossa ja on ehkä normaalia röyhkeämpi tilan valtaaja kun tietää että eivät varmasti kiellä tai hyppyytä turhan takia. Mutta odotellaan mitä sieltä on tulossa.

Kakarat kasvaa ja kehittyy. Pikkukoirien (?) puoli on äänekäs lauma mistä ei ihan tietämättä lopu virta. Tarkisluokaksi noita tällä hetkellä kutsutaan sen verran tuota uhmaa ja kuuroutta ilmassa. Hauskoja ne on ja aina lähdössä ihan mihin vaan. Kohta mennään lenkillä, katsotaan jos saisi ryhmästä kuvia tuolla pyräkän keskellä... voi olla taas viimeset lumikuvat pitkilleen, huomenna tulee kuulemma vettä:(

Peppi alkaa olla melko muhkea. Ultrassa nähtiin useita nassikoita ja nyt se kyllä näkyy ihan päälle päin että useita on. Ei ollut noin paksu viime odotuksen aikana samoilla päivillä. Tänään siis kantovuorokausi 42. Ensi viikolla olisi tarkoitus vielä piipahtaa lääkärissä tutkimassa tilanne ja laskeskella montako toukkaa siellä nyt sitten on.

Laitan kuvia nyt viikonlopun aikana, kun saan tuon äiteen ja kameran samaan paikkaan.

Muuten meillä voidaan hyvin. Miten isompaa ei ole sattunut joskin kelit ovat olleet niin vaihtelevat/kamalat että ei ole paljoa lenkeiltykään. Hyrrä kasvatin varvaskin voi jo hyvin ja punaiset siskokset Sissi ja Kia ovat parannelleet anturansa kuntoon. Nyt menee siis ihan somasti.

Palataan viikonloppuna taas sekä uutisrintamalle että kuvia katselemaan.

Tänään käytiin ultrassa ja sieltä loytyi useita mönkiviä koiranalkuja joten pentuja on tosiaankin tulossa helmikuun puolessa välissä. Nyt sitten odotellaan ja mietiskellään miten monta tulee ja miten menee. Peppi voi loistavasti. Alkaa olla aavistuksen paksu ja touhuaa kyllä mutta rauhallisempi otteissaan. Tulossa siis kiireinen kevät :)

Muuten meillä menee hyvin. Jippo kotiutui Klaukkalasta ja Elvis pikkusiskoineen ovat olleet omistajan loman ajan hoidossa. Hienosti on mennyt. Joo ja työtkin alkoi taas. Käsi tuntui kestävän ekan viikon loistavasti, jospa se tästä menisi taas. Lumetkin tuli ja meni. Nyt on taas paikat jäässä. Pellot on kohta taas juostavassa kunnossa mutta lenkkeily on ollut hiljaista. Toivottavasti kohta tulee kevät niin rauhoittuu tää kelien kanssa vehtaaminen.

Oikein hyvää uuden vuoden alkua kaikille.

No nyt sitten taas jännätään ja odotellaan. Peppi astutettiin Australian ihmeellä nimeltä Solve The Puzzle. Pienet koiransiemenet laitettiin itämään 14.12 perjantaina ja kaikki meni aivan käsikirjoituksen mukaan. Muutaman viikon kuluttua on aikaisintaan mahdollista kurkistaa asuuko masussa ketään vai ei. Peukkuja. Käy katsomassa pentusivu siellä on lisää tietoa...

Muuten kaikki mönkii painollaan. Mölli kävi ja kynttilät paloi. Somaa tuo nuori rakkaus. Nuoruuden intoa oli vaan aikalailla joten jäämme jännityksellä odottamaan miten kävi. Ikinä kun ei voi tietää. Soma pari he ovat todella:)

Kakarat voi hyvin. Metsälenkit on aloitettu ja tenavat tykkää touhuta vaikka illalla on sitten iso väsy kun kamalasti riehuu ja hetken päästä syö. Rauhallisia iltoja katsoa telkkaria kun kaikki 8 vetää unta nuppiin. Kaikki ovat pysyneet terveenä. Toivotaan että tilanne jatkuu hetken näin.

Joulu tulee. Pitäis alkaa oikeasti edes siivoamaan ja kai niitä lahjojakin pitäis hieman muistaa mennä katselemaan. Olkaahan kilttejä, niitä tonttuja on kuulemma joka kulmalla...

No niin. Tämän vuoden palkinnot on jaettu sekä kerhoissa että GRL:n Gaalassa. Hienot oli pileet ja koska juhlat oli peräkkäisinä viikonloppuina sai matkustaa ja juhlia oikein olan takaa, no oli onneksi aihetta :)

Vgu: pikkujouluja juhlittiin ensin ja sieltä kotiin tuomisina ja täpötäyden masun lisäksi iso kasa hienoja plakaatteja. Kettu valittiin Vuoden Koiraksi ja Arttu oli Vuoden Stayer ja Tulokas. Kirsikkana kakun päällä Pepistä leivottiin Vuoden Veteraani. Ketun morsian Mölli (Blue Oyster) valittiin Vuoden Sprintteriksi ja Vgu:n Vuoden Narttu on Minna Knuutin Cream´em Mate. Kiitos vielä kerran kerholle kivoista kemuista, hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli tosi kiva käydä.

Seuraavana viikonloppuna ajettiin Jyväskylään Grl:n Gaalan viettoon. Näistä piti tuleman vielä riehakkaammat pileet vaikka Markon ja Tuomaksen käsinuket jäi kotiin ja pojat joutuivat leikkimään ilman lelujaan :) no hyvä niin. Palkinnot oli kaikilla tiedossa ja kaikki ansioituneet omistajat hakivat oman aarteensa saavutukset lavalta hymyssä suin. Vuoden Koira oli siis Kettu ja Vuoden Narttu Cream´em Mate. Veteraaniksi kipusi Starmie ja Tulokas pysti meni Happy Feetille. Radiant Midwifen henkilokunta vei Stayer pokaalin takan reunalle ja lyhyellä vuoden ykkönen oli Pinwheel. Starttilautasia jaettiin kasapäin ja kaikki joukossa olevat tunnistettiin koviksi kilpakumppaneiksi. Onnea vielä kaikille palkituille.

Vuoden Harrastajan valinnasta luulin tänä vuonna tietäväni jotakin. Hallitustoimeni puolesta olin mukana ko valintaryhmässä vain todetakseni että mulle viritettiin vuoden paras jekku. Kuulostelin korva kallellaan Mikon esittelyä ja mietin miten en nyt löydä yhtäläisyyksiä valittuun ihmiseen. No ilmeeni oli varmaan tuhannen taalan arvoinen kuulessani lopuksi valitun nimen. Kiitos vielä kaikille ehdottaneille ja hienosti huijaavalle valintaraadille. Yritän olla jatkossakin palkinnon arvoinen.

Kennel Nordic jakoi tänä vuonna ensimmäistä kertaa oman kiertopalkintonsa. Tänä vuonna palkinnon sai opiskelussaan erittäin hyvin ansioitunut Spin of Billywig, joka otti sisaruksensa kiinni oppinoissaan aloittaen vasta 10kk iässä ja osoitti niin vahvaa motivaatiota työhänsä ettei siihen pysty muu kuin Pepin lapsi. Onnea vielä kerran Hatakan Aarnelle ja Hyrrälle hyvin jatketusta työstä. Muille tiedoksi että kuulemani mukaan heillä ei ole ajatustakaan luopua saamastaan pystistä. Toivon että moinen lausahdus herättää kaikissa hieman taistelumielialaa :) Kesä tulee pian.. soitellaan

Nyt kun juhlat on juhlittu, alkaa arki. Ainakin Ketulle se tietää ruumilliseen työhön verrattavaa hommaa. Ketun morsian Mölli on tulossa käymään ihan lähipäivinä ja on jo lupaillut sulholleen kaikenlaista. Me Annun kanssa laitamme kyyhkyläisille kynttilät palamaan ja suomme hieman kahdenkeskistä aikaa. Katsotaan sitten keväällä mitä se haikara tuo vai tuoko. Tällä hetkellä nuorenparin lempi leiskuu kaamoksessa ja mistä tietää mitä muut vuoden pimeimpänä aikoina puuhaavat... kyttäävät ainakin tonttuja

Lupaan taas päivitellä tiuhempaan... jälleen kerran. Yritän laittaa kuvia Vuoden palkinnoista koirineen kunhan saan osan otettua ja loput tilattua. Soitelkaa ja tulkaa käymään ja ennen kaikkea pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Palataan taas.

No tänään tuli sitten lunta. Pikainen pihan siivous ja ikkunasta katselemaan miten lunta leijuu. Hyvä päivä saada kone viimein asennettua ja alkaa päivitelemään taas jotain. Mistähän sitä taas aloittaisi...

Kausi siis loppui. Meillä kausi meni kokonaisuutena hyvin. Kaikki neljä kisaikäistä koiraa juoksivat kuka hyvin ja hartaasti kuka sitten vähemmän. Ketun tilasto näyttää parhaimmalta, yllättävää :) Startteja 15 sijoin 13-2-0 voittaja%  87% ja sijoitus 100%. 

Jippo oli pirun paljon parempi kuin mitä edes uskalti odottaa. Startteja 15 joista sijat 7-0-1. Jippo oli jännä. Jos oli hyvä päivä niin voitti ja huonona ei mennyt mihinkään. Olisi ollut mielenkiintoista ehtiä ottaa selvää mikä vaikutti juoksukuntoon noin paljon, mutta se jäi nyt arvoitukseksi. Jipon prossat 47 voittajana ja sijoista 53% . Jipolta yksi startti kirjattiin L:ksi.

Arttu oli tuuriinsa ja oletettuun kuntoonsa nähden aivan älyttömän hyvä. Teki tasaista jalkeä sijoitusten suhteen mikä näkyy hyvänä sijoitus %. Rataenkka oli loistava piste loppukauteen. Yhteensä Arttu juoksi 21 starttia sijoin 7-8-3  voitto% 33 ja sijoitus 86%.

Peppi juoksi muutaman startin mutta sen verran kuitenkin että teki uuden oman ennätyksensä 5 vuotiaana ja jätti taakseen monta hyvää nuorta ja vanhaa koiraa. Lähtöjä yhteensä 4 joista sijat 2-1-0. Yksi startti päättyi loukkaantumiseen joten siitä L. Prossat muorille 50 % ja 75 %

Koko kennelin yhteenveto kauden starteista on hieno. 55 lähtöä sijat 29-11-4 . Voittoprosentti 53% ja sijoitusprosentti 80%. Kotihyllyyn tuli muistoksi kaikenlaista useista kisoista. Sprintti derbyn, Top Racen, Egu Openin, Mastersin, Oaksin ja Suomenmestaruuden voitto. Kasvattaja kisassa tuli nartuista 4. ja uroksista 2..  Turku Classicista 2. Egu Stayerissa 2. ja SM kisoissa a-finaalin 4. Gp:ssä 2. Kiva lista . Toivottavasti tulevina vuosina saatais edes murto-osa noista. Tai sitten vaan odotellaan ja toivotaan seuraavaa hyvää vuotta.

Uusia kilpureitakin on kasvamassa. Jackpotti (Tennesee Waltz-Snowy Joey) ja Gabby ( Borna Castle- Brett Lee) ovat loistava taistelupari. Samankokoiset mustat hirviöt ovat saanneet useita lisänimiä kuten: Piina ja Riesa, Bonnie ja Clady, p...e ja p...e ja monta muuta. Oikein mahtava pari joiden yhteen hitsautuminen on onnistunut loistavasti. Siinä missä Potti on kamala Gabby on kiltti ja päinvastoin. Neitiseura on tehnyt ihmeitä Pol Potin käytökselle joskin ei näitä silti oteta ihan mihin vaan mukaan. Pikkuhetkessä saavat aikaan järjetöntä tuhoa, vai haluatteko kuvitella miltä näyttää 6 neliön eteinen 10kg riisiä kilon pahvilaatikoissa ja sinne unohtuneet kaksi mustaa pirua... riisiä, paljon riisiä ja pienen pieniä paloja pahvia :)

Dobby onnistui taas telomaan itsensä. Tää alkaa tuntumaan tyttö- Artulta. Kuljetaan vammasta vammaan. Nyt meni toisesta takajalasta nahkaa rullalle ihan huolella ja syykin löytyi. Blondi murtautuu luvatta AIDAN ALTA raksan puolelle koska siellä on kaiken muun kivan tonkimisen lisäksi maton pesuun tarkoitettu hetekka. Siinä oli sitten matto, kelpo paikka pötkötellä siis. Lähtiessä meni sitten jalka läpi siitä hetekan harvasilmäisestä verkosta ja voila se on siinä. No tuuri sinällään. Vaikka on iso, on pintahaava , joka parantuu tosi hyvin ja nopeasti. Eikä tuo näytä olevan kipeäkään... vauhdista päätellen :) Niinhän se taitaa mennä että nämä onnettomuusaltiit ovat aina loistavia hoitaa kuten Dobbykin ja Arttu... Pentuharkat jäi vaan tän tolloilun takia väliin. Mutta myöhemmin taas, kyllä tässä aikaa ainakin on.

Oltiin muuten messuillakin ja edustamassa paikanpäällä Kettu , Arttu ja Potti. Hienosti meni. Kaikki pojat oli ihan hirmu reippaita ja Arttu tykkäsi ihan eniten kiertelystä yleisön joukossa ja ruokamyyyjien maistiaisista. Niitä oli muutama ja Arttu nautti yleensä kaiken tarjolla olevan ennenkuin ehti kissaa sanoa. Kiva reissu kaikenkaikkiaan ja tuliaisiina tuotiin iso kasa luita.

Pepille etsitään nyt miestä ihan tosissaan. Ideoita alkaa olla yli tarpeen ja nyt pitäisi sitten päättää kellä ja mistä jne. Seuraavasta laitetaan jos ei ihan huomenna juoksua aloita.

Mutta tässähän tätä taas oli ja nyt varmaan nopeammin taas lisää. Terkkuja tutuille !

Onnittelen samantien vuoden koiratitteleitten tuoreita omistajia.

Vuoden Stayer Radiant Midwife, terkkuja henkilökunnalle soitellaan taas viikolla :) Kasvattajalle isot onnittelut

Vuoden Sprintteri Pinwheel , onnea omistajille ja kasvattajalle.

Vuoden Narttu Cream em Mate, terveisiä ja haleja pohjoiseen, onnea kasvattajalle meren taa.

Vuoden Veteraani Starmie, onnea omistajalle, treenareille ja kasvattajalle.

Vuoden Tulokas Happy Feet, haleja omistajalle , onnittelut kasvattajalle.

Vuoden Koira Jaguarseejunior, onnittelut kasvattajalle kauas sinne, jatketaan samaan tapaan.

Meitin Arttu tempaisi sitten taas ja muutti Hyvinkää 680m rataenkan hieman toisille numeroille. Normaalissa sijoitus lähdössä juostu ennätys oli hienoa katsottavaa alusta loppuun. Arttu on todellakin oppinut tulemaan kopista ja lähtemään kovaa. Aika maalikameran mukaan ekalle 280m oli sitten 16.77. Yksikään koira ei tuota vauhtia mennyt tänään lyhyttä joten kulkee tuo musta lipputanko ja kovaa !!

Uusi ennätys kirjoitetaan nyt sitten luvuin 41.48/680m (ent 41.65) Kiitos kaikille onnittelijoille sekä radalla että muutoin. Radalle olleet eivät välttämättä saanneet allekirjoittaneeseen oikein kontaktia, sitä pahoittelen. Otti moinen ylläri hieman koville eikä kovalevy osannut enää ihan kaikkea käsitellä. Mutta toivon etten ollut kenellekään töykeä se ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni. Kiitos kaikille kehuista, ne tulee aina tarpeeseen. Niitä voi sitten tankata talvella kun räntäsateessa kiertää peltoa ja miettii hiljaa että miksi...

Lähdössä toiseksi sijoitui paras ja pahin kilpakumppani Radiat Midwife. Tyttö sai tänään hieman osumaa joten hieman homma siitä hidastui mutta karua jälkeä taas maaliin asti. Kisojen loppu sitten vietettiin dopingtestissä. Tämä on rataennätyksen jälkeen normaali käytäntö. Ensi viikolla sitten viimeisen kerran tositoimiin tänä vuonna. Tauko tulee ihan ajallaan ... vapaat viikonloput mitä luksusta pitkästä aikaa !!

Käytiin Oulussa sitten viimeisen kerran tänä vuonna ja palatessa oli plakkarissa kaksi hopea sijaa. Olin oikein tyytyväinen poikien suorituksiin. Kettu olisi voinnut ollut huomattavasti huonommallakin sijalla selkänsä kanssa joten parilla sadasosalla häviäminen velipojalle tuntui ihan voitolta. Kettu jää nyt erittäin hyvin ansaitulle talvilomalle. Tätä kirjoittaessa sälli on jo virtaa täysi ja fysioterapeutti on tehnyt taikansa ja selkä on taas parempi.

Arttu sitten täräytti omassa finaalissaan alle edellisviikonloppuna juostun rataennätyksen. Tuli toiseksi kun ennätyksen haltia Radiant Midwife laski taas latua urku auki ja paransi omaa ennätystä taas huimasti. Nämä kaksi olivat finaalissa aivan omaa luokkaansa ja tulivat maaliin lähes nenätysten. Nekun aika oli 44.11 ja Artun 44.16. Jestas ne menee kovaa.

Viikko tuosta karsittiin Turku Classiciin. Asetelma Arttu/ Nekku toistui ja maaliin tulo oli ihan identtinen. Molemmat finaaliin ja tietysti 4 muuta kovaa pitkän matkan osaajaa. Kyseinen koitos on edessä 7.10 Turussa ja sitä odotellessa voi vain peukuttaa ja toivoa parasta.

Kotona maa makaa kuten ennenkin. Peppi alkaa olla rasittava, kun on sen kinttunsa kanssa levännyt näemmä riittävästi. Musta huligaani ahdistelee karvaleluilla muita koiria ja meitä ja käyttäytyy lenkille tapaan joka aiheuttaa yleistä pahennusta. No se on taas Peppilotta...

Jackpotti kasvaa kuin rikkaruoho, Dobby myös, vaikka sen ei enää tarviis :) No jatketaan taas, halatkaa koirianne :)

Viime viikonloppuna kisattiin vaihteeksi Haukiputaalla. Taina hoiti hienosti hommat kotona, pitäen mökin pystyssä ja tytön ja koirat tyytyväisinä. Iso kiitos Tainalle :)

Kisat meni meidän osalta hienosti. Molemmat pojat voittivat alkueränsä ja menivät finaaleihin. Kettu 3-vuotiaitten Grand Prixin ja Arttu Kuljetus Haverisen Stayer finaaliin. Molempien suoritus oli hyvä joskin ei loistokas. Pientä puutumista on havaittavissa ja ainakin Ketun kausi loppuu jo ihan suunnitellusti tuohon finaali koitokseen. Pojat ovat palautuneet viime reissusta hyvin. Huomenna lähdetään taas körryyttämmään kohti pohjoista ja ollaan onnellisia kun kausi, ajaminen ja kaikki kisaamiseen liittyvä hötkyily loppuu ihan kohta.

Foorumeilla on käyty kovaa pulinaa jalostusasioista ja meilläkin noita tekstejä on luettu ahkerasti. Ensimmäinen mitä tulee mieleen on että moni asia olisi paljon paremmin ilman nettiä moni taas huonommin. Tulee semmoinen viilis että kun olisi oikeesti tarpeen kaikkien heittää klapeja samaan nuotioon ja olla tyytyväinen kun tulee uusia ihmisiä, kisaajia ja kasvattajia, iso osa ihmisistä kuitenkin kusee siihen nuotioon.

Olen itse yrittänyt radalla kehua koiria omistajilleen kun koira on mielestäni mennyt hyvin.Kuvittelen ainakin, että tämä tuntuu koiran omistajista hyvältä. En tunne menettäväni tässä kohtaa mitään enkä myöskään silloin jos jonkun pentue näyttää mielestäni hyvältä. Kerron ko kasvattajalle senkin. Vaikka tällä kokemuksella ei varmaan isosti osaakkaan neuvoa yrittänyt olen, omia pentuja tietysti ja heidän perheidensä muita koiria ja ihan vaan kavereitten koiria, jos olette jotain apua tuosta saanneet, niin hyvä, olen ihan tyytyväinen. Mieliala tällä hetkellä ottaa kantaa mihinkään, astuttaa omaa koiraa, kysyä keneltäkään vinkkiä tai ylipäätään puhua omista otuksista kenenkään kanssa on pyöreä nolla. Johtuuko tämä sitten omasta kisaväsymyksestä vai vallitsevasta ilmapiiristä, sitä en tiedä.

Tällä hetkellä kaikki seitsemän koiraa ovat kotona. Little tuli kyydissämme pohjoista takaisin etelään ja neljän pennun kopla saa aikaan aika vilskettä. Jackpotti kävi eilen ekalla rokotusreissulla ja käytös oli normaalin napakkaa. Ei poika oikein tykännyt tädistä ja neulasta. Muuten oli oikein reipas miljoonan partacollien keskellä jotka olivat tulossa vissiin lonkkakuviin. Isot karvaiset kaverit eivät laittaneet meidän pedon polvia tutisemaan vaan häntä heilui edelleen perin villisti. On se reipas poika.

Sm kisat oli meidän osalta iso menestys ja samalla pettymyksen päivä. Kaksi koiraa pääkisan finaalissa tuntui mahtavalta ja kun Jippokin vielä meni lohdutuskisan finaaliin oli fiilis hieno. Mutta toisin kävi. Jippo loukkaantui pahannäköisesti lähdössään ja kilpailunjohtaja oli paikalla välittömästi kantamassa koiraa lääkäriin kun tyttö saatiin pysäytettyä. Suuren suuri kiitos Niemen Hannulle, näin sen pitäis mennäkin kannetaan huolta kaikista ja autetaan jos voidaan. Pahanäköisestä konttaamisesta huolimatta mitään megaisoa vaivaa ei löytynyt joten koira autoon ja seurataan. Oman ihmetyksen touhuun sai harrastajien parvi kun koira vietiin eläinlääkäriin. Ymmärrän toki uteliaisuuden ja jossain määrin huolenkin koska kaikkien koirat juoksevat samalla radalla, mutta jotain rajaa. Tuli olo että tullaan tuijottaa että meniköhän kunnolla ja miksi on tuotu radalle ja onkohan ollut kunnossa jne. Minä vastaan kun kysytään sitten kun on sen aika ja paikka. Tuskin tahtoisitte itsellenne yleisöä kun sattuu omalle kohdalle... yhtä kaikki JIppo on nyt tutkittu ja koiran oikeassa lavassa on pieni pinnallinen revähtymä muualta ei ell ole mitään löytänyt ei radalla eikä kotona.

Näillä viiliksillä oli kiva lähteä finaaliin. Jättää Jippo ell-pöydälle varaäiti Tainan ja Nellin kanssa ja kasvattajakin meni myöhemmin perässä. Sitä sitten koiria hakemaan ja kavereilla autossa ilme että kiva kun tulitte mutta mihis se muija jäi... Lämmittely meni pitkäksi näytöksen takia ja hyvää taisi tehdä kun keli oli kovin vilpoinen. Itse startti meni hyvin. Arttu lähti normaalia kovempaa ja Kettu normaaliin tapaan ja keulaan. Arttu paini ekan kaarteen Jamin kanssa ja molempien patit suli siihen. Kettu joutuu taistelemaan loppuun asti kun velipoika Batseebone vastusti veljen voittoputkea loppuun asti. Kettu tittelöitiin uudeksi suomenmestariksi 2007 upealla ajalla 29.02. En ole tutkinut mutta ihan äsken ei noin kovaa ole Turussa menty. Arttu oli upeasti neljäs.

Mestaruutta ei tälläkään kertaa paljon ehditty juhlimaan. Yksi kipeä tuomisina ja toinen kotona. Kotona odotteli myöskin uusi vauva Moscowseemaster eli Potti. Potti on Pepin ,Jipon ja Ketun pikkuveli Snowy Joeysta ja astuu siis isoihin kengiin kunhan kasvaa ja viisastuu. Tämä pieni pääperkele on kovin, kiukuisin, kovaäänisin ja itsepäisin pieni koira mitä meillä on koskaan ollut ja hei meillä on ollut Arttu... mutta mahtavia nuo ovat Potti ja Tähtelän Pavarotti alias Arttu ja kaikki muutkin kakarat.

Seuraavalla viikolla laumaan iski kato. Jippo lähti Tainalle talvilomalle joka sitten kestää, näillä näkymin näet Jipolla ei enää juosta kilpaa. Pepin poika Hyrrä ostateltiin heti alkuviikosta ja nyt poika sitten opettelee koiraperheen arkea Vantaalla. Hyviä vointeja vaan sinnepäin pitäkää hyrrävärkkistä hyvä huoli ... siitä kuullaan vielä :)

Nyt menneenä sunnuntaina kisattiin Tulokasmaljasta. Oli helppo päivä kun oli vain yksi koira. Arttu oli romurallia muistuttavassa lähdössä upeasti toinen ja toi siis vanhan kaavan mukaan perheeseemme kolmannen tulokasmaljan kakkossijan. Edellisinä vuosina toisena jakkaralla ovat koreilleet Pepperseepearl 2004 ja Jaguarseejunior 2006.

Haluan kiittää kaikkia apulaisia, onnittelijoita ja meidän puolesta tuulettaneita stempistä ja selkään läpsyttämisestä. Varsinkin SM finaali päivänä muutama hali tuli tosi tarpeeseen. Erikois kiitos vielä meitin hierojalle Janina Grandellille kun olet pitänyt koirat hienosti kasassa. Onnittelen myös itse muutamaa hienosti menestynyttä koiraa omistajineen.

Happy Feet ja Nina Sulonen hieno voitto B-finaalissa

Batseebone ja Helena Nuojua ja Jimi Toivoniemi   teitä saa alkaa pelätä :) hienoa jälkeä

Lionseelover Erika Heinonen ja Team Kuusisto  Laku kulkee voitosta voittoon siitä se lähtee...

Eijas Choise Aarne Hatakka  poika parantaa kuin kana lentoaan , jiisus mitä aikoja :)

Siinä muutamia jotka ovat jäänneet mieleen ja pysyneet siellä siihen asti että tämä juttu tuli kirjoitettua. Onnea myös kaikille muille menestyjille ja nähdään Haukiputaalla.

On ollut taas hieman vipinää. Hoitolapset ja vanhukset lähtivät koteihinsa ja yksi uusi koiralapsi saapui omaan uuteen kotiinsa. Pepin ,Jipon ja Ketun pikkuveli Jackpotti on siis Termu-äidin ja Snowy Joey rakkauven hedelmä. Pikkupoika on itse perkele. Puree, jahtaa, raivoo ja riekkuu lakkaamatta , mutta on erittäin soma kun nukkuu. Välierissä olleet totesivat että Potti on oikein hyvä nimi... jossain kaukana asui aikanaan myös joku toinen Pot niminen tyyppi jolla oli asennetta :)

Pepin kinttu paranee hyvin. Rouva on ollut erittäin omatoiminen jälleen kerran ja poistanut erittäin sujuvasti tikkien suojaksi puetut housut ja sitten tikit... yksi kerrallaan. No haava paranee hyvin ja koira kävelee ihan mallikkaasti. Pepin pitäminen totaali levossa vaan alkaa kohta olemaan aivan  tuskaa. Rasiassa nukkuminen vielä menee kun on 20cm patjaa ja täkkejä, tyyny ja vesikuppi nokan alla. Ruoka tulee hienosti kaksi kertaa päivässä höystettynä lihapullilla. Ulkoilu vaan voi olla vähän raisua jo... koeta siinä sitten rauhoitella kun toinen ei muuta päivät tee kun nukkuu.

Sm-kisat ovat tähän asti sujuneet hienosti. Alkuerissä Arttu juoksi päivän nopeimman ajan ja voitti upeasti oman alkueränsä jossa oli mm Batseebone. Kettu voitti jo totuttuun tapaan oman eränsä ihan kelvollisella ajalla ollen päivän 3. nopein. Jippo sääti taas juoksulinjojaan ja jäi neljänneksi. Aika ihan ok mutta kiemurtelu söi. Alkuerissä nähtiin myös isosisko Soolon juoksu veteraanien finaaliin. Valkea vilahdus vain paranee vanhetessaan. Onnea Soololle kovasti finaaliin me peukutetaan oikein kovasti.

Välieriin valmistauduttiin normaalisti. Jippo ilmoitettiin Lucky Loser alkueriin ja tyttö olikin tulilla ensimmäisenä. Lähtö meni hienosti. Neiti oli selkeästi ymmärtänyt juoksuohjeet ja punnersi todella hienosti maalisuoralla ohi oltuaan toisena  ekasta kurvista alkaen . Ja nyt aikakin alkaa olla sitä luokkaa mitä Jipon on uskottu menevän. 29.54 oli oikein kelvollinen kellotus joskin rata oli erittäin hyvässä kunnossa ja huomattavan paljon parempi kuin viikkoa aikaisemmin. Arttu juoksi myös loistavasti ollen kolmas hyvällä ajalla 29.52. Lähtö oli hieman ruuhkaisempi kuin edellinen ja sija selvisikin vasta loppusuoran väännössä, jossa Arttu alkaa olla mestari. Kettu oli pitkästä aikaa lähdössä jossa oli odotettavissa kunnon vastusta lähdöstä alkaen. Nopea raitapaita Cream em mate lähti tosissaan kuin hauki paisteelta ja sai selvästi Ketun hereille. Kettu otti oman paikansa porukan keulilta tokassa kaarteessa ja piti vauhdin hyvänä koko loppumatkan. Aika 29.11 on Ketun uusi ennätys ja kauden kärkiaika 495m matkalla. Molemmat pojat Suomen Mestaruus finaaliin ja Jippo Luckyn finaaliin. Saatiin ihan ok kopit ja nyt vaan odotellaan.

Ketusta on tulossa jossain vaiheessa myös isä. Irlannintuonti kaunokainen Blue  Oyster on ilmoitellut kiinnostuksestansa ja kunhan kirjeenvaihtoa tässä hetki pyöritellään voi hyvinkin olla että nuoripari tapaa toisensa kun leskenlehdet kukkii. Somaa tuo nuori lempi katsotaan mitä saavat aikaiseksi, liudan nopeita violettejä kilpurikoiria varmaan :)

Finaali kahdella koiralla, Pepillä vetskulähtö ja Kettu harjoitusjuoksijana kisojen jälkeen. Ihan sai taas juosta ja touhuta.

Peppi osaa kilpailla. Jos mieletöntä möyhyämistä ennen kisoja ei lasketa voi hitto se on helppo koira. Koppiin kun ovi aukeaa ja juosten. Siellä sitten odotellaan nenä kaltereissa matalana kuin kissa. No tämmöinen perinteinen Keulaan ja kukat- juoksuhan se oli. Uusi hieno ennätys ja virtaa jäi vaikka hevoset söis. Oikein hieno voitto, erilainen kuin Pepin eka mutta yhtä mukava. Lopettiin ennätykseen ja tolppaan hieno reissu suorastaan. Kiitos Pötkö ja nyt sit syödään :)

Jippo kikkaili taas jotain aivan omiaan. Kakkosrata ei ollut riittävän sisällä ja sinne piti päästä. Sitten kun siellä tulee ahdasta pitää päästä pois. Voi voi kun ei matka riitä taas tämmöiseen pohdintaan. Siinä mielessä parempi juoksu ettei kaatanut ketään. Finaalin neljäs on oikein mallikas suoritus loppupelissä. Virtaa jäi... jännä juttu

Arttu oli omassa finaalissaan kohtalaisesta lähdöstä huolimatta ekassa kaarteessa viimeinen. Takasuoralla herra sitten taas pisti hieman pienempää silmään ja lähti. Muutamasta ohi aivan hetkessä. Kaarteessa taas hieman hissummin ja urku auki maalisuoralla. Hippasen hieno nousu toiseksi. Ei jäännyt kenellekkään epäselväksi miten olisi käynnyt jos matkaa olisi ollut 10m enemmän... kiinniotossa Arttu oli muita edellä huomattavan paljon. No nää lyhyet keskimatkat ei oo ehkä ihan passeleita mutta kyllä se siitä lutviintuu. Hieno juoksu fillarilta.

Kettu harjoitteli lyhyellä matkalla. Harjoitusten veto Tampereella oli vaan verraten mielenkiintoista. On toki monellakin radalla normaalia että kilpailuttajille kerrottu juoksujärjestys muuttuu moneen kertaan ennen kun juoksemaan aletaan ja että kuulutukset eivät koskaan tavoita niitä lämmiteleviä harjoittelijoita siellä pimeissä takapuskissa missä me tupataan kaikki olemaan. Onhan se selvä että pitkän päivän jälkeen työtätehneet ratalaiset haluavat pois mutta jotain rajaa. Ei yhtään kiinniottajaa, käsittääkseni edes lähettäjällä ei ollut hajua ketä tulee milloinkin, ois voinnut vaikka sitä tulojärjestystä huudella kun sinne portille ei oikeesti kuule mitään. Ja kaikenhuipuksi ei oteta sähköisiä aikoja kuin trialkoirille ?????? mitä oliko meitä seitsemän kappaletta, että jos ajasta oli kiinni niin kiirettä sitten pukkaa muillakin. Kyllähän sieltä toki aika tuli, tällä kertaa, osallehan on jäännyt vain se juoksemisen ilo tämänkin kauden aikana ja treenarille vitutus... muutama sata kilometriä ja päivän odotus ilman sitten sitä tietoa mitä tultiin hakemaan. Tiedän että potkin nyt joitakin uurastajia nilkoille mutta eiks me makseta tarpeeksi jotta olisimme kaikki kisapäivinä oikeutettuja verrannollisiin aikoihin sillä laiteistolla joka on meidän kaikkien yhteinen ja maksama. Vastatkaa viisaammat tai sitten juoksutetaan kaikki kisat käsikellolla. Josko ihan ekaa kertaa näistä  ei käsittääkseni kukaan kellottanut mutta sähköajan veroista siitä ei saa millään. Kahdelle kellolle sadasosan erolla saatiin lukemat 16.38 ja 16.39. Ihan hieno aika mutta ei asiaa lohduta, toivottavasti maalikamera saatiin pakattua reippaasti ja kaikki ehtivät elossa ja terveinä kotiin.

Alkuerä päivä oli lupsakka. Kahden kisaavan ja neljän pennun kanssa reissusta tuli pitkä ja reipas tahtinen.

Jippo oli vuorossaan ekana. Koppiarvonnassa kävi messevä mäihä ja sisäkopin koiralle napsahti koppi viisi. Siinä osasi jo hieman aavistella mitä tulee. Lähdössä heti sisään ja kopista neljä lähtenyt siskolikka nurin, teutarointi ja tuurilla pystyssä mistä sitten kivuttiin keulille. On aina kiva että koira voittaa, mutta nyt täytyy sanoa että nyt kyllä juoksun kulku hävetti. Toivoi vain että Tigersee olisi läjässä ja omakin mielellään. Koppivalinnan jälkeen finaaliin päästiin lähtemään kopista kaksi.

Arttu oli omassa lähdössään vaihteeksi kolarissa. Ykköskaarteessa oli taas väkeä kuin kehäykkösellä neljän kintaalla ja jostain syystä se on aina meidän Mörri joka konttaa. Onneksi Mörri tulee myös takaa ja kolmas sija riitti finaalipaikkaan kopista kaksi.

Päivän päätteeksi telkuttiin pentulauman kanssa rata-aapisen kimpussa ja aakkoset menivät joka kaaliin. Kukaan ei joudu tukiopetukseen tai erityisluokalle. Kasvitäti on apinoista ylpeä.

Tampereen Kasvattajakisojen alluerien jälkeen pidimme Greysportin kanssa yhteiset pentuharkat. Koiria oli kaikenkaikkiaan 12 kipaletta ja kaikki ajoivat hienosti ja esittivät hyvinkin lupaavia otteita tulevaisuutta silmällä pitäen.

Omasta jengistä paikalla olivat kaikki paitsi Roosa, joka oli kuljetusprobleemien vuoksi pakotettu jäämään himaan. Suoran ja kaarteen keimeissä pyyhälsivät Little , Nooa, Piper, Tikru, Elvis ja Hyrrä. Ensikertalaiset Kia ja Sissi juoksivat etukaarteesta kiinniottoon. Jokainen lähti vieheen perään kuin riivattuna ja ajoivat hyvin.

Silmiinpistäviä tapauksia olivat varmaan Hyrrä joka kahden viikon koulun jälkeen toimi ja ajoi yli unelmien, kuin äitinsä aivan raivon vallassa. Nooa jonka meno näytti verraten valmiilta. Elvis joka otti ilon irti kotiradallaan, hänestä näki että tätä on tehty ennenkin.

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt pidetään hieman taukoa jo kelienkin takia ja annetaan asioiden hieman hautua.

Peppi loukkasi toisen takajalkansa Tampereen kisojen jälkeen. Lihasrevähtymältä tuo kovasti näyttää ja ensi viikonlopun kisat kuten kaikki sitä seuraavatkin ovat nyt sitten pois harkinnasta. Tämä loukkaantuminen on tämän koiran kohdalla viimeinen jota kisojen tiimellyksessä tulemme hakemaan ja Peppilottapötikkä keskittyy nyt lihomiseen, komentamiseen ja uuden uskollisemman koirasulhon löytämiseen. Eksä kun on taas menossa naisiin eikä oo isommin edes soitellut. Tytön oli sentään kasvattanut komiaksi ja melkein jo tavoillekkin:)

Peppi ja minä kiitämme kaikkia kisakumppaneita kuluneista vuosista ja kunnon kisoista. Pitäkää lippu korkealla.

Oltiin sitten oikein lössillä Tampereella kisaamassa. Oikeaan kilvan juoksuun osallistui kaksi koiraa ja neljä Pepin lasta olivat mukana kisaturisteina oppia maailmalta hakemassa. Kennel apulaisina meillä oli mukana Nooan omistajat Emilia ja Samuli.

Kilpureitten lähdöt menivät loistavasti. Jipon lähdöstä oli harmittavasti pois 2 koiraa eli kolmen koiran tynkälähtö siis tällä kertaa. Jippo voitti varman oloisesti lähdöstä huolimatta. Neiti näet kääntyi kopissa , häröili hetken ja kun viehe lähti liikkeelle kääntyi takaisin naama meno suuntaan ja eikus matkaan. Tuo ole taas niitä hetkiä kun miettii mitä kaikkea kamalaa voisi koiraparalle tehdä. No lähtö meni hieman äitiinsä mutta tuli todettua että Tampereella on Jipolle leveät kopit. Hieno voitto siis ja uusi ennätys 29.36/480m.

Arttu punnersi taas pitkää matkaa ja tuntuu löytäneen oman matkansa. Täysin suvereeni juoksu lähdöstä maaliin johtaen. Aika upea 41.77 ja toiseksi tullut jäi yli sekunnin. Hieno Mörri. Aiemmista koppiongelmista ei nyt taas tunnu olevan tietoakaan. Suorastaan helppo kopittaa ja laatikossa hiljaa kuin hiiri. Taisi kerrankin tulla joku järjen valo tähän poikaan :)

Sitten seurapiiri uutisia. Pepin poika Nooan henkilökunta on virallistanut suhteensa menemällä naimisiin 14.7 Haukiputaalla. Vihdin klaani onnittelee ja toivottaa oikein hyvää häämatkaa. Pidämme teitin koiruuksista oikein hyvää huolta.

Meillä on siis tällä hetkellä kotona kaikki omat ja kaksi hoitopoikaa. Nooa ja labbis Viljo pitävät meillä majaa muutaman viikon ja tuovat osaltaan uutta vipinää mökkiin. Viljo on osoittautunut loistavaksi lapsenpiiaksi Dobbylle. Ja Nooa juoksee Littlen, Piperin ja Hyrrän kanssa kuin järkeä vailla. Kun sitten joku miettii kukas se tämä Hyrrä on niin siitä sitten seuraavaksi...

Hyrrä alias Spin of Billywig on meidän omaa kasvatustyötä ja tuli takaisin kasvattajan huomaan omistajaltaan reilu viikko sitten. Huono huumoriset naapurit olivat pääosassa tässä draamassa joka sitten päättyi siihen että perheen molemmat koirat jouduttiin sijoittamaan muualle. Näillä näkymin Hyrrä, joka siis on tällä hetkellä meidän omistuksessa, majailee täällä muutaman kuukauden jonka jälkeen hänellä aletaan etsiä uutta innokasta ja ehdottomasti kisaamisesta kiinnostunut perhettä. Hyrrä on erittäin reippaan ja vilkkaan oloinen pentu jolta tuntuu vauhtiakin irtoavan aikas kivasti. Kertoilen taas tämänkin herran kuulumisia jahka edetään taas etiäpäin.

Arttu oli mukana Anf koiranruoan sponssaamassa lähdössä 680m matkalla. Herran osallistumista vain hieman varjosti se tosiasia että Mastersin välierissä herra vääntyi kopissa väärten perin ja seistä nökötti perse menosuuntaan koko lähdön ajan. Pitähän se sitten testata että tulikohan tästä ihan tapa vain oppikohan kerrankin jotakin...

Vietiin herra harjoituksiin Hyvinkäälle lyhyelle matkalla ja meni sitten paremmin kuin koskaan. Suorastaan helppo oli ollut kopittaa ja seisoi nätisti, lähti hyvin ja juoksi ihan kelvollisen ajan joskin käsikellolla joten uskottavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Aika siis kahdella kellolla 16. 70/280m.

Sunnuntain startissa hyvä käytös jatkui ja Arttu pyyhälsi matkaan muitten mukana. Lähtö oli kovin tasainen ja kolari magneettina Arttu ahtautui hetkeksi ruuhkan sydämmeen ja Royal Vetman pääsi karkuteille. Toiseksi tultiin kun ei vanhaa konkaria ihan niin vaan kiinni sitten otettukaan. Hieno juoksu, ok aika ja ensi sunnuntaina uudestaan. Nähdään Tampereella

Nyt oli sitten kylmä... ihanaa. Tuuli ja uhkaili sateella. Koirat nautti, mutta ihmiset ei. Jäätelön myynti notkahti joskin makkaraa meni sitten paremmin.

Kaksi koiraa kahdessa eri klassikko finaalissa ja yksi kouhottava koejuoksija. Ei tarvinnut syödä aamulla mitään. Masussa väänti ja ahdisti. Kisapaikalla homma vähän helpotti kun ei enää ehtinyt stressaamaan.

Niitti oli tulilla heti ekassa grey- lähdössä. Oikein mahdottoman ruuhkainen ja sähläävä lähtö jossa jaettiin yksi diskikin. Niitti painoi sisälle ihan tosissaan eikä näyttänyt olevan kiinnostunut siitä mitä mahtaa olla edessä. Juoksu meni kuitenkin paremmin kuin viikkoa aikaisemmin ja kaveri oli hienosti kolmas tienaten ekat palkintorahansa 10 egee. Omistaja oli onnesta soikeena ja koira näytti pohtivan kovaa että mikäs tässä nyt noin hienoa on. Onnea Niitille Tainalle kilpakirjoista, minä tiedän että eivät tulleet ihan helpoimman kautta. Peukkua jatkolle.

Sitten OAKS finaali. Tämä kisa on kaivertanut mieltä  niin pirun kauan että pelkästään finaaliin pääsy oli mulle jo voitto. Se että finaaliin mennään koiralla mistä ei keväällä tiennyt juokseeko koskaan metriäkään kilpaa , tuntui vielä paremmalta. Joskus muinoin kun Peppi hävisi sairaloman jälkeen sadasosalla finaalipaikkansa tässä samaisessa kisassa, meillä oli Jippo mukana seuraneitinä. Oltiin ruokatauolla matkalla takaisin kotiin niin lohduttelin kiukkuista Peppilottaa että ei se mitään haittaa, sinä teet sitten kohta niitä pentuja niin Jippo juoksee sitten joskus sen OAKSin... siinä se pieni musta kuikka seisoi ja katsoi isosiskoaan ja nyökytti... niin juoksenkin iha valmasti :)

No nyt sitten juoksi ja mikä juoksu muuten olikin. Takajoukoista hienosti vetoapua käyttäen ja pujotellen maalisuoralle ja ulkoa kalkkiviivoilla ohi. Jipon eka iso finaali ja voitto, herrajumala mikä riemu siitä repesi. Itsellä ei mitään hajua juoksusta kun Ketun lähtö seuraavana. Kukaan ei tuntunut tietävän varmaan voittajaa niin oletin että tasainen taisi olla maaliintulo. Mutta sitten se kuulutus voittajasta ... OAKS 2007 Crocoseecruiser. Ei tarvinnut enää Kettua jännittää, yksi voitto oli jo joten ihan sama miten Masters menee... Kettu vaistosi varmasti myös hieman vapautuneemman ilmapiirin ja relasi kummasti...

Ja seuraavassa lähdössä Kettu sitten teki sen minkä parhainten on näyttänyt tällä kaudella osaavan. Keulaan ja siitä kukat. Velipoika Batseebone varjosti jälleen mutta näytti kisaviikko painavan mustankin pojan jaloissa. Ketun voiton näki jo kopeilta joten kaikkien unelmoimasta tuplavoitosta tuli totta hetkessä ja olo oli mahtava. Näin isoa alamäkeä ei ole kotiin päin ollut koskaan.

Hieno päivä myös kasvattaja Anulle. Masterissa kasvatteja sijoilla 1 ja 2 OAKSissa 1 ja 5. Extra Dividendin jälkeläisiä taasen uroksissa 1,2 ja 3 ja nartuissa 1 ja 5. Kiva odotella minkälaisia menopelejä noista Pepin ja Eddie lapsista tulee. Hyvältä näyttää tällä hetkellä.

Mutta nyt on sitten kiitosten aika, ei tätä ihan yksin ole saatu aikaan:

Annulle: perseelle potkimisesta ja jatkuvasta avun etsimisestä, kiitos jatkamme tästä

Tainalle: Pidit mökin pystyssä ja stemppasit, kiitos

Emilia ja Samuli: Kiitos yösijasta ja ymmärtämisestä ,stempistä ja luottamisesta, tack tack ja KYLLÄ LÄHTEE !

Hieroja Janina Grandell: Loistavaa työtä, kiitos

Markus Laios: Muokkasit koirat kuntoon, kiitos

Anun kaveri Kaarina: Autoit semmoisessa paikassa missä muita ei olisi ollut saatavissa, ja lopputulos oli tämä, Iso Kiitos

Juu hieno päivä taas. Kuumaa eli liian kuumaa ja ötököitä silleen tarpeeksi. Jippo ja Niitti eivät startanneet ollenkaan joten jäivät mökille nukkumaan.

Ensin vuorossa oli Kettu. Ihan normaali startti mutta takasuoran veto aivan hukassa. Meno näytti ihan hyvältä mutta kovin kankealta. Maalisuoralla velipoika Batseebone rutisti ohi ja jätti ekaa kertaa Ketun kakkoseksi tänä vuonna. Ketun aika 31.09 ja voittajan 30.99. Kiinniotossa oli vastassa kankea poika. Tuolle ruholle oli tehtävä jotain jos mieli olla kolmen joukossa sunnuntain finaalissa. Arvonnassa Kettu sai loistavan kopin 1 vaikka pääsi valitsemaan vasta neljäntenä. Tuuria siis tällä kertaa.

Sitten Arttu... se olikin sitten lyhyt juoksu tai no ei juossut ollenkaan. Meidän musta tampio väänsi jollakin ihmeen konstilla itsensä kopissa ympäri ja seisoi veräjän avauduttua persuus meno suuntaan ja jatkoi siinä seisomistaan koko lähdön ajan. Vitutti ja säikäytti. Mitä olisi voinnut tapahtua jos Arttu olisi lähtenyt muitten perään ja todennäköisesti vastaan. Hyi ei edes tahdo ajatella. Oman koiran loukkaantuminen pellottaa aina mutta se että se olisi aiheuttanut viiden muun ykköstason koiran hajoamisen on jo vähän liikaa. No tuuri kävi taas ja melko pian homma alkoi naurattaa sekä meitä että muita harrastajia. Ei päässyt Arttu jatkoon vaan sai kunnon naarmut takakinttuunsa. Toivottavasti teki sen verran eetvarttia että ei kokeile tuota piruettia toiste.

Tämän kisapäivän jälkeen palautuminen sitten ottikin veronsa. Vatsavaivat riivasivat koko porukkaa johtuen todennäköisesti helteestä koska ongelmat olivat samat kaikilla ja sama lääke tehosi kaikkiin...neste. Lihashuoltoa järjestettiin myös koko porukkalle. Kettu kävi ihan ammatti-ihmisellä, Niitin ja Jipon hieroin itse. Keli viileni reilusti ja alkoi sataa. En muista milloin olisi kylmä keli ollut niin mieleinen kun nyt. Muitten juhliessa leiripileitä Turuset tarpoi remmilenkillä Emilian ja kuuden koiran kanssa pitkin Haukiputaan sateisia kankaita. Emilia ja Samuli olivat myös löytäneet messevän hiekanotto paikan missä uskalsi pitää kisakoiriakin irti. Saivat vähän oikaistua kinttujaan ja kropasta lähti nesteet liikkeelle.

Lauantaina meinasi vaan olla henki löyhässä koko porukalla. Käytiin pikaisella korttelinympäri pissillä kun ukkoskuuro yllätti. Siitä viis että oltiin viimeistä vaatetta myöten märkiä mutta jessus että löi lähelle. Ensin tuli vain sinikeltainen valo ja saman tien ihan järjetön paukku. Koirat säikähti aivan täysin. Jippo repi itsensä irti ja juoksi 10m metriä ja sitten samaa vauhtia takaisin mamman kainaloon. Pennut oli kans mukana ja niillä pyöri silmät kun hedelmäpelissä. Eikun sisälle ja pesulle ja kuivaamaan. Sitten sai kuivata kämpän... 6 märkää koiraa ravistelemassa saa vettä sinkoamaan yli puolentoista metrin korkeuteen. No koirat tuli pestyä

Koko lauman kuskaaminen toiseen päähän suomeen ei tunnu olevan ihan niin yksinkertaista kun luulisi. Tälle reissulle otettiin mukaan vain kisakoirat joista kolme oli omaa ja yksi lainamurre eli meidän kenneltytön Tainan uros Niitti. Matkaan lähdettiin siis 4 koiran ja lapsen kanssa. Olimme perillä Haukuputaalla lauantai aamuna ja päästiin hyvissä ajoin majoittautumaan ja nukkumaan pois matkaryytymistä.

Sunnuntaina oli reissun eka kisapäivä. Kyseessä siis Mastersin ja OAKSin alkuerät ja Niitin eka ryhmäkoejuoksu. Päivä meni suorastaan loistavasti. Oli kuuma ja pölyistä niinkuin putaalla aina tähän aikaan vuodesta.

Niitin juoksu meni hyvin. Hyvin siinä mielessä että koe meni läpi, muuten poika tarvii vielä rutkasti rutiinia. Omituista kyllä koira ei ollut  millänsäkkään 520m laukkaamisesta joten pikku rikkeiden harjoitaminen oman veljen kanssa jatkui samaa tapaa kun pääsimme mökille.

Kettu otti taasen sillä rutiinilla kahdeksannen voiton putkeen tällä kaudella. Luokka taas ykkönen ja aika 30.76.  Arttu oli samassa lähdössä neljäs joten molemmat koirat pääsivät keskiviikon välieriin.

Jippo oli juuri siinä kunnossa kun hieman epäiltiinkin sen olevan. Top Racen jälkeen muutimme paljon pikkunartun systeemejä ja homma näkyi jo ihan paljaalla silmällä viikkoa ennen leiriä. Neitistä tuli pirteämpi ja kurittomampi eli yhtä kaikki reippaampi. Ajat eivät vielä huimaa päätä mutta alkuerän voitto antoi suoran palautteen siitä että nyt mennään oikeaan suuntaan. Narttujen määrän takia ne eivät juosseet välieriä joten Jippo lunasti myös samalla finaalipaikan koppiin kaksi. Finaali pääsi samasta lähdöstä myös siskolikka Zebraseezipzap.

Muuten sunnuntai ilta ja alkuviikko meni palautumisen ja seurustelun merkeissä. Pepinpoika Nooan perheen kanssa hummailtiin ratsastamassa ja lenkeillä ja grillailtiin kaikenlaisia herkkuja. Helle ja itikat verottivat omia ja koirien voimia, vaikka huollettavien määrä isoilta ihmisiltä putosi maanantaina viidestä  neljään kun Mona lähti mummolaan loppuviikoksi. Ei sitä vaan koskaan muista miten paljon voi ihminen itikoita vihata, jessus.

Meillä oli epävirallinen pentupäivä Otalammella nyt maanantaina. Rikkonaisen sormen kanssa olin hieman toistaitoinen mutta omistajien avustuksella homma hoitui hienosti. Kiitos vielä Tainalle ja Nellille.

Lapsia oli mukana viisi kipaletta. Kolme edusti omaa kädenjälkeä eli Pepin lapsista oli hommissa Little, Tikru ja Sissi. Desireen poika ja samalla noitten edellisten velipuoli Pässihylje edusti omaa porukkaansa ja oli meillä mukana myös Dobby 15vko (Joyfull Hawk-Segundo)  joka oli enemmän kuin tosissaan. Kaikki kakarat ajoivat hienosti ja koppiharjoitukset menivät kaikilta kuin oppikirjan mukaan. Little nyt on hieman muita edellä aiempien opiskelujen vuoksi ja lähti kopista kuten isotkin koirat. Muitten kanssa mentiin avoimesta kopista läpi ja lähdettiin kopista myös pupun perään. Oikein oppivainen lauma.

Kaikki juoksivat myös hieman whirligissä. Isompien keskittyminen jakaantui hieman 50/50 mutta oikein hyvä kokonaisuus. Eniten huvitusta herätti Dobby joka sitten harjoitusten päätteeksi oli irti virallisesti vessa-asioille laskettuna. Neiti painoi aivan haukkana suoraan kohti whirlinkiä ja alkoi juosta kehää niin kiukuisesti ettei mitään määrää. Kahden kiekan jälkeen "löysi" koko ajan paikoillaan olleen vieheen ja roikkui sitten siinä kuin pienivaalea terrieri ja murisi suureen ääneen.

 Oikeesti tuon kanssa meinaa tulla pissi housuun kun saa nauraa niin paljon. Kotona hän kurmuuttaa Littleä ja juoksee kuin riivattu perässä ja ärisee kun Little vie lapsen pallon. Little ei ole selkeesti vielä sisäistänyt että tuokin kasvaa ja saa sitten herran kiinni...

Arttu palautui Tampereen startistaan loistavasti. Varastaa jo oikein sujuvasti kaiken mihin yltää ja riekkuu omaa aivotonta ralliaan sisällä ja ulkona. Maanantaina koko kisaava lauma oli taas hierojalla. Pojat olivat loistokuosissa ei mitään huomauttamista mutta Jipolla vanha vamma hieman varoitteli itsestään ja vyötärön lihakset olivat taas ihan jumissa. Jipon remmilenkit loppuvat tästä syystä nyt kokonaan. Neitin "minäenuskallakakatakunkaikkikatsoo" saavat sen jännittämään masuaan koko lenkin ja sitten käy näin. Jippo lenkeillee nyt irti ainakin koti oloissa. Ja on se muutenkin Jipolle ihan luksusta... äiskän kanssa kahdestaan pellolle kävelee ja kukaan muu ei pääse mukaan... Meidän muikku, kyllä se on mainio.

Peppi silakka potee yhä jalkaansa. Tikit ovat pysyneet ihan hyvin ja niiden poisto olisi nyt loppuviikolla. Sitten nähdään onko vielä toivoa juosta tällä kaudella vai jäädäänkö odottelemaan tosissaan seuraavaa kiimaa ja muita hommia.

Ketun ,Pepin ja Jipon äiti Termu (Tenneseewaltz) on saannut viime yönä kolme potraa poikaa ja kolme kaunista tyttöä. Vanhemmat lapset, joista yksi lapsineen lähettävät tuoreelle äidille hirmuisen paljon onnea ja pikaista toipumista lasten saapumisesta. Uusille tulokkaille nopeita myötätuulia ja tuuria matkaan :) Onnea myös jälleenkerran isäksi tulleelle Snowy Joeylle.

Meiltä lähti tänään Tampereen sijoituskisohin vain miesväki. Marko ja Arttu matkasivat Artun velipoika Niitin ja Tainan kanssa juoksemaan ja allekirjoittanut jäi pitämään torppaa pystyssä. Tuomisinaan reissusta heillä on sitten komia kultamitali 680m matkalta joka tarttui Arttu-sällin kaulaan ajalla 41.86. Hieno fillari, rantarosvo parantaa kuin kana lentoaan, tästä on hyvä jatkaa :) :)

Perjantai aamuna sitten startattiin kohti pohjoista. Mukana koko perhe ja viisi koiraa.

 Little ja Dobby jäi kotiin hoitotätin kanssa ja viettivätkin varmasti hauskemman viikonlopun pitkään aikaan. Dobby paini ja juoksi hieman itseään vanhemman (6kk) gorgi-neitin kanssa ja kivaa kuulemma oli. Menivät hullun tavalla ja kaatuivat sitten sänkyyn. Samansävyiset majakka ja perävaunu olivat muutenkin saanneet hymyn kaikkien huulille.

Little taas sai kotiin leikkikaveriksi velipoika Tikrun. Pojat olivat sitten reenanneet urakalla ja nukkuneet sitten kopissa äijäporukassa vehkeet kohti kattoa. Veret seisauttavaa vauhtia olivat painaneet joten kivaa oli varmasti :)

Kisa pötköt ja Piper matkasivat Ducaton mahassa kohti pohjoista. Matkalla veimme Monan mummon hoiviin Siilinjärvelle. Samalla Piper näki omistajansa pitkästä aikaa, piipperihän on äitini 50v koira:) Matka jatkui ja yhdeksän jälkeen illalla olimme perillä Haukiputaalla. Asustimme siellä pepinpoika Nooan henkilökunnan hoteissa, jotka sitten passasivat koko porukan ihan piloille. Grillattiin ja juoruttiin, käytiin Nooan ja Piperin kanssa lenkillä ja sitten nukkumaan. Kiitos vielä kerran Emilialle ja Samulille majapaikasta, oli tosi kivaa. Nooa oli muuten ihan samanlainen pötkö kuin Littlekin, hirmu lihakset ja päivänpaisteluonne. Tosi hyvää työtä jatkakaa samalla tavalla. Piper jäi leiriin asti Nooa kanssa leikkimään ja kiva on kuulemma jatkunut ... :)

Alkuerä päivä alkoi surullisesti. Peppi loukkaantui ruuhkassa ja sai naarmujen lisäksi ilkeän näköisen varvasväli repeämän. Rautarouvan kausi voi helposti olla sitten siinä. Tarvitaan pieni ihme että räpylä paranee kunnolla ja jos se joudutaan avaamaan kokonaan en koiraa enää radalle tuo. Riskit ovat liian isot siihen että loukkaantunut varvas revähtää tai murtuu joten järki käteen ja terve koira eläkkeelle... tai no osa-aika eläkkeelle , seuraavasta kiimasta tehdään näet lisää koiratoukkia, josko vielä puuttuu niiltä isä. Ajoitus ampuu todnäk ensi vuoden puolelle.

Seuraavaksi vauhdissa olivat Jippo ja Arttu. Molemmat ensikertalaisia Haukiputaalla ja hienosti meni silti. Jippo oli Virpiniemi sprintin alkuerässä kolmas ja pääsi finaaliin ja Arttu voitti hienolla ajalla oman 520m sijoituslähtönsä. Lentävä fillari alkaa olla kunnossa kun ei vaan säätäis nyt mitään. Molempien palautus meni loistavasti ja Jippo sai finaaliin kahdesta yhtä surkeasta kopista toisen eli 6.

Kettu punnerti omaa alkueräänsä meidän koirista viimeisenä. Kopistus oli taas verraten mielenkiintoinen ja oven suljettuani tiesin että hullupunainen istui lävessä ja kiukutteli. Vieheen ääni vissiin houkutteli sällin pystyyn koska lähtö oli ihan normaalia kettua. Ennen lähtöä jännitimme miten eka 520m taittuu matka oli kuitenkin hieman pitempi mitä koskaan aikaisemmin. Turha huoli oli sekin. Herra pysäytti kellot aikaan 30.79. Koko viikonloppuna ei muita 31 alittajia löytynyt joten se siitä pohtimisesta. Finaaliin päästiin lähtemään kopista 1.

Sunnuntain finaali päivää lähti mukaan vain Kettu ja Jippo. Peppi jäi potemaan ja Arttu joutilaana pitämän seuraa.

Jippo oli töissä ensin ja lähti hyvin mutta järkyttyi kovin kuutoskopin tarjoamista linjoista. Maalissa viides ja ainakin kerran juoksi päin kaverin persausta. Pidän siis jatkossakin kiinni koppitoiveesta -sisä- sääli että näissä arvotuissa ei aina käy tuuri.

Kettu oli yllättävän paineissaan toisesta kisapäivästä. Käytöksessä ei muuten huomannut mitään outoa mutta veto oli kokoajan päällä. No vetoa riitti kyllä hienosti kisaan asti. Seitsemäs voitto putkeen ja tällä kertaa oman kerhon radalla oli hieno homma.  Hienot palkinnot kainaloon ja kohti kotia. Kiitos järjestäjille hienoista kisoista, hyvin meni.

Kotimatka oli tietysti alamäkeä ja mietintää. Piti pohtia että "joko ensikerralla joku tulee ketusta ohi" , "milloinkahan termu-mamma halkeaa", "mitähän kaikkea Piper syö Emilian ja Sampan kämpästä" , "millähän Pepin astuttais" ja "milloin hel...i sentää ollaan kotona ja tää pe....n puuttuminen lakkaa".  No mietintä jatkuu, siitä taas lisää ensi kerralla

No taas pääsi lipsahtamaan luvattoman pitkäksi tämä päivitysväli mutta koitetaan korjata tilanne nyt.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan sitten derbyn joten aloitan sitten derbyn jälkeisestä viikosta. Meille muutti uusi pieni juoksijan alku. Kaunis nainen tuntee nimen Dobby vaikka virallisesti hänen nimensä on Ru Ulladulla. Dobbysta on niin paljon tarinaa että kirjoitan pitkät jorinat kunhan saadaan hälle oma sivu. Samalla tulee sivut myös Littlelle ja Piperille. Dobby on näin lyhyesti kerrottuna mielettömän villi ja reipas greyn-alku joka ei ymmärrä pelätä oikein mitään. Kaikki oppi menee nopeasti perille niin hyvässä kuin pahassakin :) Ketun morsiammeksi häntä myös tituleerataan vaikka kettunen on kyllä kovasti kieltänyt kommentoimasta mitään medioihin, vetoaa yksityisyyden suojaan jälleen kerran... yhtä kaikki sinifawn neiti on viennyt kaikkien sydämmet :)

Egu Openin alkueriä juostiin 27.5.  Mukana oli kolme koiraa joista Peppi ekaa kertaa tänä vuonna. Rautarouva oli hienosti toinen ja teki uuden ennätyksensä, josko ollut juossut ko matkaa kuin kerran aikaisemmin. Jippo oli mukana Openin karsinoissa mutta ei selvinnyt jatkoon. Kettu voitti oman alkueränsä päivän nopeimmalla ajalla 28.79. Hyvillä mielin koppiarvonnan jälkeen kotiin ja taas oli yksi päivä pulkassa.

Openin finaaali päivään lähdettiin sitten ekaa kertaa neljällä koiralla. Onneksi oli kaksi autoa niin saatiin Peppi märisemään yksinään. Rouvassa oli paljon ylimääräistä virtaa vielä lähdön jälkeenkin... Peppi oli myös vuorossa ekana ja kirkasti edellisen viikonlopun hopean kullaksi. Alkoi matkan tekokin näyttää vanhalta tutulta ja palautuminen oli ihan eriverran nopeeta kuin viikko takaperin.

 Jippo ja Arttu juoksivat samassa sijoituslähdössä. Lähtö oli hyvä, Artun kohdalta jopa loistava. Jippo oli hienosti porukan puolessa välissä ja Arttu kärkikolmikon seassa hyvillä paikoilla. Juuri ennen lähtöä etusuoralta kaivettiin kolme pääkokoista kiveä pois joten ne eivät haitanneet suoran juoksua, mutta heidän serkkupoika oli sitten Artun jalan alla ekassa kaarteessa. Pito pois, totaali turvat ja viimeiseksi. Arttu oli maalissa kolmas, Jippo neljäs. Kyllä taas lämmitti mieltä. Ei ollut hyötyä niistä kolmen sentin äkeen piikeistä millä rataa kynnettiin ennen kisoja, eikä kastelusta ei mistään muustakaan. Koira oli kuitenkin kunnossa joten nariseminen sikseen.

Sydän kylmänä sitten Kettua kopittamaan. Marko ehti kertomaan että oli ollut pintakivi siellä kaarteessa eikä ollut vaikeaa löytää mihin astui kun olihan siellä se turvan kuva hiekassa. Koira koppiin ja eikun toivomaan että joskus toistekkin vielä juoksee. Ja juu kyllä juoksee, voitto tuli hieman tuttuun tyyliin jo eli keulat ja kiitos kaikille. Oikein hieno fiilis ,hieno palkintotilaisuus jossa palkitsemassa Espoon Eläinsairaalasta Helena Räihä.

Ihan heti ei koko karja Hyvinkäällä juokse. Arttu on Anf-stayerin finaalissa heinäkuussa mutta muut kisarassit pysyy kotona. Pentujen kanssa tuolla voi käydä tutkimassa mutta ennen kuin tuota rataa on kynnetty edes 10cm syvyydestä auki se ei ole turvallinen. Pääkokoiset kivet viidessä sentissä ei paljoa naurata. Tämä tietysti vaatii toisenlaiset vermeet mitä radalla nyt on joten aikaa ja rahaa tarvitaan, peukutamme radan ylläpitäjille, koetakaa jaksaa ja kaivaa pois niitä murikoita.

Hieno päivä oli taas. Kaksi voittoa ja yksi kakkonen ja siinäkin loppui taas matka kesken että toivossa eletään. Kettu otti ensimmäisen klassikko voittonsa ja pokkasi isoimman pystin mitä meillä on koskaan nähty... se ei muuten sovi edes hyllyyn :) Repolaisen aika oli hyvä 19.03 ja se oli jälleen nopein aika ko matkalla tänä kisapäivänä. Reipas poika. Palautuminen on hyvällä mallilla ja herra oli oikein onnellinen muutamasta palkintonakista ja isoista lupauksista joita ei kuulemma saa julkistaa, kettu tahtoo säilyttää yksityisasiansa itsellään tai nyt ainakin perhepiirissä :)

Arttu tuli seuraavassa koitoksessa toiseksi. Mustamies nousi taas maalisuoran kuin nelosen silmään saannut mersu ja tavoitti johtavaa Beeseehappya hienosti. Ihan ei siis matka riittänyt tällä kertaa mutta maalin jälkeen lipui hienosti ohi. Onnea muuten Beeseehappylle voitosta ja hienosta koejuoksusta.

Jippo oli viimeinen meidän tallin kokelas tänään. Vastassa kaiken nähnyt ja voittanut Royal Vetman , Miss Savage ja Suomenmestari 06 Click up. Ei ollut tänään varpaat etuveräjän kaltereissa, lähti ihan suoraan ja oikeaan suuntaan. Heti lähdössä matka tökkäsi Click Upilta, toivomme sällille pikaista paranemista Laitilaan oli vaiva nyt sitten mikä vaan. Jippo sai ok lähdön ja pääsi keulaan heti takasuoran alettua. Maalisuoralla Velipoika Vetman tavoitteli hanakasti mutta ei saannut mustaa muikkua kiinni. Eetu on ollut sairaslomalla hetken joten ei ehkä päässyt näyttämään parastaan tänään. Kyllä me sitä jatkossakin pelätään on se sen verran jäätävä tapaus :)

Päivä oli todella hieno ja kelikin siedettävä, tuuli vain puuskutti melko voimalla. Maailmalta sen verran uutisia että Nooa ja Sissi ovat molemmat perheineen törmänneet metsäneläviin nyt viikonloppuna. Molemmat lapsoset jäivät reissusta vammoitta mutta kivaa heillä kuulemma oli, omistajilla todennäköisesti ei... sydänpysähdys ja hyperventilaatiota varmaan molemmilla... No peukutetaan että kakarat ajavat jatkossa ihan virallisia pupuja oikeissa paikoissa :)

Eli eilen sunnuntainan olimme taas Turussa ja tällä kertaa oli ohjelmassa sijoituslähtöjen lisäksi Ketun alkuerä Sprintti Derbyyn.

Kettu selvittikin karsinnat loistavasti hieman ruuhkaisen oloisesta lähdöstä huolimatta. Voitto tuli reilulla juoksulla puristaen perseellä normaalisti. Aika 18.97 on Ketun uusi ennätys ja eilisen kisapäivän nopein aika 325m matkalla. Helppo oli hymyillä. Poika palautui hienosti ja nyt vaan toivotaan että herra kestää kasassa ja saadaan hieman tuuria ja hyvää tuulta ensi sunnuntain finaaliin. Kettu starttaa kopista yksi ja seura on todella kovaa. Derbyn 10v-juhlavuoden kisassa meidän kanssamme voitosta mittelevät Jack The Hawk (viime vuoden voittaja), Mister X, Superb Yam Yam (viime vuoden nopein narttu 325m 18.88), Batseebone (Jd 2. 2006) ja Silvereye (vuoden tulokas 06, SD:n 2. 06) Tässä seurassa muuten tukka taipuu :)

Päivän viimeisessä lähdössä meidän tallista oli kaksi koiraa. Jippo ja Arttu ottivat aikaa kolmen seuralaisen kanssa 495m. Mielenkiintoiseksi lähdön teki Jipon viime viikon voitto ja Artun eka ulkokoppi. Arttu toimi 5-kopista ihan hienosti, mutta Jippo hölmöili pelinsä jo lähdössä. Silminnäkijöiden mukaan Jippo kaivoi kopin ovea raivon vallassa ja onnistui ujuttamaan etukäpälänsä kopin kaltereihin ja sitten ovi aukesi. Tämä selitti aika paljon sitä, minkä takia kopin takaa näytti siltä että koira lähtee makuulta... se oikeesti lähti kyljeltään könyttyään sen oven kanssa. No kyljeltään matkaa suoraan kohti kiskoa ja siitä muitten perään jotka olivat lähes kaarteessa. Kaarteessa sitten epätoivoinen pentuohitus-yritys eli ulkoa kiertävästä yli... no ei onnistunut. Kaarre pitkäksi ja radan 6-8 kautta kiepaten muitten perään, jotka syöttivät sitten tyhmälle hiekkaa ihan koko rahan edestä. No luulen että ei laita tassuja oven rakoihin enää :) oli koko illan kun persiille ammuttu karhu mutta ei loukkaantunut ja palautui hienosti. Oli varmaan eka kerta kun ei loukannut kun moiseen kerta saumat oli, kerrankin tuuria.

Arttu esitti sitten parastaan, vaikka Jippo osaltaan yritti torpedoida pikkuveikan suunnitelmat. Se ainut koira jolta Arttu tällä kertaa sai sivuosuman oli oma sinkoilevamuikku eli Jippo. Arttu nousi kun vanha dieselmersu ollen viimeisessä kaarteessa kolmentena silloin johtavasta Miss Savagesta noin 3-4 koiran mittaa jääneenä. Kurvissa sisälle ja siitä vitonen silmään ja aavistus ennen maalia ohi ja voitto. Tällä jätkällä on selkeesti dramatiikan tajua , viikko sitten samanlaisella nousulla toiseksi. Tämä oli Artun eka voitto. Aikaa matkaan taittui 29.89s (495m) ja tällä herra lunasti päivän nopeimman ajan keskimatkalla. Meidän tarkkislapsi alkaa tulla isoksi, voisimpa jopa sanoa että peruna alkaa kukkimaan :) Artussa on kaikkineen ollut suurempi työ kuin muissa yhteensä joten tuo pieni vaatimaton lätkä sinivalkoisessa nauhassa oli todella tervetullut.

Piper alias raitapaitapepinlapsi oli turistina menossa mukana. Kakara katseli pää kallellaan muitten touhuja oli ymmärtävinään. Reissussa näytti viihtyvän, mutta kotona oli pitkän päivän jälkeen iso väsy. Kesemmällä sitten taas.

Tänään oli sitten meidän koiraurheilun toistaiseksi (ja seuraavaan kertaan tulee varmasti olemaan aikaa :) ) Kukaan pikkuaarre ei olisi voinnut tehdä parempaa suoritusta paitsi tasapää juoksun tai rataennätyksen mutta ne nyt on ihan utopiaa. Kaksi voittoa ja kakkonen kolmella koiralla ja 495m kolme nopeinta aikaa... kyllä oli hieno palkita itsensä hampurilaisaterialla ja koirat isolla kasalla nakkeja :)

 Jippo oli tulessa ensimmäisenä ja täräytti sekä ennätyksensä että meikäläisen mielikuvan mustasta muikusta ihan uusiksi. Hitaaksi lähtijäksi tuomittu hissukka otti kylmästi keulat ja hyvästeli muut jo takasuoralla, ei voi paremmin kausi alkaa. Tämä oli muuten Jipon eka kisalähtö eli takana pelkät koejuoksut ja päivän toiseksi nopein aika... Repikää siitä. Jos joku olisi sanonut että Jippo joskus voittaa jotakin esim tammikuussa 07 olisin käskenyt painua sinne missä ei päivä paista. Jipon sairashistoria viimeisen vuoden ajalta on pidempi kuin muilla yhteensä ( no tähänhän ei sitten tietenkään lasketa Arttua koska se on aivan oma lukunsa :) ) Nyt on äiti tytöstä ylpeä ja lähettää edelleen miljoona kiitosta Tainalle Klaukkalaan tuesta, avusta ja kävellyistä kilometreistä. Jipolla tuskin olisi nyt ekaa mitalia omassa hyllyssä ilman sinua.

Koska seuraavaan lähtöön kävi kuumana sekä Kettu että Arttu, Jipon mitalin kävi pokkaamassa Nooan-vauvan Äiskä Emilia. Emilia tuli Anu-kasvattajan kyydissä kaukaa pohjoisesta ja hoiti erittäin mallikkaasti sekä palkinnon haun että meidän Mona-möykyn meidän olessa täystyöllistettyjä poikien kanssa.

Ketun ja Artun lähtö oli mielenkiintoinen kaksine koejuoksijoineen ja täytenä lähtönä odottetavissa oli ruuhkaa. Alku oli tavanomainen. Kettu lähti hyvin ei ehkä ihan parhaita nykäisyjä mutta hyvä. Yllätys oli että Arttu lähti myöskin hyvin. Lähtötilanne oli kaikenkaikkiaan hyvin tasainen, mutta ruuhkasta huolimatta Kettu otti keulan tassuihinsa 1. ja 2. kaarteen välissä ja piti sen loppuun saakka. Artun hienon lähdön stoppasi samoihin kohtiin ulkoa kiskolle tullut no 6 . Takakaarteen alussa Arttu luikersi kaverista ulkoa ohi ja lähti tavoittamaan jo karkumatkan saannutta Kettua ja toista koejuoksijaa (3) joka kuittasi ohi ekassa kaarteessa. Maalisuoralla kuvaan ei muita koiria mahtunut kun "hullupunainen" sotki maaliin. Arttu kuittasi Stainless Steven kirsukarvan mitalla ihan kalkkiviivoilla. Kopeilla oltiin isännän kanssa ihan varmoja että Arttu jäi kolmanneksi ja juu juhlittiin jo sitäkin :)

Siis kivat oli kisat. Keli hyvä joskin tuuli aika kovaa. Otettiin palkituista kuvia ja sitten kotiin. Sukulaiset edustivat tänään myös hienosti mutta siitä hieman tuonnenpana nyt mennään ansaistusti nukkumaan ihan koko porukka :)

Mitäpä muuta uutta ei mitään kovin kummallista. Kesä veivaa tuloaan ja vaikka koirat, luojan kiitos, ovat pysyneet läjässä emäntä täällä kiroillee istutusten kanssa. Voisi oikeesti tulla tasaisen lämmintä niin voisi lopettaa tämän "tanssiitaimienkanssa" episodin.

Oltiin kuitenkin taas Turussa tuossa Vapun kynnyksellä ja koiria mukana 4 kipaletta. Kettu ja Jippo juoksi 325m. Ketun aika 19.27 ja Iputti kellotti 19.70. Ihan ok en valita, molemmat jäi kasaa ja virtaakin vielä. Arttu juoksi 495m 29.86 mikä oli myöskin ihan ok suoritus huomioon ottaen herran talven sairasloma viikot. Peppi poti kiimaansa kotona ja juoksee mitä juoksee ihan omissa nurkissa. Piper oli äiskän kaverina ja Little sitten meillä mukana "turistina" Turuus. Tuomarin luvalla saatiin uumoilla radan reunalla tutkimassa "kissan" menoa ja juniori ymmärsi oikein hyvin kupletin juonen. Neljännen kissakierroksen kohdalla pienestä(?) koirasta pääsi tuskainen kiljunta parahdus kun ei päässyt perään :) Hiljainen kiitos yläkertaan ja hullulle äidilleen kotiin ja pentu pois. Siis kiva päivä oli hieman kylmä mutta ok.

Tuttuja tavattiin muutama jopa pitkien aikojen takaa. Oulusta olivat paikalla Minna K Murun (Zebraseezipzap) mamma ja Helena joka omistaa Murun,Jipon ja Ketun täysveljen ja Pepin puoliveljen Beeseehappyn. Oli muuten kaverille kovin samanmoiset silmät kun Kettu veljellä. Oikein hauska tuttavuus yksi pentu siitä porukasta mitä en ole oikeesti koskaan nähnyt. Juoksi muuten hienon ajan 29.59 495m. Lisää veljeksiä tästä porukasta jolla voi olla jotain sanottavaa.

Odottelemme Oulusta myöskin tietoa miten Termu-äitin masu voi. Onko siellä toivottuja loisia vaikos eikös. Jatkamme peukuttamista

Tänään olimme sitten radalla ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kalustona group-see eli Peppi , Kettu ja Jippo. Arttu on edelleen sairaslomalla agility-tyypisen harjoittelun vuoksi, poika kun loikki piha aitoja eikä ihan taas mennyt nappiin. No hyvin voi jo suuri mies, kyllä hää siitä kuntoutuu.

Urakan aloitti tänään Kettu ja kellotti 325m aikaan 19.32. Talviterä näkyy vielä ja vähän herättelyä niin sälli on entisensä. Päivän tasoon nähden Ketun aika oli oikein kelvollinen.

Seuraavana oli tulessa Peppi. Mammalomalta palaava rautarouva oli innosta soikeena vaikka epäilinkin että jo puhutusta täyseläkkeestä nousee äläkkä. No Pepin mielestä hän voi oikein mielellään tehdä osa-aikaisesti pikku puuhastelua ja tempaisi lähes sohvalta 325m 19.62. Kotiin tulessa rouva oli pirteä kuin peipponen ja meno oli kovinkin letkeetä :)

Päivän ihanin juttu oli kuitenkin Jippo alias Iputin paluu. Vaikka 325m aikaan 19.67 ei päätä huimaa niin kaiken tämän kuntouttamisen määrän jälkeen se tuntui lähes lottovoitolta. Vielä kerran suuren suuri kiitos Tainalle joka antoi minulle yli kuukauden "lomaa" Jiposta ja otti neitin remmitreenii Klaukkalaan. Se on siis todistettu juttu, että kun oma usko alkaa olla lähes loppu toisen ihmisen tsemppistä tulee uskomattoman arvokasta. Minna ja Jippo Kiittää ! Nyt sitten toivotaan että Iputti kestää jatkossakin. Yritämme edetä nousujohteisesti ja peukutetaan Jippo-hindulle oikein kovasti.

Turussa oli mukana myös ihan pikkuformuloita. Pepin tytär Sissi 7 ½kk korkkasi osaltaan Turun radan ja pyyhälsi oikein hienosti käsipupun perässä reilut 50m. Meno näytti oikein hyvältä ja korvat törötti tolppina kuin äidillään.

Reissu meni siis oikein kivasti. Kotona sitten odotti tarhassa kaksi kakaraa ja kiukkuinen lapsenvahti Arttu. Mona oli reissusta ihan reporanka ja suunnisti suoraan nukkumatin maahan. Iltapissillä vahtiessa sitten bongasin päivän parhaan?? Peppi pötkö aloittaa näköjään juoksun... talouspaperissa soma raita ja silleen, no ajoitus on ainakin loistava, eiks olekkin :)

juu kaipa tästä kevät tulee. Joka toinen viikko ja likipitäin hellettä ja sitten sataa räntää. Kelit on oikein mielenkiintoiset mutta kyllä se tästä kesäksi vielä selviää.

Kauden alkuun on enää hetkinen ja pitäisi varmaan olla jo kaivamassa varusteita naftaliinista, mutta hieman on fiilis hukassa. Treenit on ihan vaiheessa ja koiratkin hieman talviunessa, edes kisaavien koirien määrästä ei ole hajua ja ekat harjoitukset ovat kuuden päivän kuluttua. No kaipa tuota ehtii.

Oma vointi on tällä hetkellä hieman hakusessa. Kova vastaflunssa pyyhki mökimme lävitse viime viikolla ja olo on ohut kieltämättä.  Koirat ovat kuitenkin voineet ihan kohtalaisesti vaikkakin kisakunto (välillä tuntuu että ihan peruskunto) on osalta vielä kaukana.

Kun kokoajan on tunne ettei aika riitä kun remonttia pukkaa ja työkiireet painaa, aloimme sitten karsia hommia ihan rankalla kädellä. Nyt on hieman väljempää ainakin hetken ja itselle ja perheelle jää hieman enemmän aikaa. Yksi karsinnan alle jäänneistä hommista oli Egun hallituksen tehtävät joihin en enää ole osallisena. Egulle valittiin uusi hallitus kevätkokouksessa 4.4 hyvinkäällä ja täytyy sanoa että olin suorastaan järkyttynyt jäsenistön innosta tulla paikalle, ottaen huomioon miten paljon jäsenistöllä tuntuu välillä olevan noita parannusehdotuksia. Hallituksen ulkopuolisia oli paikalla 3 siis kolme kappaletta, suomen suurimman kerhon jäsenet, haloo onko aika oikeesti noin kortilla. Hyvinkään radalla on muuten talkoot nyt tulevana viikonloppuna. Oli viime viikonloppunakin ja kiitos kaikille jotka olitte paikalla. Lisätietoja Egun omilta sivuilta www.egu.fi.

Pepin, Jipon ja Ketun äiskä Termu haaveilee iltatähdistä. Hänen henkilökunta on suhtautunut toiveisiin varsin vakavasti ja mustaa rautarouvaa on käytetty kylässä täällä etelässä. Riihimäellä vaikuttava tuontigigolo Snowy Joey on kieputtanut Termuliinin ihmisineen tassunsa ympärille ja nyt vain odotellaan saako Termu iltatähtensä ja suomi seuraavat ratakiiturinsa. Jänskättää... nyt peukutetaan Termu-äipälle.  Lisätietoja http://www.seegreyhounds.net/

Vietimme sitten pentupäivän jälleen ja tää tais olla oikeestaan parempi suksee kuin edellinen. Keli oli parempi, koirat isompia, ruoka järkevämpää ja hirveesti asiaa jauhettavana :) Oikein mukava päivä kiitos vielä kaikille paikalla olleille.

Mitään seurustelua ihmeempää emme puuhanneet. Käytiin lenkillä juoksuttamassa riiviöitä. Puhuttiin pentujen syömisistä ja alkavista kisoista. Omia kakaroita oli paikalla 7 kipaletta, Nooa kaukaa pohjoisesta ei päässyt ja Sässätin oli myös poissa olettetavasti työkiireiden vuoksi. Näiden 7 hurjan lisäksi meitä ilahdutti 3 kaverikakaraa joista kyllä muutama on ihan sukuakin. Kian kanssa samaa majaa pitävä Elsa (Hasty Henry- High Sky) oli hieno musta kapistus joka otti kaiken irti laumassa riehumisesta. Sisarukset Pässi ja Lyyli ( Extra Dividend-Desiree) löivät myös tassulla tahtia ja pitivät vauhtia yllä.

Muuten meille kuuluu ihan sitä normaalia. Töissä ihan sika kiire ja koirat kohtuullisesti kasassa. Jipon läjääminen uudelleen ensin koiraksi ja jatkossa vielä Greyksi on hyvässä vauhdissa. Aika näyttää minkälaista tulosta kuntoutuksella saa aikaan. Peppi  tekee taas kiimaa kuin iisakin kirkkoa. Kyllä se sieltä kevään korvalla varmaan tulee, sais sen vaan pois alta ennen kisakauden alkua. Nimittäin keimit alkaa taas, oikeestaan ihan kohta... Viiden lyhyen viikon päästä juostaan jo virallisia harjoituksia joten kyllä se aika menee nopeasti .

Liian lyhyt oli tuo reissu. Olisin voinnut olla todella paljon pitempään jos ei olisi lentoliput ja pieni ikävä kotiin olisivat vaivanneet. Aivan mahtava maa. Ruoka oli hyvää, maisemat upeat ja koirat... niitä riitti. Omituisinta oli kapeat tiet, toispuoleinen liikenne, tosi pienet kaupat ja se että kaikki ketä tapaat ovat ystävällisiä ja tietävät joka ikisen laukkaradan ja koirakisat. Paljon tuli uutta tietoa, mitä sillä sitten täällä tekee on vielä hieman hämärän peitossa. Matkamuistoja raahasin kauhian kasan ja koirat ei valittettavasti olleet niin kamalan innoissaan tajutessaan että mutsi toi kauhean kasan puremisenesto laatikoita, ikävä ihminen suorastaan.

 Kotiin oli silti kiva tulla. Tuntui että penikat oli vajaassa viikossa kasvaneet monta senttiä ja kiloa. Talo oli pystyssä ja kaikki hengissä näähän näköjään pärjää täällä ilman minuakin :)

Ehdin kaikenkaikkiaan kolmiin kisoihin joista yksi oli ns risueste laukka eli hevosten estelaukka kisa. Rajun näköistä menoa, ukkoa tippui joka lähdössä. Dublinissa nähtiin yhdet kisat ja Clonmellissa toiset. Käytiin Thurlesissa pikaisesti koppa ostoksilla ja katsomassa koirien huutokauppaa. Muuten touhutiin kaupoissa ja majapaikamme koirien kanssa. Kiitos vielä Ellenille ja Malconmille vieraanvaraisuudesta.

Tuohon maahan jää jotenkin koukkuun. Nyt on jo semmoinen tunne että milloinkahan sitä voisi lähteä uudestaan ja mitähän kaikkea sitä silloin ehtisi näkemään. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Sitten kotisuomeen ja pieni tietoisku !!! Egulaiset ja miksi ei muualtakin tulevat huom Egu järjestää 24.2 Kisaamisen alkeita käsittelevän kurssin, missä käydään läpi koejuoksujen touhuja, sääntöjä ja varusteita ja paljon muuta teoriaa. Lisää tietoa saat viimeisimmästä Egu lehdestä ja allekirjoittaneelta.

No ohi on häppeninki :) oli oikein reipas joskin hieman viileä päivä ja porukkaa oli paikalla oikein mukavasti. Kia perheineen oli poissa kun henkilökunta potee superflunssaa, pikaisia paranemisia sinne suuntaan. Riiviöitä oli silti paikalla 10 joista  kaksi edusti Desireen ja Eddien hetken hurman aikaansaannoksia. Kaksi viikkoa meitin laumaa nuoremmat siniveriset kirmasivat oikein hienosti pitkin kartanoa ja aiheuttivat Peppi mammalle päänvaivaa "miten minä en näitä nyt oikein muista" pesi silti kavereitten korvat :) Terveisiä vaan Pessi-poitsulle ja Lyylille nähellään taas.

Kaikki muksut näyttivät oikein hyviltä. Hyvin saman kokoisia ja oloisia koko lauma ja karva kiilti ja tanner tömisi joka jalan alla hyvinkin mallikkaasti. Juostiin pellolla ja metsässä vaikka pohja oli ,kiitos etelän ah niin loistavan talven, vähän mitä oli itse asiassa metsässä kakaroilla näytti ainakin olevan ihan sikasiistiä. Korkein porukasta on edelleen Elvis, pienintä ei edes etsitty ja narttu porukka kieltäytyi kunniasta vedoten Kiia poissaoloon, vinkkinä kerrottakoon että Kiia oli pienin ja kiukuisin kotoota lähtiessä ja ainakin jälkimmäinen pitää varmasti edelleen paikansa :)Porukan silmiinpistävin pullukka oli meitin Little...hmmm peili pitäis varmaan etsiä :)

Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi mukava. Vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin ihan urakalla ja penikoilla oli oikein hauskaa. Keväällä viimeistään sitten koitetaan uudestaan ja toivotaan että mahdollisimman moni pääsee silloinkin mukaan. Kiitos vielä kaikille jotka pääsitte tulemaan, tulkaa taas pian käymään:)

Kyllä se on iloisesti ja nopeasti vierähtänyt taas kuukausi että saa jotain päivitettyä, pitää alkaa hieman terästäytymään tällä saralla. Jos viikonloppuna nyt sitten saisi mahdollisimman paljon uusia kuvia ja uutisia kun kaikki ! termiitit ovat näillä näkymin tulossa kotiin Pentupäiville. Siistiiiii.

Jos kaikki sitten todellakin saapuvat on täällä hippasen vilskettä. Omia kakaroita kun on tuo 9 kipaletta ja moneen perheeseen on otettu samaan aikaan myös toisaalta pentu tulee laskujeni mukaan paikalle 12 alamittaista suhaajaa henkilökuntineen.  Eddie lapsia näistä on 11 ja yksi prinsessa edustaa Hasty Henryn jälkikasvua. Raportoin kuvien kera tästä miitinkistä sitten viikonloppuna.

Muuten tänne kuuluu hyvää. Penskat kasvaa kovaa kyytiä ja ajalevat jo auton kyydissä kovin mielellään. Little roikkuu ikkunoissa ja ruikuttaa kadulla kulkevien koirien perään ja Piper nukkuu napa kohti taivasta minkälaisessa röykytyksessä tahansa.

Sairasrintamalla on sitten saavutettu torjuntavoitto. Tällä hetkellä koko kisaava nuoriso on kutakuinkin läjässä, jonka vuoksi kuljen koputtelemassa puuta joka kerran kun vapautan virtaa tursuvan jengin pihalle. Peppi on ainut joka ottaa vielä hieman rennosti lihasjumiensa takia mutta tuo kuntoutuu kun ehtii. Mammanartun elo on  siitä lokoisaa että enää ei ole kiire mihinkään, paitsi lumipyryllä jolloin jokaikinen kinos on sukellettava ekana...

Ensi kesän kilpailukalenteria, sitä alustavaa siis, on tuossa sitten tutkailtu. Taas se kohta alkaa vaikka tuntuu että vastahan tuo reissaaminen loppui. Kauden mukavimmat yllärit olivat meille ehkä Oulun seudun kisat vaikkakin sinne ajamisesta voi olla montaa mieltä. Pikkuhiljaa se sieltä kuitenkin tulee... kesä... josko tässä oikein sitä talveakaan ole vielä tullut :)

Juu kyllä on tavallaan ihan kiva kun on lämmintä. Ei tartte lämmittää, koirat viihtyy pitkiä pätkiä pihalla ja ei ole liukasta. Mutta toi muta, savi, hiekka, rapa, märkä heinä, multa ja auton viereen tiristetyt haisevat yllärit alkaa koitella mielenterveyttä ihan urakalla. Joka koiraa saa olla pesemässä kokoajan jos meinaa että kehtaa aamuslipareissa tallustaa pitkin kämppää. Kun sitten muutama sielu vielä vihaa pesemistä tulee yksinkertaisesta iltakusella käynnistä 3. maailmansota. Mä haluan pakkasta. Edes silleen vähän että toi kura jämähtää itseensä kiinni ja lakkaa valloittamasta meitin kämppää.

No tänään oli sitten hieman viileämpää. Vein koko lauman erissä lenkille ja sain muistutuksen siitä miksi Ketun juoksuttaminen talvella vaatii nitroja. Hullu punainen juoksi kuin riivattu. Metsään sieltä pois ja naapurin pellolle lokkijahtiin. Sieltä takaisin kurlausta kuralammikossa ja sama uudestaan. Kilsoja tuli... reilusti ja koska Virtanen (Arttu) peesaa, mulla on nyt kaksi h...n väsynyttä koiraa. Olivat tietysti myös muniaan myöten savessa.

Kakarat ovat päässeet metsään. Siellä on selvästi sikakivaa kun kaikki on niin uutta ja jännää. Hirveästi nuoret eivät siellä uskalla vielä juosta mutta pikkuhiljaa hieman kauemmaksi uskaltautuvat tutkimaan. Pellolla mennään ja kovaa, tarvittais hetkeksi lainaan yksi tuttu russeli ja velipoika niin vauhti taas muuttuisi ihan eri lukemiin. Terveisiä vaan Tainalle ja kumppaneille :)

Jippokin kävelee taas neljällä jalalla, ainakin toistaiseksi. Paraneminen on vielä alussaan mutta toistaiseksi näyttää ihan siedettävältä.

Kyllä tää on hauska laji. Kivaa on niin kauan kun koirat on terveinä ja sitten ei enää olekkaan kivaa. Jipon paraneminen oli jo loppusuoralla kun viereinen etunen alkoi vihoitella. Nyt sitten odotellaan mitä eläinlääkäri koivista sanoo ja paljonko nyt saa saikkua. Taidan seuraavaksi kaivaa koko koiran 10 vko pumpuliin ja opettaa pissimään pulloon :) ei ymmärrä olla hillumatta mitenkään jos ei muuta niin jäytää lelujaan sohvalla ja heittelee niitä ilmaan, no hyvähän se on että mieli säilyy pirteänä.

Kakarat kotona ja maailmalla voivat loistavasti. Iso osa porukasta ovat päättäneet majoittua sänkyyn ja elintilan maksimoimiseksi ojentavat kaikki ulokkeensa mahdollisimman oikoseksi, mistä lie perineet :) Penikat kasvavat ihan järkyttävää vauhtia. Pantaa saa löysätä harva se päivä ja tarha kävi pieneksi jo aikaa sitten. Siirsin tänään muksut isoon tarhaan ja siitähän se riemu repesi, nyt mennään todella kovaa ja hiekka vaan pölyää. Lumien häviäminen helpotti hieman kesken jäänneitä pihatöitä. Tarhan viimeistely on kovassa vauhdissa ja valoja asennellaan vähän joka kulmalle. Pikkuriiviöt olivat jo ekalla pentulenkillä opettelemassa tontin rajoja. Täällä kun on vedetty tuota verkkoa melkein kilometri niin siinä riittää hetkeksi kiertämistä. Oppaina meillä oli mukana Isoveli Kettu ja Virallinenlapsenpiika Arttu, josta ei tiedä onko sillä vaan kivaa olla pentujen kanssa vai luuleeko hän vieläkin olevansa isä joka huoltaa lapsiaan. Arttu oli siis meidän "kiimakomissävaiheessa-testiuros" joten sillä oli ainakin syntymän aikoihin hyvin vakaa uskomus mitä silloin keskikesällä oikein tapahtui. Yhtä kaikki pojat näytti hienosti lapsille juoksemisen mallia ja aitaa tutkittiin urakalla.

Muuten menee ihan kivasti. Remontti taas etenee ja Mona oppi juuri kävelemään, tai nyt hän jo juoksee. Laittaa koirille pantoja kaulaan ei ihan osu mutta yrittää kovasti :) Joulu tulee ihan kohta ja joulukalenterit avataan jo ensi viikonloppuna, vau niin se vaan aika menee. Ensi viikonloppuna on sitten Greyhound Racing Gaala jossa varmaan nähdään taas paljon tuttuja. Siellä päästään myös taputtamaan kovaa siskolle ja veljelle, siistii ! 

Onpas orpo olo. Kaikki lapset lensi pesästä kerralla ja jäljelle jäi tyhjähkö pesä ja iso ikävä. Jännä kyllä lasten biologinen äiti lähinnä huokailee onnesta ja helpotuksesta ja katselee kysyvästi milloin kaksi viimeistä tullaan hakemaan :)

No aikalailla noista kahdesta on ollut lohtua ja hupiakin. Äiskän raitapaita tyttö on kova tapaus; syö kuin miehet ja tikkaa sormille ihan kunnolla jos asiaa on. Lipitit taasen on persoona. Se painia nujeltaa emänsä kanssa ja marmattaa joka asiasta. Riitaantuu siskonsa kanssa noin kerran tunnissa. Pennut ovat juosseet jo paljon pihalla, vauhti kiihtyy jo hieman mutta aika huvittaa se lehmänlaukka vielä on. Neiti X:llä ei vieläkään ole nimeä kun huhuilu koti-savoon ei ole tuottanut toivottua tulosta. No annetaan miettiä rauhassa.

Kaikki termiitit ovat kotiutuneet loistavasti. On ollut oikein ilo kuulla miten reipaita lapsia on maailmalle laittanut. Muutama sankari on ollut hieman malttamaton syömisten kanssa mutta kukaan ei tiettävästi kitisyt autossa tai yöllä. Kuulemani mukaan muutama uskalikko on myös saavuttanut työvoiton sänkyyn änkäämisestä. Nukkuvat samalla tyynyllä kuulemma oikein hyvin. Toivottavasti lapsiin jää muutakin äitiltään kuin hullunhinku sänkyyn...

Sitten ne lasten nimet. Kaikki kakarat on sitten rekattu ja olettaisin että kennelliiton 15 merkkiset nimihirviöt jakaantuvat näiksi sanoiksi sitten GRL:n kantakirjauksessa, tämmöisen toiveen olen esittänyt ja sille on näytetty kovin vihreää valoa on kuulemma helpompaa kaikille.

Pikkuakka - Wind of Veela

Rooma - All of Aethonan

Kasi - Swing of Snidget

Atte - Arrow of Abraxan

Jeeves - Nature of Niffler

Veikka - Feather of Fawkes

Verneri - Spin of Billywig

Little - Lil`bit of Pixie

Sirpukka - Fire of Phoenix

Miettikää yhteistä nimittäjää hetki, luulen että se on aika läpinäkyvää :) Ja sitten muistakaa Egun pikkujoulut 25.11 ja Gaalaan tulevat, Nähdään siellä.

No nyt sitten joka lapselle on tiedossa oma henkilökunta ja kotisohva. Viime hetken muutoksia tuli kuitenkin ja Atten sijasta kotiin jääkin Mr Little. Tämän viikon tiistaina pentuset olivat lääkärin tarkasteltavina ja ilmeni, ettei Littlen toinen kulkunen ole vielä sille kuuluvalla paikalla. On tietysti mahdollista että se tulee myöhemmin, mutta koska on olemassa vaihtoehto ettei näin  käy, en halua vailinaista koiraa myydä. Atten uusi perhe tapasi hurmurimiehen tänään ja sälli muuttaa uuteen kotiinsa samaan aikaan kun muutkin pentuset karkaavat maailmalle omiin uusiin koteihinsa. Kasvattaja raasulla on nyt jo ikävä hirviöitä...

Jipon varvas voi jo paremmin. "luitten sulatus" kuuri tepsii ja pienet ilkeät muruset poistuvat pikkuhiljaa pienestä koirasta. Kuuri jatkuu vielä hetkisen jonka loputtua päästään hoitumaan muu koira kasaan ja alkaa lenkkeillä tosissaan. Kettu ja Arttu voi hienosti. Pojat on sutjassa kunnossa ja virtaa tarpeeksi. Lumet teki tehtävänsä ja ensilunta pöllytettiin ihan huolella :) Peppi taasen tekee sitä mitä minäkin... painiskelee raskauden jälkeisten kilojen kanssa joskin Peppi pääsee niistä varmenmin eroon kun minä taas... no elämä on

Pikkujoulu kausi tekee tuloaan ja kaikkialla pitäisi olla saman viikonlopun aikana. Koetakaa muistaa hyvät Grl:n jäsenet että meillä on syyskokous missä olisi hyvä olla paikalla. Pysyisi niinkus ajan hermolla. Ja Gaala tulee kans ja kerhojen pikkujoulut, olkaa aktiivisia ja näyttäkää naamanne kevääseen on pitkä aika vielä :)

Nyt on jäljellä enää yksi pentunen. Tänään varattiin huimat kolme koiralasta joten Mr little etsii nyt ainoa vielä omaa henkilökuntaa. Jokainen lapsukainen saa kisaamisesta kiinnostuneen ja greyhoundeistä erittäin innostuneen perheen. Odottavan aika on varmasti pitkä mutta malttakaa vielä hetki kyllä nämä sankarit sitten ehtivät pissille sinne teidänkin lattioille :)

Kotiin kasvamaan jäävä Pikkukettu ristittiin eilen Atteksi. Sirkku neiti odottaa vielä omaa kotinimeään... jatketaan miettimistä.

Eli ekat pennut on nyt sitten virallisesti valittu. Jeeves, Pikkukettu, Veikka ja Sirkku on varattu ja Roomakin vissiin melkein :) Narttukyselyt ovat käyneet viime päivinä todella kuumina ja urosetkin tuntuvat ostajia kiinnostavan. Jos et ole vielä ottanut mitään yhteyttä nyt voisi olla aika.

Muuten pennut voivat loistavasti ja menevät jo todella kovaa. Kaikkea mahdollista retuutetaan tappomielellä ja ruoka uppoaa kuin armeijassa :)

Kyllä ne kasvaa äkkiä ! Viikonloppuna alettiin hieman maistella maitoa tukevampaa ja odottetavissa oli kuulemani mukaan sotkua ja ei ehkä niin helposti syömisen oppivia pentuja. Yllätys kuitenkin että jokaikinen ampui kupille ja alkoi maistelemaan ihan urakalla. Pelkäämiäni masuoireita ei tullut ja penskat porskuttaa nyt sitten maidon ja ruuan voimalla kokoajan kovempaa. Kokoa on tullut kaikille ihan kivasti ja painot kulkevat koirien kasvukäppyröillä ihan kohdillaan.

Luonne-eroja alkaa tulla enemmän ja pienet pistävät jo mielellään myös painiksi :) Kaikille on puhjenneet hampaat ja kynnetkin on jo leikattu ilman mitään natinaa. Katsojia on alkanut valua sisään ovista ja ikkunoista ja kuten arvata saattaa kaikki ovat pieniin koirapetoihin kovin ihastuneita. Virallisesti uusia varauksia ei ole tullut mutta kyselyitä ja sitä kautta harkitsevia kyllä. Jos siis et ole vielä ottanut yhteyttä nyt voisi olla aika...

Yritän viimeistää viikonloppuna (lue yöllä silloinkin) laittaa jokaisesta pentusesta kuvan, nimen ja selosteen miten muksulla menee. Viralliset nimet päätetään ja kirjataan nyt viikonloppuna jonka jälkeen lähetän ne Kennelliittoon katsotaan mitä tuumaavat ja julkistetaan ne sitten kun "herrathelsingin" ovat laittaneet leiman paperiin.

Soitelkaa tutut ja tuntemattomat ja tulkaa käymään kun tenavat ovat nyt söpöstely iässä :)

Kisakausi on nyt sitten virallisesti ohi ja koirat telakalla. Olikin ehkä jo aika sillä pipipeikko nostaa taas ilkeää päätään. Artun kommelluksista kerroin jo aikaisemmin ja Herra Fillarin toipuminen on hyvässä vauhdissa. Sekä tassun haava että kyljen vauhtiviivat on kohta taakse jäännyt juttu ja ei haittaa itse miestä millään tavalla. Peppi nyt joutuu tietysti ottamaan iisisti vielä hetken aikaa että masun kurkistusluukku paranee kunnolla. Neitiä vaan ei tuo iisisti ottaminen oikein kiinnostaisi. Vieno riekkuminen pahenee päivä päivältä ja kohta puoleen alammekin käydä lenkillä jotta Rouvan mieliala pysyy kurissa.

Jippo on nyt sitten kipeä. Jo hetken turvoksissa ollut varvas kuvattiin tänään ja sieltä paljastui murtuma jota nyt sitten hetken aikaa hoidellaan. Omituista tässä on se ettei koira onnu, arista tai valita kinttuaan, vaan valeraskaudesta toivuttuaan riehunut kuin apina. Tänään herneprinsessa ojensi poikia oikein olantakaa joten nyt alkaa löytyä isompaa särmää tästä niin ujosta ? pikku neidistä. Katsellaan miten varvas paranee, toivotaan parasta.

Pikkupentuset voivat loistavasti. Kasvavat kovasti ja tapailevat ensiaskeleitaan. Silmät on jo kaikilta auki ja pieniä luonne-erojakin on jo havaittavissa. Pentuset voivat olla myös todella ylpeitä vanhemmista sisaruksistaan joista Royal Vetmanin ja Radiant Midwifen kausi loppui loistavasti. Radiant Midwife vei Turku Classicin himoitun Stayer pystin kahdella voitolla oman takan reunalle ja varmisti samalla Vuoden Narttu- tittelin nimiinsä. Ed veli Royal Vetman oli poissa Classicin finaalista loukkaantumisen vuoksi mutta vei Vuoden Koira- tittelin jo ed sunnuntain tulosten perusteella. Onnea taustajoukoille ja kasvattaja- Eijalle. Jatkakaa hyvää työtä ensi kesänäkin :)

Kettu ja velipoika Luu eli Batseebone jäivät molemmat toiseksi sunnuntain sijoituslähdöissään. Kokemus pyöritti poikia sateen raskaaksi runtelemalla radalla, mutta kokonaisuutena kauden lopetus oli hieno. Kettu jaksoi kohtalaisesti 560m matkan ja valoi treenari rukkaan toivoa ensi kesää ajatellen.

Haluamme Markon kanssa kiittää kaikkia kisakumppaneita hienosta kaudesta ja toivottaa kaikille koirille henkilökuntineen oikein hyvää ja loukkaantumisvapaata talviharjoittelu kautta:)

Sunnuntaina on sitten vikat kisat tällä kaudella ja innostuin sitten kuitenkin ilmoittamaan Ketun vielä kerran. Meidän kauden piti loppua Junnuderbyyn, mutta kun kuitenkin menen katsomaan finaalit sama kai se on ottaa pienipunainen mukaan. Kettu juoksee arvoitusmatkan 560m ja pärjäämistä ei isommin odoteta, tämä on lähinnä testi jaksaako se tuota matkaa alkuunkaan, oisi taas ensi kaudella hieman viisaampi.

Pennut kasvavat ja komistuvat hienosti. Peppi hoitaa lapsiaan hyvin ja syö itse paremmin kuin koskaan. Pentujen kasvusta päätellen maitoa tulee hyvin ja narttu näyttää hyvältä, joten siltä osin kaikki on siis hyvin. Ensimmäiset matolääkkeet on nautittu (?) ja nyt odotellaan keltä aukeaa ensimmäisenä simmut. Muutama uskalikko tapailee jo askelia pikkutassuillaan mutta pääsääntöisesti kaikki vielä mönkivät eteenpäin, joskin kovaa. Peppi saa tänään tikit pois masustansa ja lauantaina meille tulee ekat vieraat kurkkimaan laatikon reunalle pieniä "marsuja" Viikonloppuna on muutenkin äksöniä. Mona-neiti täyttää perjantaina vuoden ja kilistämme sille myös lauantaina ja taidetaan yrittää juhlia tuota toista hääpäivääkin :)

Varaustilanne on muuttunut hippasen, jäljellä 2+2 kaveria joten soitappa jos kiinnostaa. 

Pikkupallerot kasvavat kovaa kyytiä ja uunituore äiti ja meitin perhe alkaa pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja ihastuksesta samaan aikaan. Alun takkuamiset ovat nyt taakse jäännyttä ja koko lauma kasvaa kohisten, mamma voi loistavasti ja evästä taas riittää. Kiva olo ja erittäin mukava katsella pentujen touhuja, mietiskellä varovasti mahdollisia nimiä ja olla vaan.

Kettukin kävi olemassa kolmas junnuderbyssä. Herra Repolaisen mahtava saavutus taas kerran niin ruuhkaisessa juoksussa jäi valitetavasti pentutouhun varjoon ja olenkin hyvitellyt herraa ihan olan takaa koko viikon. Kausikin alkaa olla koko laumalta pulkassa joten nyt hieman rauhoitutaan, rempataan kämppää kuntoon ja kasvatellaan pieniä koiria isommiksi.

Kolme poikaa ja kaksi tyttöä on vielä varaamatta. Uroksia on 2 mustaa, 2 brindleä ja 1 fawn. Tyttöjä taasen 4 fawnia ja 1 brindle. 

Nyt ne sitten ovat täällä. Monen mutkan kautta kaikki 9 kappaletta joista 5 on potraa poikaa ja 4 nättejä tyttöjä. Ensimmäiset 7 tenavaa saapuivat normaalia kautta jonka jälkeen tämän kokemuksen helppo osuus loppui. Seuraavana oli tulossa pentu niskat edellä ja oli ell mukaan jo siinä vaiheessa menehtynyt. Jäi sitten reitin tukkeeksi jumiin ja kaikki kolme vielä vuoroonsa odottavaa saapui maailmaa keisarinleikkauksella. Kaksi viimeistä sankari olivat hyvässä kunnossa ja voivat tällä hetkellä yhtä pulskasti kuin kaikki 7 vanhempaa sisarustaan. Peppi on luonnollisesti väsynyt ja voipunut mutta voi olosuhteisiin nähden hyvin. Syöttää pienokaisiaan ja pesee niitä suurella hartaudella :) Seuraavaksi sitten nämä paljon toivotut värit... Fawnit pennut ovat yhtä lukuunottamatta tosi tummia joten vaikea sanoa onko he punaisia vaiko fawneja mutta siihen tarkennusta heti kun varmuudella tiedetään.

1. Musta uros valk. merkki rinnassa,   2. Pun/Fawn uros valk. merkki rinnassa,   3. Brindle narttu pikkuruinen valk piste rinnassa,   4.  Pun/fawn narttu iso valk. merkki rinnassa valk. hännänpää valk "nilkkasukat" takajaloissa,    5.Brindle uros valk.merkit rinnassa ja masussa valk hännänpää,   6. pun/fawn narttu valk rintaläikkä otj osin valk    7. Brindle uros valk täplä leuassa rinnassa ja kaulassa    8. musta uros valk merkit...kuollut,   9. Pun/fawn narttu rikkoinainen kuvio valk rinnassa,   10 Musta uros kaulassa valk "kravatti"

Junnu Derbyn alkuerät juostiin nyt menneenä sunnuntaina. Kettu oli hienosti toinen heti veljensä Batseebonen eli Luun jälkeen. Veljekset hallitsivat juoksua ensi senteistä ja varsinainen vääntö Luun hyväksi käytiin maalisuoralla. Arttu osallistui myös samaan alkuerään ja oli kolmas jääden ensi sunnuntain finaalin ulkopuolella. Pojat palautuivat hieman liiankin hyvin ja illalla meillä oli oikein reipas ja ylen nälkäinen 4 koiran parvi kärttämässä omaa osuuttaan huomiosta. Ensi sunnuntain finaaliin Kettu starttaa kopista 4 mikä olisi loisto läpi jos vieressä ei pelottelisi kovasti kiskoon pyrkivä Pharazon. No toivotaan siistiä juoksua siltä osin kuin se on mahdollista ja koitetaan pitää koirat läjässä.

Pepin sulholle Eddielle päivä isäpappana oli loistava. Jd:ssä kaksi poikaa finaaliin ja Gp:ssä eli kolmevuotiaitten tosi koitoksessa kaksi poikaa ja tyttö. Alkuerissä ehdolla oli kuusi "eddieläistä" joista siis viisi ikäluokkakisojen finaaleihin. Tuota tietoa himmentää hiukan se että osanottajia molempiin kisoihin oli verraten vähän ainakin huippuvuosiin varrattuna, mutta useamman erän verran kuitenkin. Näitten viiden sankarin äidit Venga ja Termu (siis ne siskokset) ovat varmasti lapsistaan myös kovin ylpeitä ja täällä lasketaan päivä ja vahditaan Peppiä milloin vuoden 2008 Jd kokelaat suostuvat tapaamaan päivän valon :) :) 

Ohi on. Jännitystä riitti kyllä ihan liikaakin. Molemmat klassikko finaalit olivat kovin ruuhkaisia ja ennakkosuosikit karsi molemmissa lähdöissä tasainen kiihdytys ja ensimmäisen kaarteen ruuhka. Meidän kakara Kettu kakkonen selvisi kuin ihmeen kaupalla Jack the Hawkin kanssa tuosta sumpusta vähimmillä kolhuilla joten kisa muodostui näiden kahden väliseksi väännöksi jossa jälleen kerran kokemus voitti nuoruuden innon. Hopia ei ole häpiä oikein kovasti olemme pieneen punaiseen mieheen taas tyytyväisiä. Lähtö meni taas herralta reisille. Kopitus ei ollut mitenkään helppo ja piti taas laatikossa mietiskellä joten hieman myöhässä lähti mutta oikoi koipiaan muuten aivan kiitettävästi. Ajaksi Kettu kellotti nätit 28.83 häviten voittajalle 5 sadasosaa. Kolmanneksi kovassa kisassa tuli Silvereye.

Narttujen Oaksin vei ehkä hieman yllättäen Dream' em mate. Nikon ja Minnan suojatti kaukaa pohjoisesta lähti hienosti ja selvisi kaarteen ruuhkasta vähimmällä oltuaan kopissa 6. Toiseksi kisassa kiri Want More ja kolmanneksi Hawk Annika. Ennakko suosikki Radiant Midwife sai ruuhkasta täyslaidallisen ja jäi puolimiten tassunjälkiä täynnä viidenneksi. My only one sai nelospytyn ja ruuhkasta pahiten kärsinyt High Five kaatui. Toivottavasti Helmi paranee pian.

Arttu juoksi hienon ajan 29.11 480m ja oli muutenkin oikein reipas poika. Kotona odottaneet tytöt olivat myös kovin tohkeissaan paluustamme ja pitkin hampain kipittivät ulos sateeseen asioilleen. Ovat aika hupaisa ulkoilu pari :) Majakka ja Perävaunu...

Sunnuntaina taisteltiin Oaksin ja Mastersin klassikkokisojen finaalipaikoista. Ja taistelua tosiaan oli ilmassa. Kettu venytti itsensä tosissaan parhaimmilleen ja kukisti Vuoden Koira kisaa johtavan Silvereyen 10 sadasosalla. Juoksu oli alusta asti hienoa katsottavaa ja loppusuoran uupumista ei tällä kertaa nähty vaan poika puristi tosissaan loppuun asti. Koko viikon vaivanneiden masuoireiden vuoksi ei moista oikein osannut odottaa. Koko perhe on Ketusta erittäin ylpeä, meitin pienihullupunainen aarre!!

Tampereella nähtiin myös sukulaisia isoissa ja pienissä lähdöissä. Royal Vetman (veli ynnä serkku) lunasti myös itselleen finaalipaikan Mastersiin juoksemalla päivän pohjat 28.51. Velipojan kunto on rautaa mutta me pinnistellään perässä. Saman pentueen Radiant Midwife vei niinikään nimiinsä narttujen alkuerät aikansa puolesta ja starttaa finaaliin kopista 1.

 Ketun ja Jipon sisaruksista Kaaos (Cougarseechaos) sai viimein kilpakirjat varmaan miljuunan huono onnisen yrityksen jälkeen. Kerrankin tyttö pääsi juoksemaan oma vauhtisten kavereiden kanssa ja jälki oli kivaa katsella. Pienivaalee työnsi itsensä väkisin toiseksi ja vauhti kiihtyi kun maali ohitettiin. Samassa lähdössä velipoika Gonna (Raccoonseerogue) tuli hienosti kolmanneksi. Jään myös odottamaan mielenkiinnolla miten ensi su 680m toiselta siskolta Murulta (Zebraseezipzap) sujuu, peukkuja.

Jaahas huomenna taas Tampereelle Ketun kanssa ja vuorossa olisi Mastersin alkuerät. Alkaa jännittää varsinkin kun pikkupoika on vielä hieman rutinoitumaton näihin isoihin kisoihin. No jostain se pitää sekin aloittaa.

Peppi voi loistavasti. Paisuu ja pullistuu silmissä ja syö kuin hevonen. Pepin kanssa on hieman mielenterveyslenkeilty ja vauhti hiipuu kokoajan. Nyt kävellään ja hölkätään ihan nätisti ilman mitään ylimääräistä reippailua. Varauslistakin täyttyy hyvää vauhtia.

Jippo jää nyt hieman huilimaan. Valeraskaus painaa päälle alasimen lailla ja neiti on kovin nuupea. Katsellaan jatkoa syksymmällä tai ensi keväänä.

Arttu ampuu taas nollakoirana matkaan huomenissa. Matkana 480m ja katsellaan sitten miten mustan raketin käy :)