Junior Derbystä päästiin kotiin ja suunnattiin katse kohti Turkua. Little otti heti viikon loman ja Piper jäi saikulle. Classicin alkueriin lähti Arttu ja seuralaiseksi Dee ja Lillan.
Arttu uupui omassa erässään pahasti, mutta pääsi jatkoon. Oulun terä oli kokolailla poissa,vaikka koira muuten vaikutti hyvältä. Dee juoksi harjoituksen lyhyellä ja oli myös hieman vaisu. Aika kuitenkin kohtuullinen 19.37/325m. Pikku Lillan (Solve the puzzle – Pepperseepearl) oli mukana haistelemassa kisatuulia ja viihtyi hienosti.
Seuraavana viikonloppuna Arttu huilasi ja Little oli jälleen tosi toimissa. Nuori herra osallistui kaksivuotiaitten urosten Puppy Mastersiin ja voitti sen varmasti ja vakuuttavasti aikaan 28.68/480m . Gabby ja Dee olivat mukana harjoittelemassa ja pitämässä pojalle seuraa. Juniorit siirtyivät nyt talvitauolle. Hyvä niin koska seuraava kisapäivä Turussa oli oikeesti painajainen.
Vuorossa siis Classicin finaali ja Tulokasmalja. Arttu ja Little. Ja aivan järjetön ilma. Satoi, tuuli ja ujelsi niin että oli järki mennä. Tytöllä nousi kuume ja minulta käyrä. Rata oli niin huono kuin siitä voi tulla, varsinkin ulkoa. Ja siellähän meidän pojat nökötti molemmat. Arttu ryytyi niin totaallisesti kuin ryytyä voi kun suossa juoksee. Littlelle ei riittänyt vauhti eikä matka eikä edes jakso. Kasvateista Swing of Snidget oli hienosti kolmas Capes lee-narttukisassa. Eli joo kamala reissu mutta tulipa tehtyä. Tosta tulokasmaljasta vielä että oli muuten meidän perheen 4. kakkonen ko kisassa johon pääsee vuoden 6 parasta tulokasta. Tiukassa on voitto. No jos ensi vuonna sitten 
Kaikesta huolimatta vuosi on nyt sitten pulkassa ja saldossa suurimpana näkyy Littlen Vuoden Tulokas titteli. Mamman mustamurjottaja
Tulevia voittajia
Alkaa olla kylmä. Pohjoisessa on vielä kylmempi. Kahden viikonlopun turnee Haukiputaalle tiesi ajamista ja ja kovaa kisaamista. Omista Little ja Piper ilmoitettiin kaksivuotiaitten Junior Derbyyn ja Arttu Kuljetus Haverisen stayer kisaan, jolloin matkana siis 712m. Kasvatteja oli myös ilmoitettu kunnioitettava määrä. Yhdeksästä pennusta kuusi oli mukana alku kahinoissa. Näistä Nooa (Nature of Niffler) joutui jäämään pois, mutta terveysongelmat masun kanssa ovat nyt kunnossa ja Nooa kellotti eilen hienon harjoitusajan 17.03/280m.
Alkueriä oli kolme joissa jokaisessa mukana kaksi potter-pentua. Nooa jäätyä pois viidellä oli siis mahdollisuus finaaliin ja neljä näistä raivasi sinne tiensä. Kertoo karua kieltään monella tavalla. Pepin pennut näyttävät kypsyvän varhain kuten emäkin. Omistajat ovat tehneet tosissaan töitä koiriensa eteen ja viitsivät ajaa ja kisata. Itse olen tyytyväinen että olen saannut ahkerat kasvatin omistajat joita on ollut helppo tukea. Toivottavasti siitä on ollut jotain hyötyä. Monen kasvattajan pennut loistivat poissaolollaan. Tuo masensi. Suomessa on monia todella lupaavia nuoria koiria jotka olisivat pärjänneet kisassa hyvin. Oliko kauas liian pitkä matka vai miksi niin monet olivat poissa? Kovasti hypetetyt “kaiken voittavat” pentueet olivat poissa, ovat olleet kyllä lähes koko kesän. Eikö ne kuljekkaan vai odotetaanko vielä pentujen kypsymistä kilpureiksi. Yhtä kaikki monta tuosta joukosta puuttui.
JD:stä jatkoon siis Little, Piper, Hyrrä ja Sissi. Myös Karisma ja Quickstep koristivat joukkoa. Kuudesta koirasta viisi oli Extra Dividend- Firefly-emälinja yhdistelmästä, joten nyt voidaan jo varmuudella sanoa että tämä yhdistelmä toimii. Karisma taasen on yhdistelmästä Chestnut Jet- Watlala. Tämä on myös hyvin kiinnostava narttu. Väläytellyt pitkin kautta osaamistaan ja osaa olla linjoissaan päättäväinen ja tuurin käydessä petollisen nopea.
Arttu tuli omassa lähdössään toiseksi. Hienoksi juoksun teki lopun nousu, jota tältä koiralta ei aikaisemmin ole nähty. Aikakin oli hyvä. Poika myöskin palautui todella hyvin, mikä lupaa hyvää jatkossa.
Kiitokset vielä Ritalle avusta ja seurasta alkuerä päivänä. Meillä oli oikein mukava ja hauska reissu. Sulta kyllä puuttuu vielä tommoinen puikkonokka… sille meidän pitää tehdä jotakin
Finaali viikonloppu oli haastava. Little kantoi tällä kertaa ennakkosuosikin paineita, mutta kesti ne hyvin. Kaikesta säätämisestä huolimatta koirien hoitaminen viikonlopun aikana ja handlaaminen kisoissa meni loistavasti. Tästä megaiso kiitos Emilialle ja Samulille. Ilman teitä olisi ollut vielä rankempi reissu. Finaali lähtö oli ruuhkainen ja heti ensi kahinoissa Hyrrä ja Piperin peli paloi kolareihin. Littlen johtaessa Sissi teki vielä aivan kaikkensa yrittäen saada kakkosta ja kolmosta kiinni. Sissi kuitenkin hienosti neljäs, muutaman sadasosan kolmoselle hävinneenä. Little voitti jälleen parantaen taas ennätystään lukemiin 31.04/520m. Mitähän näistä tulee ensi kaudella ?? Päivän iloinen yllätys oli myös Roosan voitto lyhyellä matkalla muikeaan aikaan 16.88/280. Onnea vielä kaikille menestyjille.
Artun toinen erä Haverisen staeyr kisaa oli kutistunut kolmen koiran lähdöksi. Ensin yksi koira jäi pois treenarin todettua ettei pitkä matka sovi koiralle. Väsyi pahoin ensimmäisessä erässä. Sitten toisen koiran omistaja ilmoitti ongelmista kuljetuksen ?? suhteen eikä osallistunut hyvin pärjänneellä nartullaan kisan toiseen osaan. Itse kisa meni täysin ennakkoasetelmien mukaan. Eijas Choise voitti tehden taas uuden rataennätyksen ( Onnea vaan Hugolle ja Aarnelle vielä kerran ) Arttu tuli toiseksi juosten edellisviikoista rataennätystä sivuavan ajan 43.77/712m. Kolmanneksi Radiant Midwife, joka niin ikään juoksi kauden parhaansa. Hyvät ovat asetelmat Turku Classiciin…
Hyvinkää. Isot kisat kotiradalla, tai no lähimmällä radalla. Lähdettiin koettamaan sinivalkoista unelmaa neljällä koiralla. Artulle olettettiin että matka on liian lyhyt. Piper oli vielä kovin kokematon, sekin tulisi näkymään. Little pärjää, matkakin sopii. Kettu oli ihan villikortti. Vauhtia on mutta mihin se riittää ja miten se jaksaa monta starttia putkeen kun kausi alkaa näistä kisoista. Siis hieman takki auki lähdettiin.
Piper tippui. Ei ollut yllätys, mutta yritti ainakin. Kettu voitti mutta väsyi loppuun pahasti. Palautui ihan ok mutta vanha maltti ennen lähtöä oli tiessään ja poltti kynttilää ihan turhaan ennen kisoja. Arttu kolmas ja välieriin. Little toinen ja myöskin jatkoo. Näytti hyvältä kunnes välierien lähtöjaot tuli. Kaikki kolme omaa koiraa samassa välierässä ja kolme muuta todella kovaa koiraa. Tää on tätä. Lähdöstä alettiin puhua kuolemaneränä. Siitä sai ehkä kyseenalaista kunniaa. Kaikkia lähdön koiria pidettiin kovina. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kuollut.
Little taisteli itsensä B-finaaliin. Isommat pojat tipahtivat jatkosta. Kettu otti uransa surkeimman startin pahimpaan paikkaan. No näimpähän sen kerran juoksevan jonkun selässä. Aika jännä. Käsi ylös jos voitte sanoa samaan No Kettu jäi huilimaan katsotaan syksyllä tai sitten ensi vuonna jos terveyttä riittää. Arttu piruuntui matkan lyhyyteen. Pidennetään matkaa ja se sopi Artulle paremmin kuin hyvin. Samassa erässä haki finaali paikkaa meidän poikien lisäksi Franks Leader. Kirjoitin aikaisemmin tästä nuoresta mustasta, koska se Solve The Puzzlen jälkeläinen. Tämä Palapelin poika esitti upeita otteita jo aikaisemmin kesällä ja nyt sitten tuli täysosuma. Frank kaasutti itsensä hienosti suoraan kauden pääfinaaliin.
Välierä päivänä yksi juniorilaumamme jäsen aloitti kisauransa. Dee juoksi ekan ryhmäkokeensa lyhyellä matkalla. Ikää tällä vaalealla järkäleellä oli 17kk. Hieno juoksu. Tyttö ajautui viimeisessä kaarteessa harmittavasti ulos. Tuo maksoi mahdollisesti voiton lähdössä jossa Dee tuli toiseksi ajalla 17.17/280m. Leima ekan ryhmä kohdalle ja vähän karkkirahaa nuorelle neidille.
Finaalipäivä. Keli oli hieno ja tunnelma korkealla. Ei taaskaan mitään stressiä kuka voittaa kun paineet oli hienosti kasattu kaikille muille. Koiria mukana viisi kappaletta joista kaksi ihan kakaroita. Pipari juoksi toisen erän alkueristä pudonneille tarkoitetusta Lucky Dog kisasta. Sijoituksena neljäs. Hieman edellistä viikkoa röyhkeämpi juoksu mutta asenne edelleen hukassa. Kiima näkyy pitkään, en jaksa hokea sitä termiä mitä tässä usein käytetään. Joko kiima vaikuttaa tai sitten ei, Piperilla se vaikuttaa paljon:) Little B-finaalissa. Vastassa Cream em mate, Never say Never, Gutsy Queen, Hot peppers ja Tarsna Deed. Ihan reipasta saisi tässäkin pistellä. Cream em mate on ehdottomasti nopein narttu, joka todella lähtee kovaa. Never say Never on sekä nopea että vaarallinen. Nousee aina ekoissa kaarteissa ulommaksi ja nostaa kaikki ulkopuolellaan olevat todella ulos jos siinä sattuvat olemaan. Tämä painajainen on toistunut meidän koirille jos useamman kerran joten sitäkin odotettiin. Ainut vaihtoehto oli selvitä pois alta ja äkkiä.
Gutsy Queen nousi kisaan poisjäännin myötä. Tästäkin saatiin pienessä sopuissa piirissämme aivan aivoton mylly. Ekalla varasijalla oli Kettu. Poisjäänneen koiran treenarin tulkinta säännöistä oli että Ketun olisi täytynyt osallistua vaikka ei ollut edes ilmoittautunut ko kisapäivään. Säälittävää jälleen kerran. Reilua viikkoa myöhemmin sama tapaus jätti toisen treenattavansa pois pitkän matkan toisesta osakilpailusta periaatteelle “ei jaksanut pitkää matkaa” . Ihan hyvä syy. Ei jaksanutkaan. Kun itse ilmoitin etten halua tuoda Kettua b-finaaliin koska startteja kaudelle oli vähän ja juuri juossut kaksi kovaa keskimatkaa, se ei ollut perusteltu syy. On se jännä miten hyvät syyt vaihtuu, kun osat vaihtuu. Minä en tarvinnut lääkärin todistusta Ketusta koska sitä ei oltu mihinkään ilmoitettu, tulikohan tästä uupumuksesta todistus, tuskin. Mutta sehän on tietysti ihan eri asia.
Little ei jäännyt odottamaan syliintulevia tai päästänyt ylinopeaailonaa karkuun. Juoksu oli ehkä hienoin mitä olen tältä koiralta koskaan nähnyt. Keulaan ja se keula sitten piti maaliin asti. Aika kertoi kaiken tarpeellisen. 28.42/480m. Ihan detaljina, kukaan meidän koirista ei ole koskaan mennyt näin kovaa koskaan, saati alle kaksivuotiaana.
Päivän päälähtö oli hieno taistelu. Stailess Steve tuskin yllätti ketään voittamalla kisan uudella rataennätyksellä, joka nyt sitten kirjataan semmoisille luvuille että töitä saa tehdä kuka sen aikanaan rikkoo. Upeaa työtä. Lähdön ehkä suurin uutinen kuitenkin oli nuoren Franks Leaderin nouseminen kivenkovassa seurassa toiseksi. Tuli aika loistava fiilis vaikka ko koiraan mitään isompaa sidettä olekkaan. Edellisessä lähdössä Pepin poika Little voittaa huimalla ajalla ylivoimaisesti ja seuraavassa Pepin viimeisen pentueen velipuoli tulee upeasti toiseksi. Frankilla on myös kovasukuinen äitee jonka osuutta ei millään kannata väheksyä. Yhtä kaikki, voi kovasti olettaa että nuoremmat Solve The Puzzle jälkeläiset tulevat varmasti sanomaan oman osansa tulevaisuudessa. Franks Leader
Deellä toinen ryhmä koe ja toinen kakkonen. Aika oli paljon kertova. 29.23. Se on hyvä vauhti reilusti alle kaksi vuotiaalle nartulle. Dee juoksee tänä vuonna vielä hieman rutiinia. Ehkä yhden startin, todennäköisesti trialeita yms soolojuoksuja.
Arttu pääsi omalle matkalleen. Ja se näkyi. Voitto tuli hyvällä ajalla ja poika oli onnellinen. Taas hieno mantteli Vetcarelta ja kaikkea kivaa purkkia ja härpätintä. Alkoi itse asiassa hymyilyttää pojan palkinto pussi. Pieni nalle, Cothivettiä ( Arttu on suurkäyttäjä treenikaudella ) Canicurea ( joo ahneella on tunnetusti usein se paskainen loppu… Arttu varastaa oikeesti kaiken, sitä sitten hoidetaan ) ja DAP haihdutin ( oikein kätsy ujon pojan kanssa reissussa ) täähän oli melkein yhtä hyvin suunniteltu pakkaus kuin Littlen pari edellistä. Vitamiineja ja rasvahappoja karvankasvatukseen. Kiitos radoille hienoista palkinnoista ja sponsorien hankinnasta.
Päivän lopuksi mamman musta päivänpaiste aloitti uransa soolokokeella. Capes Fransine, kavereitten kesken Gabby oli väläyttellyt upeita aikoja harjoituksissa. 16.88/280m ja meillä todettiin että oli aika juosta soolo pois kuljeksimasta. 29.87 oli aika 480m ja soolo hienosti läpi. Nyt harjoitellaan lisää ja kerätään kokemusta. Tämä pentu on älyttömän reipas. Loistava työmotivaatio ja lahjakas fiksu narttu. Tästä voi oikeasti odottaa hyvää. Antaa ajan kulua se näyttää kyllä mitä tuleman pitää.
Kasvatit olivat myös vahvasti mukana SM-mittelöissä. Alkuerä päivänä Sissi (All of Aethonan) juoksi toisen ryhmäkokeensa ollen kolmas jäätävällä ajalla 29.17. Tämä oli Sissi ensimmäinen ratakierros Hyvinkäällä mikä ei profiililtaan ole helpoin mahdollinen. Hatunnosto Nellille. Tasapainoinen ja nopea narttu jolta odotan ensi kaudella todella paljon.. siis ei mitään paineita Little kanssa samassa alkuerässä karsi myös Hyrrä (Spin of Billywig). Hyrrä jäi viidenneksi. Välierissä nähtiin vaaleita narttuja. Roosa ( Swing of Snidget) Juoksi kolmanneksi ajalla 29.20/480m. Kia (Wind of Veela) yritti ekaa ryhmäänsä, mutta jäi lähdössä pahoin eikä juoksua voitu tämän vuoksi arvostella. Finaaleissa nähtiin jälleen Roosa kolmospallilla ja Hyrrä juoksi keskimatkan trialin jatkosta varoittavaan vauhtiin 28.93/480m.
Kaiken kaikkiaan kasvattien omistajat ovat tehneet upeaa työtä näitten nuorten kanssa. Yhdeksästä pennusta nyt kahdeksan ovat aloittaneet ratauransa vähintään soolokokeella ja harjoituksilla. Näistä kuusi kisaa jo ahkerammin. Tämä on loistava radalle tuloprosentti. Se kertoo siitä että olen saannut aktiiviset ja ahkerat pennunomistajat. Kiitos teille olette tehneet todella hyvää työtä, toivottavasti olen jotenkin voinnut auttaa tässä matkan varrella:)
Kiitos hienoista kisoista Hyvinkäälle, Teitte hyvää työtä.
Oli Turun vuoro järjestää perinteinen urosten ja narttujen keskinäinen mittelö Masters ja OAKS. Kisat onnistuivat kokonaisuutena hienosti jos jotain miinusta pitää sanoa oli alkuerä päivän rata todella raskas. Tähän oli osuutensa kelillä ja lanalla, mutta finaaleissa rata oli napakka.
Narttujen runsas osanotto yllätti. Kuusi alkuerää tarkoitti sitä että finaaliin meni ainoastaan voittajat. Kolmelle nopeimmalle kakkoselle oli paikka varattuna Rakennus Jurva Rinne consolation kisaan lopuille nartuille järjestyi tyttökisa Rautian, Finngreyn ja Kennel Nordicin myötävaikutuksella. Uroksia mukana oli kolme lähdöllistä joista kaksi parasta pääsi finaaliin. Kolme seuraavaa taas Jurva Rinteen kisaan. Tällä mentiin ja kisoista tuli upeat.
Alkuerissä oli mukana ylläreitä. Piperin putoaminen jatkosta oli selvyys koiramäärästä johtuen kun taas pojista olettettiin Artun menevän jatkoon ja Little putoavan. Toisin kuitenkin kävi ja Little juoksi upean juoksun tullen toiseksi ja ollen näin finaalin nuorin koira. Arttu tuli 4. ja jatkoi Jurva Rinteen yhteiskisaan. Piper taasen ilmoitettiin Rautia Girl Power Stakesiin.
Huvittavinta oli että Suomessa on itketty aina ettei nartuille ole omia lähtöjä. Nyt kun semmoinen tuli ja koiria joilla osallistumisoikeus oli, oli yli 20… narttuja ilmoitettiin 9 kpl. Selvisi narttulähtöjen tarve. Kun kirjoitan tätä on jo syyskuu. Joo, päivitys ei ole ollut viime aikoina se tärkein asia mielessä, elämässä on ollut kovin paljon muutakin. Tällä viikolla ilmoitettiin Capes lee-nimiseen narttukisaan. Koiria tuli tuohon luokkaan 4 ja eteenpäin tarkoitettuun cuppiin 11 kpl. Matkakin on sama. Viimeksi selitys oli että ei kukaan halua juosta keskimatkaa. Itseasiassa tämäkin on aika huvittavaa. Pitäisi järjestää, mielellään mahtavilla palkinnoilla, kisoja nartuille, lyhyellä tai keskimatkalla. Kisan pitäisi olla oikealla radalla ja oikeaan aikaan, ei siis syksyllä Hauiputaalla koska ei sinne jaksa ajaa. Siis oikeesti kisatkaa jos haluatte, mutta älkää ikinä valittako että erikoiskisoja ei ole. Ei niitä tule jos niihin ei riitä koiria…
Mutta takaisin Mastersiin ja oheiskisoihin. Finaali päivänä fiilis oli kiva. Ei ennakkosuosikin paineita. Lähinnä oli toive, ettei pentu parka olisi ihan viimeinen. Vastuksena kaikki kauden kovimmat urokset. Raidalliset vauhtipeto veljekset Happy Feet ja Stailess Steve ja näiden musta velipuoli, starttiraketti, The Trooper. Tähän vielä venäjän vahvistus Hedgehunter ja Blue Henry ja oli kyyti kylmää. Ei haitannut. Kukaan ei kertonut Littlelle että noita tarttee väistää. Poika tuli upeasti toiseksi ensimmäisessä klassikko finaalissaan. Päivän kruunasivat upeasti juosseet Piper ja Arttu. Arttu voitti oman lähtönsä näytöstyyliin ja sai päällensä Jurva Rinteen voittomanttelin. Piper voitti oman lähtönsä ja oli Rautia Girl Power Stakesin kokonaiskilpailussa kolmas. Kaksi voittoa ja klassikko kakkonen. Hieno päivä siis.
Myös omat kasvatit olivat vauhdissa molempina Turun kisapäivinä. Alkuerissä soolokokeen juoksi All of Aethonan eli Sissi. Raskaalla radalla kova aika 30.51 ja luokka K3. Lupaili hyvää finaalipäivän ekaan ryhmäkokeeseen. Voitto tuli hyvällä juoksulla ja toisen koejuoksijan järjettömän törttöilyn ansioista. Aika oli hyvä 19.35/ 325m. Sissi aloitti siis kuten äitinsä, kovaa ja korkealta.
Alkuerä päivänä Roosa ( Swing of Snidget) osallistui OAKSin alkuerää ollen viides ja Hyrrä (Spin of Billywig) Mastersiin ollen 4. Finaali päivänä oli Kia ( Wind of Veela) juoksi hyväksytyn soolokokeen aikaan 29.77 ja luokkaa K3. Joten kovaa menee tämäkin. Hyrrä osallistui Artun kanssa samaan finaaliin ja oli siis Jurva Rinteen kisassa hienosti 4.
Tästä lähdettiin sitten valmistautumaan Suomen Mestaruus kisoihin.
