Suurkiitokset kaikesta

Turun viimeinen, ja samalla kauden 2009 päättävä, kilpailupäivä on ohi. Nordicilla juoksi omia kolme, ja muutama kasvatti oli näyttämässä taitojaan. Samoilla sävelillä mentiin päättäjaiskilpailu kuin kauden aikaisemmatkin: hymyn aihetta riitti kotiin ajaessa. Tällä kertaa mukana oli myös hieman haikeutta.

Omista koirista mukana oli vain kolme, Kettu, Saara ja Seppo. Muut olivat jo aloittaneet talvitauon. Kettu oli kolmikosta ainoa, joka juoksi tavallisessa avoimen sijoituslähdössä – veteraanikoira. Olisi tuo voinut tietysti jäädä kotiinkin, mutta koska vanha herra on vauhdissa ja veteraanitittelin Vuoden Koira -pisteitä kannattaa jahdata aina viimeiseen päivään asti, niin startistahan tuo itsensä löysi. Ja uskollisena tavoilleen se löysi myös itsensä voittajana pysäytyksestä. Aika 19,02 kuuluu kauden ehdottomimpaan terävimpään huippuun. Tietysti tyylipuhdas luokan yksi aika, sillä olihan se päivän toiseksi nopein kellotus. Vain kaksi sadasosaa hitaampi kuin nopein.

Seppo sanoo hyvästit. © Anu Lahdenpohja http://www.anulahdenpohja.com

Seppo starttasi Vaisaari Sprintin finaalissa. Onko yllättävää, että Sepe vei sen päivän nopeimman Ketun kirsun edestä juosten 19,00? Se ei ollut yllätys meille, eikä monelle muullekaan. Hieman sydämentykytystä Seppo ehti kuitenkin aiheuttaa finaalissa. Se päätti ihmetellä lähtöveräjän auetessa, ja tuli kaarteessa samassa joukossa muiden kanssa. Mutta kun kaarre oli loppumassa ja maalisuora aukesi, niin muistui taas mieleen miksi niin moni on katkeran kitkerän kateellinen meille ja tuolle tuulennopealle urokselle. Se laittoi isomman vaihteen silmään, talloi kaasun pohjaan ja hyvästeli muut. Sen irtautumista laumasta ja maalisuoran vauhtia voidaan kuvailla jo hivenen turhan tutulla termillä: hyytävä.

Saara joutui tekemään miehen työn. Kun Suomen muut veteraanit – kahta muuta lukuunottamatta – laitetaan vajaisiin veteraanisprintteihin, niin Saara lähti 5,5 vuotiaana valloittamaan maan pisintä aktiivisesti juostavaa kilpailumatkaa. 785 metriä ja Turku Classic. Alkuerät menivät mahtavasti voitolla ja hienolla ajalla. Finaali pelotti, sillä eläkeläisikäisen palautuminen ei ole enää sillä tasolla kuin elämänsä parhaimpia ja nopeimpia vuosia elävien kilpakumppanien. Hyvin finaali kuitenkin meni. Vaikka muut olivat alussa nopeampia, niin Saara näytti mitä sana kunto ja kestävyys tarkoittaa. Hirmuinen nousu muiden hyytyessä ja Turku Classicin valloittaminen jäi sadasosan päähän. Kitkerän suloista hävitä senteillä 785:n tappavan metrinj jälkeen. Toiseen sijaan voi kuitenkin olla ihan aidosti tyytyväinen. Lähes puolen sekunnin parannus alkuerään ja huippuaika. Hauskemmaksi sen tekee vielä se, kun muistaa ketkä eläkeikäinen Saara voitti… mukaanlukien moninkertainen rataennätyskoira ja kilpailun viime vuotinen voittaja Eijas Choise.

Eipä mennyt kasvateillakaan kehnosti. Kasvattajan ei tarvitse todellakaan hävetä lapsiaan maailmalla. Mutta kaksi olivat yli muiden. Lips juoksi itsensä mahtavasti kakkoseksi toisessa koejuoksussaan ja on nyt virallisesti aito kilpakoira. Varsinkin sen takasuoran vauhti oli sellainen, että ensi vuoden narttukisoja odotetaan mielenkiinnolla. Ja sitten on Notos. Tulokasmalja 2009. Kilpailuselostus on notosmaisen lyhyt ja ytimekäs. Kopista ulos, ihan sama vaikka hiukan tulisi kontakteja, uutta pykälää silmään ja bye bye. Tällä kertaa keskimatka taittui neljän sadasosan päähän rataennätyksestä. Sillä tavalla tällä kertaa.

Voittoa ja menestystä laimensi hieman haikeus. Paitsi että kausi loppui, niin kaksi koiraa siirtyi eläkeläisiksi. Jäähyväiskilpailunsa juoksivat Kettu ja Saara. Ikä tuli täyteen, nyt alkaa lihominen. Mutta palataan heihinkin hieman myöhemmin kun tehdään loppusaldo maan parhaiten menestyvästä kilpa- ja kasvatuskennelistä Nordic Greyhoundista.

   

Luokassa: Kilpailut   |   Tagit: chester, kettu, Saara, stayer, turku, turku classic  |  Ei kommentteja »