Joo tultiin me sieltä Oulusta poiskin. Oishan tuolla vielä viihtynyt lomalla ja jutustellessa,mutta työt kutsui. Parasta antia kotiinlähdössä oli edelleenkin hyttysten hylkääminen perämeren perukoille. Kaunis armas uusimaa kun ei ainakaan meidän nurkilla kyennyt tuottamaan noita minivampyyreita ainakaan riesaksi asti. Kotiin tultiin muutenkin rinta rottigilla. Ketusta tuli leirin pääteeksi tuplasuomenmestari. Veteraani SM 2009 on siis Jaguarseejunior. Eikä hölkällä. Tuloksena Oulun kauden kärkiaika 16.54/280m
Kokonaisuutena leiri meni loistavasti. Kultaa tuli niin ettei meinant kaula kestää. Sissi (All of Aethonan) voitti kolmesta startistaan kaksi ja tuli Sm finaalissa avoimen puolella kolmanneksi. Hieman kuten äitinsä aikanaan. Read the rest of this entry »
Pohjoisessa on hyttysiä. Niitä on tolkuttoman paljon. Täällä syyllistyy jokainen tahtomattaan murhiin, kun yrittää selvitä omat veret tallella takaisin sisälle. Keli on muuten viileä ja välillä sateinen. Ei mitään äärettömän hankalaa. Helle olisi ärsyttävämpää.
Meidän leiri alkoi hyvin. Samalla alkoi Nordicin tallin kausi ihan oikeesti. Tulosta tuli, mutta se tiedettiin, sillä emme halua tuoda keskeneräisiä tai keskenkuntoisia koiria radalle. Viidestä startanneesta koirasta voitti neljä ja yksi oli toinen. Hmm aika monella muulla meni pirun paljon huonommin.
Gabby (Capes Francine) juoksi ensimmäisen ryhmäkokeensa päivän nopeimpaan sprinttiaikaan ja voitti helposti kohtuullisen kovassa seurassa. Gabby on nousukuntoinen ja toipuu valeraskaudesta. Tiistai näyttää miten taipuu keskimatkalla. Siis jos lähtöjä koejuoksijoille ylipäätään tulee.
Kettu ( Jaguarseejunior) palasi itseensä, pysyi hereillä kopissa ja voitti omaan tuttuun tyyliinsä aikaan 16.72/280m. Tässäkään lähdössä ei jäännyt jossiteltavaa. Näytösluontoinen voitto.
Seuraavana vuorossa oli Porin vahvistus Sissi ( All of Aethonan). Vaiherikkaan juoksun jälkeen se painalsi maalisuoralla ohi johtaneesta Stainless Stevestä ja uran ensimmäinen voitto. Kalle tuskin antaa toista kertaa moista etua, joten Sissi saa luvan mennä jatkossakin reippaasti.
Törkeintä tässä lähdössä oli yhden kilpakumppanin järkyttävä käytös lähdön jälkeen. Väärän koiran voitto ja oman kilpurin voittounelmointien paljastuminen päiväuniksi tuntui todella ottavan sieluun ja syytökset häirinnästä heti lähdön jälkeen sekä pitkin kisapäivää tuntuvat kohtuutomilta. Tässä lajissa on nähty häiriökäyttäytymistä ennenkin, purnaavan treenarikin on omilla koirillaan “nauttinut” siitä kivasta, mutta uutta on systemaattinen syyttely häirinnästä kun hävitään. Toivottavasti moisesta turhasta syyttelystä tulee nyt sitten itselle ja lähimmille kamraateille hyvä mieli. Päätuomari, avustavat tuomarit tai kiinnioton porukka, joiden kohdalla väitetty “häirintä” tapahtui, eivät vaan nähneet mitään tuomittavaa tai edes moitittavaa. Ilmeisesti sadan metrin päästä radan yli näkee paremmin kuin aivan vierestä. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että toimintanne HÄVIÖN takia on sairasta. Kannattaa ehkä kiinnittää jatkossa huomionsa omiin koiriin ja niihin jo tuomittuihin juoksuihin, joissa häirintä todellakin on TOTTA. Jopa silloin kun häiritsijä on oma koira.
Little (Lil bit of Pixie) kokeili siipiään todella vaikean alkukauden jälkeen. Toistaiseksi huolet olivat takanapäin ja Little juoksi upean juoksun voittaen ajalla 31.54/520m. Aika oli päivän toiseksi nopein voittoaika ja toivottavasti viittaisi nyt siihen että poika alkaa nousta tasolleen ja koko talven ja kevään taistelu olisi ohi. Tiistain välierät kertovat enemmän. Mikään ei Littlen kanssa ole varmaan vielä. Toivotaan parasta.
Saara (Moolah Bonza) juoksi itsensä veteraani-iässä mukaan SM-
välierään. Tämän tallimme Jagster Scoop -vahvistus on myös toipumassa valeraskauden kourista ja hieman on löysyyttä vielä sekä kropassa että tempossa. Kovaluokkaiselle veteraaninartulle kakkostila päivän nopeimmassa avoimen lähdössä tuli helpohkosti.
Yleisesti ottaen ekan leirikisapäivän tunnelma ja sujuvuus oli tuttuun malliin välitön ja onnistunut. Päivän muita Nordic juoksijoita olivat Spin of Billywig, Swing of Snidget, Nature of Niffler, Fire of Phoenix, Zefyros ja Kaikias. Näistä Swing of Snidget (Roosa) pääsi mukaan SM-värieriin yhdessä Littlen ja Sissin kanssa. Pikkupojat Casper (Kaikias) ja Chester (Zefyros) juoksivat harjoituksen ja ovat taas tiistaina tyrkyllä ryhmäkokeeseen jos tilaa on. Toivottavasti on, lauantaiksi sitä ei ollut.
Taas yksi asia mitä voi vaan ihmetellä. Muutosta oli talvella tarjolla, sitä ei kerhojen päättävät kuitenkaan uskaltaneet ottaa vastaan tai edes ajatella. Nyt kymmenkunta koiraa jäi näiden päätösten tai vastuunpelon takia ilman lähtöä alkueräpäivänä, maassa missä kaikkien mittareitten mukaan koiria halutaan radalle enemmän. Jäsenet nyt käsi ylös. Kuinka moni teistä edes tiesi että olisitte voinneet vaikuttaa sääntömuutokseen viime helmikuussa. Moniko kerho piti asiasta jäsenkokousta ja kyseli rivijäsenten mielipidettä? Tähän koejuoksijaprobleemaan oli tarjolla useampikin ehdotus. Päättävät tiesivät, että ruuhka tulee suurien ikäryhmien myötä. Kun luen seuraavan foorumi kirjoituksen kiukuttelevasta koiranomistajasta, joka ei saa pentuaan ryhmään, pitää hetki miettiä, että itkeäkö vai nauraako. Mikä ero oikeasti on pennulla jolla on K perässä pentuun, jolla se oli vielä viime viikolla. Päästäkää irti vanhasta tai me emme koskaan etene mihinkään.
Nordicilla oli hyvä päivä. Mukana tuli viisi koiraa, joista neljä otti lähtövoiton ja yksi oli toinen. Mutta meidän koejuoksijoistamme toinen jäi ilman ryhmälähtöään. Menestyksen ja kilpailukokemuksen myötä me kykenemme elämään pettymyksen kanssa, mutta kykeneekö siihen aivan tuore omistaja, jolla on vain yksi kilpakoira – se, joka ei mahtunut starttiin? Nyt on aika alkaa keskittyä ja panostaa tässä lajissa siihen tärkeimpään: saada koirat radalle ilman turhia kommervenkkejä.
Hyvinkää. Isot kisat kotiradalla, tai no lähimmällä radalla. Lähdettiin koettamaan sinivalkoista unelmaa neljällä koiralla. Artulle olettettiin että matka on liian lyhyt. Piper oli vielä kovin kokematon, sekin tulisi näkymään. Little pärjää, matkakin sopii. Kettu oli ihan villikortti. Vauhtia on mutta mihin se riittää ja miten se jaksaa monta starttia putkeen kun kausi alkaa näistä kisoista. Siis hieman takki auki lähdettiin.
Piper tippui. Ei ollut yllätys, mutta yritti ainakin. Kettu voitti mutta väsyi loppuun pahasti. Palautui ihan ok mutta vanha maltti ennen lähtöä oli tiessään ja poltti kynttilää ihan turhaan ennen kisoja. Arttu kolmas ja välieriin. Little toinen ja myöskin jatkoo. Näytti hyvältä kunnes välierien lähtöjaot tuli. Kaikki kolme omaa koiraa samassa välierässä ja kolme muuta todella kovaa koiraa. Tää on tätä. Lähdöstä alettiin puhua kuolemaneränä. Siitä sai ehkä kyseenalaista kunniaa. Kaikkia lähdön koiria pidettiin kovina. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kuollut.
Little taisteli itsensä B-finaaliin. Isommat pojat tipahtivat jatkosta. Kettu otti uransa surkeimman startin pahimpaan paikkaan. No näimpähän sen kerran juoksevan jonkun selässä. Aika jännä. Käsi ylös jos voitte sanoa samaan 
No Kettu jäi huilimaan katsotaan syksyllä tai sitten ensi vuonna jos terveyttä riittää. Arttu piruuntui matkan lyhyyteen. Pidennetään matkaa ja se sopi Artulle paremmin kuin hyvin. Samassa erässä haki finaali paikkaa meidän poikien lisäksi Franks Leader. Kirjoitin aikaisemmin tästä nuoresta mustasta, koska se Solve The Puzzlen jälkeläinen. Tämä Palapelin poika esitti upeita otteita jo aikaisemmin kesällä ja nyt sitten tuli täysosuma. Frank kaasutti itsensä hienosti suoraan kauden pääfinaaliin.
Välierä päivänä yksi juniorilaumamme jäsen aloitti kisauransa. Dee juoksi ekan ryhmäkokeensa lyhyellä matkalla. Ikää tällä vaalealla järkäleellä oli 17kk. Hieno juoksu. Tyttö ajautui viimeisessä kaarteessa harmittavasti ulos. Tuo maksoi mahdollisesti voiton lähdössä jossa Dee tuli toiseksi ajalla 17.17/280m. Leima ekan ryhmä kohdalle ja vähän karkkirahaa nuorelle neidille.
Finaalipäivä. Keli oli hieno ja tunnelma korkealla. Ei taaskaan mitään stressiä kuka voittaa kun paineet oli hienosti kasattu kaikille muille. Koiria mukana viisi kappaletta joista kaksi ihan kakaroita. Pipari juoksi toisen erän alkueristä pudonneille tarkoitetusta Lucky Dog kisasta. Sijoituksena neljäs. Hieman edellistä viikkoa röyhkeämpi juoksu mutta asenne edelleen hukassa. Kiima näkyy pitkään, en jaksa hokea sitä termiä mitä tässä usein käytetään. Joko kiima vaikuttaa tai sitten ei, Piperilla se vaikuttaa paljon:) Little B-finaalissa. Vastassa Cream em mate, Never say Never, Gutsy Queen, Hot peppers ja Tarsna Deed. Ihan reipasta saisi tässäkin pistellä. Cream em mate on ehdottomasti nopein narttu, joka todella lähtee kovaa. Never say Never on sekä nopea että vaarallinen. Nousee aina ekoissa kaarteissa ulommaksi ja nostaa kaikki ulkopuolellaan olevat todella ulos jos siinä sattuvat olemaan. Tämä painajainen on toistunut meidän koirille jos useamman kerran joten sitäkin odotettiin. Ainut vaihtoehto oli selvitä pois alta ja äkkiä.
Gutsy Queen nousi kisaan poisjäännin myötä. Tästäkin saatiin pienessä sopuissa piirissämme aivan aivoton mylly. Ekalla varasijalla oli Kettu. Poisjäänneen koiran treenarin tulkinta säännöistä oli että Ketun olisi täytynyt osallistua vaikka ei ollut edes ilmoittautunut ko kisapäivään. Säälittävää jälleen kerran. Reilua viikkoa myöhemmin sama tapaus jätti toisen treenattavansa pois pitkän matkan toisesta osakilpailusta periaatteelle “ei jaksanut pitkää matkaa” . Ihan hyvä syy. Ei jaksanutkaan. Kun itse ilmoitin etten halua tuoda Kettua b-finaaliin koska startteja kaudelle oli vähän ja juuri juossut kaksi kovaa keskimatkaa, se ei ollut perusteltu syy. On se jännä miten hyvät syyt vaihtuu, kun osat vaihtuu. Minä en tarvinnut lääkärin todistusta Ketusta koska sitä ei oltu mihinkään ilmoitettu, tulikohan tästä uupumuksesta todistus, tuskin. Mutta sehän on tietysti ihan eri asia.
Little ei jäännyt odottamaan syliintulevia tai päästänyt ylinopeaailonaa karkuun. Juoksu oli ehkä hienoin mitä olen tältä koiralta koskaan nähnyt. Keulaan ja se keula sitten piti maaliin asti. Aika kertoi kaiken tarpeellisen. 28.42/480m. Ihan detaljina, kukaan meidän koirista ei ole koskaan mennyt näin kovaa koskaan, saati alle kaksivuotiaana.
Päivän päälähtö oli hieno taistelu. Stailess Steve tuskin yllätti ketään voittamalla kisan uudella rataennätyksellä, joka nyt sitten kirjataan semmoisille luvuille että töitä saa tehdä kuka sen aikanaan rikkoo. Upeaa työtä. Lähdön ehkä suurin uutinen kuitenkin oli nuoren Franks Leaderin nouseminen kivenkovassa seurassa toiseksi. Tuli aika loistava fiilis vaikka ko koiraan mitään isompaa sidettä olekkaan. Edellisessä lähdössä Pepin poika Little voittaa huimalla ajalla ylivoimaisesti ja seuraavassa Pepin viimeisen pentueen velipuoli tulee upeasti toiseksi. Frankilla on myös kovasukuinen äitee jonka osuutta ei millään kannata väheksyä. Yhtä kaikki, voi kovasti olettaa että nuoremmat Solve The Puzzle jälkeläiset tulevat varmasti sanomaan oman osansa tulevaisuudessa. Franks Leader
Deellä toinen ryhmä koe ja toinen kakkonen. Aika oli paljon kertova. 29.23. Se on hyvä vauhti reilusti alle kaksi vuotiaalle nartulle. Dee juoksee tänä vuonna vielä hieman rutiinia. Ehkä yhden startin, todennäköisesti trialeita yms soolojuoksuja.
Arttu pääsi omalle matkalleen. Ja se näkyi. Voitto tuli hyvällä ajalla ja poika oli onnellinen. Taas hieno mantteli Vetcarelta ja kaikkea kivaa purkkia ja härpätintä. Alkoi itse asiassa hymyilyttää pojan palkinto pussi. Pieni nalle, Cothivettiä ( Arttu on suurkäyttäjä treenikaudella ) Canicurea ( joo ahneella on tunnetusti usein se paskainen loppu… Arttu varastaa oikeesti kaiken, sitä sitten hoidetaan ) ja DAP haihdutin ( oikein kätsy ujon pojan kanssa reissussa ) täähän oli melkein yhtä hyvin suunniteltu pakkaus kuin Littlen pari edellistä. Vitamiineja ja rasvahappoja karvankasvatukseen. Kiitos radoille hienoista palkinnoista ja sponsorien hankinnasta.
Päivän lopuksi mamman musta päivänpaiste aloitti uransa soolokokeella. Capes Fransine, kavereitten kesken Gabby oli väläyttellyt upeita aikoja harjoituksissa. 16.88/280m ja meillä todettiin että oli aika juosta soolo pois kuljeksimasta. 29.87 oli aika 480m ja soolo hienosti läpi. Nyt harjoitellaan lisää ja kerätään kokemusta. Tämä pentu on älyttömän reipas. Loistava työmotivaatio ja lahjakas fiksu narttu. Tästä voi oikeasti odottaa hyvää. Antaa ajan kulua se näyttää kyllä mitä tuleman pitää.
Kasvatit olivat myös vahvasti mukana SM-mittelöissä. Alkuerä päivänä Sissi (All of Aethonan) juoksi toisen ryhmäkokeensa ollen kolmas jäätävällä ajalla 29.17. Tämä oli Sissi ensimmäinen ratakierros Hyvinkäällä mikä ei profiililtaan ole helpoin mahdollinen. Hatunnosto Nellille. Tasapainoinen ja nopea narttu jolta odotan ensi kaudella todella paljon.. siis ei mitään paineita Little kanssa samassa alkuerässä karsi myös Hyrrä (Spin of Billywig). Hyrrä jäi viidenneksi. Välierissä nähtiin vaaleita narttuja. Roosa ( Swing of Snidget) Juoksi kolmanneksi ajalla 29.20/480m. Kia (Wind of Veela) yritti ekaa ryhmäänsä, mutta jäi lähdössä pahoin eikä juoksua voitu tämän vuoksi arvostella. Finaaleissa nähtiin jälleen Roosa kolmospallilla ja Hyrrä juoksi keskimatkan trialin jatkosta varoittavaan vauhtiin 28.93/480m.
Kaiken kaikkiaan kasvattien omistajat ovat tehneet upeaa työtä näitten nuorten kanssa. Yhdeksästä pennusta nyt kahdeksan ovat aloittaneet ratauransa vähintään soolokokeella ja harjoituksilla. Näistä kuusi kisaa jo ahkerammin. Tämä on loistava radalle tuloprosentti. Se kertoo siitä että olen saannut aktiiviset ja ahkerat pennunomistajat. Kiitos teille olette tehneet todella hyvää työtä, toivottavasti olen jotenkin voinnut auttaa tässä matkan varrella:)
Kiitos hienoista kisoista Hyvinkäälle, Teitte hyvää työtä.
Kaikki kisaavat finaalissa, onneksi ei samassa…
On ollut taas hieman vipinää. Hoitolapset ja vanhukset lähtivät koteihinsa ja yksi uusi koiralapsi saapui omaan uuteen kotiinsa. Pepin ,Jipon ja Ketun pikkuveli Jackpotti on siis Termu-äidin ja Snowy Joey rakkauven hedelmä. Pikkupoika on itse perkele. Puree, jahtaa, raivoo ja riekkuu lakkaamatta , mutta on erittäin soma kun nukkuu. Välierissä olleet totesivat että Potti on oikein hyvä nimi… jossain kaukana asui aikanaan myös joku toinen Pot niminen tyyppi jolla oli asennetta
Pepin kinttu paranee hyvin. Rouva on ollut erittäin omatoiminen jälleen kerran ja poistanut erittäin sujuvasti tikkien suojaksi puetut housut ja sitten tikit… yksi kerrallaan. No haava paranee hyvin ja koira kävelee ihan mallikkaasti. Pepin pitäminen totaali levossa vaan alkaa kohta olemaan aivan tuskaa. Rasiassa nukkuminen vielä menee kun on 20cm patjaa ja täkkejä, tyyny ja vesikuppi nokan alla. Ruoka tulee hienosti kaksi kertaa päivässä höystettynä lihapullilla. Ulkoilu vaan voi olla vähän raisua jo… koeta siinä sitten rauhoitella kun toinen ei muuta päivät tee kun nukkuu.
Sm-kisat ovat tähän asti sujuneet hienosti. Alkuerissä Arttu juoksi päivän nopeimman ajan ja voitti upeasti oman alkueränsä jossa oli mm Batseebone. Kettu voitti jo totuttuun tapaan oman eränsä ihan kelvollisella ajalla ollen päivän 3. nopein. Jippo sääti taas juoksulinjojaan ja jäi neljänneksi. Aika ihan ok mutta kiemurtelu söi. Alkuerissä nähtiin myös isosisko Soolon juoksu veteraanien finaaliin. Valkea vilahdus vain paranee vanhetessaan. Onnea Soololle kovasti finaaliin me peukutetaan oikein kovasti.
Välieriin valmistauduttiin normaalisti. Jippo ilmoitettiin Lucky Loser alkueriin ja tyttö olikin tulilla ensimmäisenä. Lähtö meni hienosti. Neiti oli selkeästi ymmärtänyt juoksuohjeet ja punnersi todella hienosti maalisuoralla ohi oltuaan toisena ekasta kurvista alkaen . Ja nyt aikakin alkaa olla sitä luokkaa mitä Jipon on uskottu menevän. 29.54 oli oikein kelvollinen kellotus joskin rata oli erittäin hyvässä kunnossa ja huomattavan paljon parempi kuin viikkoa aikaisemmin. Arttu juoksi myös loistavasti ollen kolmas hyvällä ajalla 29.52. Lähtö oli hieman ruuhkaisempi kuin edellinen ja sija selvisikin vasta loppusuoran väännössä, jossa Arttu alkaa olla mestari. Kettu oli pitkästä aikaa lähdössä jossa oli odotettavissa kunnon vastusta lähdöstä alkaen. Nopea raitapaita Cream em mate lähti tosissaan kuin hauki paisteelta ja sai selvästi Ketun hereille. Kettu otti oman paikansa porukan keulilta tokassa kaarteessa ja piti vauhdin hyvänä koko loppumatkan. Aika 29.11 on Ketun uusi ennätys ja kauden kärkiaika 495m matkalla. Molemmat pojat Suomen Mestaruus finaaliin ja Jippo Luckyn finaaliin. Saatiin ihan ok kopit ja nyt vaan odotellaan.
Ketusta on tulossa jossain vaiheessa myös isä. Irlannintuonti kaunokainen Blue Oyster on ilmoitellut kiinnostuksestansa ja kunhan kirjeenvaihtoa tässä hetki pyöritellään voi hyvinkin olla että nuoripari tapaa toisensa kun leskenlehdet kukkii. Somaa tuo nuori lempi katsotaan mitä saavat aikaiseksi, liudan nopeita violettejä kilpurikoiria varmaan
Yksi voitti toinen hajosi…
Sm kisat oli meidän osalta iso menestys ja samalla pettymyksen päivä. Kaksi koiraa pääkisan finaalissa tuntui mahtavalta ja kun Jippokin vielä meni lohdutuskisan finaaliin oli fiilis hieno. Mutta toisin kävi. Jippo loukkaantui pahannäköisesti lähdössään ja kilpailunjohtaja oli paikalla välittömästi kantamassa koiraa lääkäriin kun tyttö saatiin pysäytettyä. Suuren suuri kiitos Niemen Hannulle, näin sen pitäis mennäkin kannetaan huolta kaikista ja autetaan jos voidaan. Pahanäköisestä konttaamisesta huolimatta mitään megaisoa vaivaa ei löytynyt joten koira autoon ja seurataan. Oman ihmetyksen touhuun sai harrastajien parvi kun koira vietiin eläinlääkäriin. Ymmärrän toki uteliaisuuden ja jossain määrin huolenkin koska kaikkien koirat juoksevat samalla radalla, mutta jotain rajaa. Tuli olo että tullaan tuijottaa että meniköhän kunnolla ja miksi on tuotu radalle ja onkohan ollut kunnossa jne. Minä vastaan kun kysytään sitten kun on sen aika ja paikka. Tuskin tahtoisitte itsellenne yleisöä kun sattuu omalle kohdalle… yhtä kaikki JIppo on nyt tutkittu ja koiran oikeassa lavassa on pieni pinnallinen revähtymä muualta ei ell ole mitään löytänyt ei radalla eikä kotona.
Näillä viiliksillä oli kiva lähteä finaaliin. Jättää Jippo ell-pöydälle varaäiti Tainan ja Nellin kanssa ja kasvattajakin meni myöhemmin perässä. Sitä sitten koiria hakemaan ja kavereilla autossa ilme että kiva kun tulitte mutta mihis se muija jäi… Lämmittely meni pitkäksi näytöksen takia ja hyvää taisi tehdä kun keli oli kovin vilpoinen. Itse startti meni hyvin. Arttu lähti normaalia kovempaa ja Kettu normaaliin tapaan ja keulaan. Arttu paini ekan kaarteen Jamin kanssa ja molempien patit suli siihen. Kettu joutuu taistelemaan loppuun asti kun velipoika Batseebone vastusti veljen voittoputkea loppuun asti. Kettu tittelöitiin uudeksi suomenmestariksi 2007 upealla ajalla 29.02. En ole tutkinut mutta ihan äsken ei noin kovaa ole Turussa menty. Arttu oli upeasti neljäs.
Mestaruutta ei tälläkään kertaa paljon ehditty juhlimaan. Yksi kipeä tuomisina ja toinen kotona. Kotona odotteli myöskin uusi vauva Moscowseemaster eli Potti. Potti on Pepin ,Jipon ja Ketun pikkuveli Snowy Joeysta ja astuu siis isoihin kengiin kunhan kasvaa ja viisastuu. Tämä pieni pääperkele on kovin, kiukuisin, kovaäänisin ja itsepäisin pieni koira mitä meillä on koskaan ollut ja hei meillä on ollut Arttu… mutta mahtavia nuo ovat Potti ja Tähtelän Pavarotti alias Arttu ja kaikki muutkin kakarat.
Seuraavalla viikolla laumaan iski kato. Jippo lähti Tainalle talvilomalle joka sitten kestää, näillä näkymin näet Jipolla ei enää juosta kilpaa. Pepin poika Hyrrä ostateltiin heti alkuviikosta ja nyt poika sitten opettelee koiraperheen arkea Vantaalla. Hyviä vointeja vaan sinnepäin pitäkää hyrrävärkkistä hyvä huoli … siitä kuullaan vielä
Nyt menneenä sunnuntaina kisattiin Tulokasmaljasta. Oli helppo päivä kun oli vain yksi koira. Arttu oli romurallia muistuttavassa lähdössä upeasti toinen ja toi siis vanhan kaavan mukaan perheeseemme kolmannen tulokasmaljan kakkossijan. Edellisinä vuosina toisena jakkaralla ovat koreilleet Pepperseepearl 2004 ja Jaguarseejunior 2006.
Haluan kiittää kaikkia apulaisia, onnittelijoita ja meidän puolesta tuulettaneita stempistä ja selkään läpsyttämisestä. Varsinkin SM finaali päivänä muutama hali tuli tosi tarpeeseen. Erikois kiitos vielä meitin hierojalle Janina Grandellille kun olet pitänyt koirat hienosti kasassa. Onnittelen myös itse muutamaa hienosti menestynyttä koiraa omistajineen.
Happy Feet ja Nina Sulonen hieno voitto B-finaalissa
Batseebone ja Helena Nuojua ja Jimi Toivoniemi teitä saa alkaa pelätä hienoa jälkeä
Lionseelover Erika Heinonen ja Team Kuusisto Laku kulkee voitosta voittoon siitä se lähtee…
Eijas Choise Aarne Hatakka poika parantaa kuin kana lentoaan , jiisus mitä aikoja
Siinä muutamia jotka ovat jäänneet mieleen ja pysyneet siellä siihen asti että tämä juttu tuli kirjoitettua. Onnea myös kaikille muille menestyjille ja nähdään Haukiputaalla.
