Kotoa löytyy Moolah Bonza, kotoisammin Saara. Sutjakka, kaunis musta narttu. Ja pahuksen nopea. Tiukka tapaus. Sanoo napakasti jos on tarvis. Ketun paras kaveri. Nahisevat pihalla juoksujärjestyksestä ja sisällä nukutaan puolimiten päällekkäin. Täyssisar Cream’em Mate lienee tuttu jokaiselle suomalaista greyhound racingiä seuranneelle. Kaksinkertainen Vuoden Narttu. Kaksivuotiaana Moolah Bonza oli nopeampi. Luultavammin myös kolmivuotiaana. Aivan varmasti 5-vuotiaana pitkillä matkoilla. Ei sille yksikään narttu kyennyt laittamaan kampoihin.
Kilpailemaan Saara ei ratakoulutuksen jälkeen nuorena käytännössä päässyt, koska muutimme Irlantiin. Pelkkä rekisteröinti olisi siellä maksanut yli 300 euroa, ja se oli liikaa. Liian paljon, koska Irlannissa Saara olisi ollut “vain” tusinatason open racer. Toki ylimmässä luokassa, mutta ei enempää. Suomessahan samoilla tuloksilla oltaisiin oltu saman tien historiankirjoissa. Selvä seuraus koiramäärän eroista. Kenneleissä joissa työskentelimme, oli yhtä paljon greyhoundeja kuin mitä Suomessa on kilpailevia. Gaussin käyrä toimii tässäkin. Koiramme saivat jonkin verran startteja harjoitusradoilla, mutta mistään tavoitteellisesta treenauksesta on aivan turha puhua. Olivat enemmänkin sparrausvastustajia nuorille tulokkaille rataharjoitusvaiheessa. Siksi odotukset koirien tulostason suhteen eivät olleet korkeimmat mahdolliset Suomeen muutettaessa. Ne olivat sentään nelivuotiaita. Puhutaan suunnilleen samasta, kuin että 30 vuotias päättäisi pyrkiä sadan metrin huipulle – toivoton ajatus treenattuja 20-vuotiaita vastaan. Mutta kausi 2009 veteraaneissa olikin sitten sitäkin mielenkiintoisempi.
Kun tulimme takaisin Suomeen, niin Saara muistutti, että tämä harrastus voi olla joskus aavistuksen turhauttavaa. Lyhyen valmistautumisjakson jälkeen Suomen Derbyn B-finaalin voitto ajalla, jolla olisi pärjätty A-finaalissakin, valoi uskoa. Usko joutui koetukselle, kun samaan syssyyn alkoi kiima. Muutama “korvienväli”startti ajettiin (koiran vai omistajien?), kunnes annettiin periksi. Onneksi sai nauttia sisarusten Cream’em Mate ja Houdini Jr esityksistä.
Veli Houdini Jr on mielenkiintoinen tapaus. Se juoksi niityllä 300 metrin kiihdytyksen jälkeen ruohoon jätettyyn aitaverkon palaan. Nopealla koiralla jalkojen alta vetäminen rautalangoilla ei kuulu sarjaa Hyvät Jutut®. Kuntoutus etujalan ojentajan kanssa hoidettiin, mutta koskaan siitä ei tullut ns. ehtaa. Se ei kestä pitkää rasitusta. Asia, jonka kanssa on vain elettävä. Siksi JR:n voitto Turun sprintillä huippuajalla 19,08 lämmitti mieltä kohtuullisen paljon. Vuoden sprintteriksi nimetty ei päässyt edes lähelle tuota tasoa. Ei 2008, eikä sama koira 2009.
Veteraanivuosi 2009 lämmitti sydäntä. Sivustomme uutisista löydät tarkemmat tarinat. OAKS 3, SM B-finalisti, Turku Classic 2. GRL:n – eli koko maan – Vuoden Koiralistoilla eläkeläismamma oli Vuoden Narttu kolmonen, Stayer-listan ykkönen ja Vuoden Veteraani I.
Saaran jalostuskäyttö on käynyt aika ajoin mielessä. Isä Hugo Houdini oli oman aikansa ehdottomasti nopein keskimatkan koira mitä Suomesta oli koskaan tullut. Ruotsin greyhound racingin kulta-aikana se oli säännönkumaisesti lähtönsä vedonlyöntisuosikki. Arvokilpailuja. Kutsukilpailuja. Artikkeleita. Haastatteluja. Pisin putki puhtaita ykkösluokan aikoja. Palkintorahalistan ykkönen. Kaiken kruunasi mantereen vaativimman ja parhaiten palkitun kilpailun voitto, Ruotsin Derby. Mutta Hugo ei ollut koskaan mantereen nopein keskimatkan koira. Se oli kakkonen. Nopein oli ruotsalainen Cinnamon. Suuri voittamaton. Hugon yksi meriitti olikin, että se oli Ruotsin harvoja, joka mahtui samaan maalikamerakuvaan Cinnamonin kanssa. Jalostuksellisesti tilanne oli mielenkiintoinen, sillä nuo kaksi olivat serkuksia: niiden emät olivat pentuesisaruksia. Eipä ollut yllättävää, sillä se pentue voitti mestaruuksia mihin vain päätyi. Ylipäätään kenen tahansa jalostuksesta ylipäätään jotain ymmärtävän silmät kostuvat ihastuksesta kun katsoo Hugo Houdinin emälinjaa. Puhumattakaan isälinjasta, joka on – paitsi tuulennopea – kasvattajalle mitä parhain. Huippuperiyttäjiä, mutta vähemmän käytetyistä linjoista. Kädet ovat melkoisen vapaat jatkosuunnitelmien osalta.
Saaran emä Money Honey taasen. Suomen Kasvattajakilpailun voittaja. Ruotsissa luotettava kilpakoira ja 33 sekunnin alittaja – hyvän koiran mittapuu siellä siihen aikaan. Hieman samaa kuin 29 sekunnin alitusvaatimus Suomessa. Kestävä 500 metrin narttu, joka olisi loistanut pidemmillä matkoilla, jos olisi saanut mahdollisuuden. Se juoksi Hyvinkäällä 680m huippuaikaan 42,00; tytär juoksi samalla radalla ja samalla matkalla huippuajan 41,64. Money Honey oli erinomaisesta pentueesta, jossa valitettavasti kaikki eivät saaneet aivan niitä mahdollisuuksia kuin olisivat ansainneet. Suomessa tunnetaan parhaiten ehkä Money Honeyn veli Lonely Man – Vuoden Sprintteri. Ruotsissa taasen sisar Release Me oli ehkä parhaimmista early pace -koirista, mutta se menetti voittoja kehnosta kopista tulemisensa takia. Luoja armias kuitenkin siitä kiihtyvyyttä. Ansaitsemansa laakeriseppeleen se kuitenkin sai voitettuaan Ruotsin Mestaruuden veteraaneissa. Näiden emä Aurora II: Vuoden Narttu. Sen linjat… taas kerran huippukoiria niin Australiaan kuin Irlantiinkin tavalla, joka antaa mahtavat työkalut jalostuksen suhteen. Sukulinjammeovat käytännössä ulkosiitoksia lähes kaikkiin linjoihin Suomessa.
Kun katsotaan emän emälinjaa, kun katsotaan isälinjaa, kun otetaan noista päälinjoista mikä tahansa haara, niin jokainen vähänkään objektiivisesti asioihin suhtautuva ei voi kuin huokailla. Ihastuksesta. On päivänselvää, miksi voittajia ja nopeita koiria löytyy joka sukupolvesta. Suurin osa pennusta haaveilevista ei kuitenkaan koskaan kasvata. Heille nimet sinällään ovat yhdentekeviä. Ostajalle riittää se, että pennulla on nopea sukutaulu, ja nimenomaan vanhemmat ovat nopeita, ajavia ja sosiaalisia koiria. Kummin kaiman serkulla on merkitystä ainoastaan sukutaulurunkkareille, jotka eivät näe koiraa yksilönä vuokaavion takaa. Saatika että edes ymmärtäisivät koko kaaviota.
Tähän asti luettuamme tiedämme, että tulevien pentujen emällä on nopea sukutaulu, se ajaa puhtaasti ja on mahtavan sosiaalinen. Yöllä kömpiessään kainaloon saman peiton alle Saara on jopa ehkä liiankin sosiaalinen.
[...] perustaksi yksi tai kaksi yksilöä, niin Occamin partaveitsi on päässyt tylsistymään pahasti. Moolah Bonzan sukutaulusta löytyy suora isälinja Pilotiin vuodelle 1820 – 32 sukupolvea. Emälinjaa [...]
Sunnuntai 21. Maaliskuu 2010 at 22:52