Greyhound racingin kausi 2009 on lähes ohi. Lähes, koska GRL:n gaala on vielä pitämättä ja liiton palkinnot antamatta. Mutta gaalaa, palkittujen esittelyä ja osallistujien pukuloistoa odotellessa tehdään katsaus Nordicin huippuhetkiin armon vuonna 2009.

Moniko uskoi talven pentutapaamisessa montako voittajaa pellolla juoksi?

KILPAILUKAUSI ALKOI kaikille hieman samalla tavalla kuin talven tulo autoilijoille. Tuttu tapaus, aika tiedettiin ja silti se hyökkäsi yllättäen. Syynä oli tavallista pidemmälle venynyt talvi ja erittäin myöhäinen kevät. Ratoja ei saatu kuntoon, ja kausi alkoi vain yhden rataharjoituksen myötä. Toimme muutaman oman radalle vain saadaksemme selvän kuvan missä mennää, ja mitä pitäisi hioa. Tiedän, että maassa on treenareita, jotka kykenevät näkemään koiransa vauhdin ja kunnon kirjoittelemalla foorumeilla ja lukemalla suuria suunnitelmia kaikesta siitä mitä olisi pitänyt talvella tehdä – mutta me emme kykene siihen. On pakko päästä radalle.

Kettu, Jaguarseejunior, starttasi sprintillä EGU Open-päivänä. Mielenkiintoinen startti, jossa neljä ensimmäistä juoksi kymmenyksen sisään. Niin siinä vain kävi, että vaikka ajalla 16,70 muutoin pärjäisikin, niin nyt sillä selvisi neljänneksi ja kotiin jatkamaan treenejä. Monet olisivat olleet ikionnellisia moisesta ajasta, mutta Ketulta se ei tyydyttänyt. Saara, Moolah Bonza, päätti valeraskaana rohkeasti kokeilla keskimatkaa. Hormonit jylläsivät ja treeni oli kesken. Saavutuksena toinen maalissa  ja viisisadasosaa voittajalle hävinneenä oli hyvä, mutta ei se tietenkään tyydyttänyt. Little, Lil’ Bit of Pixie, oli myös mukana EGU Openissa ja jäi täysin keskeneräisenä neljänneksi.

Kasvateista juoksemassa olivat Fire of Phoenix ja Nature of Niffler. Laittoivat lupaavasti tassua tassun eteen, mutta näki selvästi että pohjoisen koirat olivat vielä enemmän kesken kuin kehä kolmosen suunnasta matkustaneet.

Paremminkin olisi voinut mennä, mutta koko kilpailupäivän sävelet olivat selvät. Huiput, kuten omat koiramme tai vaikkapa Eijas Choise, floppasivat ja päivän menestyjät lakkasivat olemasta menestyjiä kun aurinko nousi korkeammalle ja kesä eteni.

OMAT JA KASVATIT jatkoivat treeniään odotellen että kesä todella alkaisi. Siinä välissä Oulun omat koirat kävivät kokeilemassa raskaaksi kynnettyä kotirataansa ja Fire Of Phoenix juoksikin itsensä hienosti Top Racen alkuerissä toiseksi ja finaaliin.

TAAS KERRAN Sprintti Derby juoksutettiin heti kauden alkuun. Omituinen ratkaisu vuodesta toiseen, sillä silloin ei tässä ainoassa lyhyen matkan klassikossa haeta sitä aitoa sprinttikuningasta. Mukaan oli ajankohdasta huolimatta uskaltautunut kolme kasvattia.  All of Aethonan juoksi alkuerässään hienosti kolmannen sijan. Swing of Snidget ja Spin of Billywig olivat samassa lyhyen startissa. Swing of Snidget paransi omaa sijoitusprosenttiaan olemalla tyylikkäästi kolmas. Päivän onnistunein nordic oli tietysti Spin of Billywig voittaessaan starttinsa mahtavasti ykkösluokan ajalla.

Sprintti Derbyn finaalipäivänä lähdettiin katsomaan mihin suuntaan valeraskaamme kuntokäyrä oli menossa. Saara laitettiin optimismia uhkuen veteraanilähtöön. Toki viisi vuotta täyttäneen täytyy sellaisessa juosta, vaikka kestävänä ei mikään sprintteri olekaan. Kotiin tuli toinen sija.

Spin of Billywig päätti kasvattaa entisestään kasvattien sijoitusprosenttia ollen kolmas. Taas palkintopallisijoitus. All of Aethonan joutui pään mitalla taipumaan meillä talven treenissä olleelle Devil May Carelle jääden neljänneksi kahdella sadasosalla – aika oli kuitenkin hyvä.

KESÄ ETENI, Juhannus oli kaunis kuten joka vuosi, ja koitti heinäkuu. Kaksi odotettua tapahtumaa oli käsissä. Kettu saavutti veteraani-iän, ja Virpiniemen leiriviikot olivat edessä. Sekä Suomen Mestaruuskilpailut. Pakkasimme auton täyteen koiria, hivenen vaatteita ja kosolti intoa. Ja jonkun verran paljon hyttysmyrkkyä. Nyt pääsee kausi käyntiin.

SM-ALKUERÄPÄIVÄNÄ ensimmäisenä starttasi nuori neiti Gabby, Capes Francine. Sprintiltä voitto ja mahtava ykkösluokan aika. Heti perään sama matka, mutta nyt veteraanien SM-taiston alkuerä. Kettu näytti miksi se on ollut koko uransa numero uno: voitto. Ja selvä sellainen. Kuten Gabbylläkin oli ollut. Little osallistui tietysi avoimen luokan alkuerään. Ja päätti noudattaa Nordicin perinteitä. Voitto tietysti, selvällä kaulalla ja ykkösluokan ajalla. Veteraani-Saara laitettiin sille sopivammalle matkalla, vaikka yleisesti oltiinkin sitä mieltä, että yli viisivuotiasta ei saisi raskaalle 520 metrin matkalla laittaa. Kun muutkaan eivät laita. Saaralla olikin hieman epäonnea, sillä se kohtasi Line Of Firen. Saara rikkoi voittoputken jäädessään toiseksi. Aivan mahtava suoritus vanhalta rouvalta.

Virpiniemeen oli mukana ja työmme alla kasvateista All Of Aethonan. Pieni narttu, tuntemattomassa laumassa ja vieraassa treenissä. Lopputulokseksi alkuerävoitto todella vahvalla loppunousulla. Muista kasvateista Fire Of Phoenix joutui todella kovaan alkuerään, mutta sinnitteli silti neljänneksi. Swing Of Snidget joutui kohtaamaan Littlen, mutta juoksi hienosti kolmanneksi ja jatkoon.

Välieriä varten ei pitkään saanut levätä. Omista Seppo, Zefyros, pääsi viimein starttiin – alkueräpäivänä sen lähtö peruuntui. Totaalisen vihreä aloittelija on aina jännitysmomentti, vaikka se olisikin harjoitellut kuinka paljon tahansa. Hyvin Sepe uransa aloitti. Voitto ykkösluokan ajalla. Ei voi paremmin mennä. Paitsi jos juoksisi rataenäätyksen, mutta siihen ei koskaan ensimmäisen kauden aloittelija kykene. Varsinkin jos on alle kaksivuotias. Välieräarvonnoissa meille oli käynyt huono tuuri. Little ja Saara olivat samassa erässä. A-finaaliin pääsisivät ykkönen ja kakkonen, B-finaaliin kolmonen ja nelonen, loput kaksi saisivat lähteä kotiin. Ei tuokaan ihan oikein ole. Vastassa maan huippuja, ja Little finaaliin juostessaan itsensä kakkoseksi. Saara tuli hienosti kolmanneksi ja lähti karsiutuneiden kärkiajalla ennakkosuosikkina B-finaaliin. Erän tasosta kertoo sekin, että neljä koiraa kykeni juoksemaan ykkösen ajan. All Of Aethonan kopitettiin selvästi altavastaajana, vaikka alkueränsä voittikin. Kun paineet puuttuvat, niin homma luistaa. Voitto tyylipuhtaasti. Gabby joutui selvittämään keskimatkan. 520 metriä tuntui pahalta sprinttityyppiselle nartulle, mutta minkäs teet. Pakko se oli juosta. Gabby ei tiennyt yhtään mitään pakkopullasta, ja voitti lentäen oman starttinsa.

Finaaliin lähdettiin kohtaloon alistuen. Meillä oli mennyt alku- ja välieräpäivät niin hyvin kuin mahdollista. Yksikään koirillaan kilpaileva kasvattaja ei pärjännyt meille menetyksessä. Eivätkä muut kilpakennelitkään. Oli mennyt niin hyvin, että tämä ei voinut enää jatkua.

Kolme starttia viikossa avoimen koirille, veteraani-SM:ssä sentään juostiin vain kahdesti. Kova koetus koirille, jotka eivät nukkuneet kotioloissa. Gabby lähti sprintille, vastassa oli aina niin vaarallinen Happy Feet – tästä ei voisi tulla voittoa. Mutta Gabby oli sen verran nuori, ettei tuntenut viime vuoden EGU Open -voittajaa. Kun ei kuvia kumarra, niin voi juosta täysillä. Ja voittaa, kuten Gabby teki. Kettu lähti veteraanifinaaliin. Veräjä auki ja hei sun heiluvilles. Veteraani-SM 2009 Jaguarseejunior. Miten Kettu sen tekikään. Päivän nopein aika. Kauden nopein aika. Radalla ja päivinä, jolloin sinne on kokoontunut koko maan kerma. Saara lähti taas kerran Virpiniemessä metsästämään B-finaalin voittoa erinomaisella ajalla. Eikä ensimmäistä kertaa sen emälinjassa. B-finaali oli täydellinen katastrofi. Ykkönen ja kakkonen ilmoitettiin, sitten kaksi kaatunutta – joista toinen oli Saara, yksi diski ja yksi nolla. Kopin takana katsoessa olisin voinut vaikka vannoa, että yhdellekään ei olisi kuulunut antaa sijoitusta. Mutta näin tällä kertaa. Finaaliin starttasimme kaksi koiraa. Littlen ja All of Aethonanin. Little kompuroi lähtönsä, eikä sitä anneta anteeksi tällä tasolla. Viides. Mutta se oli finaalissa. Suurin osa muista ei ollut, eikä yksikään niistä, jotka toukokuun alussa kehuivat menestyksellään. All Of Aethonan lähti selvänä altavastaajana. Taas kerran kun ei kuvia kumarra, niin on helpompi juosta. Mahtavasti kolmas ykkösen ajalla. Palkintopalli SM:ssä on aina suurta.

Entä muilla kasvateilla? Aika nordicmaiseen tapaan finaalipäivä Virpiniemessä sujui. Boreas - voitto keskimatkalta ykkösluokan ajalla. Fire of Phoenix – voitto keskimatkalta myöskin. Kaikias - kakkoseksi ykkösluokan ajalla.

Meille jäi hyvä maku suuhun Virpiniemen reissusta. Niin treenareina kuin kasvattajinakin.

Oli aika levätä hiukan. Tampere ei kyennyt taaskaan tarjoamaan mitään kilpailullisesti järkevää, joten otimme rauhallisesti. Ihmiset ja koiratkin.

HEINÄKUUN LOPPUPUOLELLA ohjelmaan tuli Turku, Masters ja Oaks. Toki noihin kahteen oli osallistuttava. Kävi taas kerran huono tuuri eriinjaossa ja Kettu sekä Little joutuivat samaan. Kettu voitti, Little toinen. Molemmat juoksivat ykkösluokan ajat. Saara voitti Oaksissa oman alkueränsä. Huimaa.

Kasvatit saivat taas kerran kasvattajansa ylpeäksi. Boreas tuli radalle, sprintille. Voitto ykkösen ajalla. Hämmästyikö joku? Oaksissa All Of Aethonan voitti alkueränsä ja Fire Of Phoenix hienosti kolmosena. Eipä hämmästyttänyt tuokaan menestys.

Finaalipäivään mentiin nöyrinä. Oli mennyt niin hyvin niin pitkään, että todennäköisyydet olivat meitä vastaan. Jossain vaiheessa tulee aina turpiin. Gabby asetti itsensä alttiiksi ensimmäisenä. Sprintti, voitto ja ykkösen aika. Jauzaa! Sepen kanssa oli keskusteltu viimeisiä kertoja vaivanneesta lähtökopissa ihmettelystä. Lopputuloksena Jurva Rinteen tyylipuhdas voitto. Saara yritti Oaksin finaalissa, mutta sille hivenen liian lyhyellä matkalla se ylti “vain” palkintopallille ollen kolmas. Arvatkaapa kuka voitti kun se ei ollut Saara? No tietysti All Of Aethonan. Mastersin finaalissa Kettu ja Little taistelivat keskenään Nordicin urosmestaruudesta ja muita vastaan liiton tittelistä. Kettu voitti Nordicin skaban ollen tyylikkäästi finaalin toinen. Little tuli aivan imussa kolmanneksi. Se siitä turpiin saamisesta. Koirat kummassakin päälähdössä, ja jokainen palkintopallisijoituksilla.

Ja muutkin kasvatit kuin All Of Aethonan loistivat taas. Notos kiihdytti itsensä sprintillä mainiosti toiseksi. Kaikias oli pääsemässä yli tapaturmastaan ja nousemassa hissukseen siihen mihin oli jo päässyt. Nyt kolmas sija.  Swing Of Snidget laukkasi hienosti Jurva Rinteessä kolmanneksi.

KASVATTAJAKILPAILU TAMPEREELLA on menettänyt täysin asemansa. Ennen kasvattajat laittoivat sinne ehdottomasti parhaimpansa. Nykyään jännitetään kuka ylipäätään suostuu sinne lähtemään. Me jätimme taas Tampereen väliin. Siellä ei ole todellakaan mitään kilpailullisesti mielekästä tarjottavaa. Aikoinaan oli. Mutta Tampere ei ole Rooma, joka kykenee pärjäämään menneellä loistollaan Nordicin menestystä lähti kuitenkin Kauppiin puolustamaan Swing Of Snidget narttuihin. Eikä turhaan. Kaunis alkuerävoitto. Notos jatkoi taivaltaan kilpakoiraksi ollen sijoituslähdössään hienosti toinen. Tässä vaiheessa oli varma, että tästä mustasta pojasta kuullaan vielä. Tampereen finaaleissa Notos näytti, että nyt tämä alkaa sujua. Meni ja voitti. Swing Of Snidget ei onnistunut uusimaan aluerän suoritustaan, mutta oli kuitenkin juosten finaalissa. Muut kasvattajat tekevät mainoksia jälkeläisistään pääsemällä finaaleihin varakoirina. Meidän ei tarvitse. Kasvattien taso ja treenarit nostavat meidät otsikoihin omilla saavutuksillaan.

DERBY ON lujaa tulossa maan ykköskilpailuksi. Joten siihen oli pakko osallistua. Jatkoon pääsy on vaikeaa, ja jokainen itsensä juoksemalla finaaliin päässyt on jo voittaja sinällään. Derby on myös siitä mielenkiintoinen kilpailu, että jopa B-finaali nauttii arvostusta. Vaikka se ei palkintorahoissa näykään. Ei ollut kahta kysymystäkään että osallistuisimmeko vai emme.

Notos oli ensimmäisenä ottamassa tulikastettaan uransa ensimmäisessä todellisessa arvokilpailussa. Hyvin se onnistui. Voitto ja ykkösen aika. Samassa startissa Saara sai pinnisteltyä itsensä kolmanneksi ja jatkoon myöskin. Seuraavana Notoksen velipoika Seppo, ja suvun kunnia vaan kasvoi. Myöskin voitto, ja ykkösluokassa sekin. Gabby joutui koville hieman sille liian pitkällä matkalla, mutta sekin piti itsensä jatkossa ollen kolmas. All Of Aethonan piti itsensä edelleenkin narttulistan kärjessä tullessaan kakkosena maaliin. Derbyn kuudes alkuerä oli myöskin Nordicin juhlaa. Little voitti ykkösen ajalla, kakkosena Boreas ja kolmantena Fire Of Phoenix. Kasvattien kolmoisvoitot ovat aina mieltä ylentäviä, vaikka Nordicissa niihin onkin jo aavistuksen verran totuttu. Kettu joutui enemmän sprinttityyppisenä tosi koville, mutta kolmas sija päästi jatkoon ja piti sijoitusprosenttia kauniina.

Skiron oli vasta aloittelemassa uraansa, eikä siksi päässyt Derbyyn. Mutta sijoituslähtövoitto varmasti helpotti oloa.

Välierät vain kovensivat kilpailua, mutta raakaan kilpailuasetelmaan Derbyn arvo perustuukin. Jokaisen on juostava, menneet tulokset eivät vaikuta. Fire Of Phoenix, Notos ja Boreas kohtasivat vauhdissaan olevan Eijas Choisen, eikä Lively Mumblekaan ollut missään nimessä turha koira. Ahtaassa startissa Fire Of Phoenix onnistui saamaan itsensä toisena maaliin ja lunasti itselleen arvokkaan finaalipaikan. Notos ja Boreas saivat itsensä toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon, B-finaaliin. Seppo lähti myös finaaliin hävittyään voiton Johnny Wasille vaivaiset kaksisadasosaa. Mutta teki kuitenkin ykkösluokan ajan. Little sai taisteltua itsensä B-finaaliin todella tasaisessa välierässä, jossa kaikki mahtuivat puolen sekunnin marginaaliin. Euros aloitteli uraansa sijoituslähdössä ja teki hienoa jälkeä ollen toinen.

Suomen Derbyn finaaliin lähdettiin jännittäen. Jopa meidänlaisemme kokeneet kilpailijat osaavat jännittää. Parhaansa tekee ettei se vaikuttaisi koiriin, mutta aina se jollain tapaa heijastaa. Tai sitten koirat tiesivät kuinka arvokkaasta päivästä oli kysymys, koska olivat joltisenkin eläväisiä. Kettu aloitti tapansa mukaan päivän ja sprintillä. Päätti ihmetellä veräjän auetessa, mutta mahtavalla earlyllään sai itsensä kuitenkin kakkosena maaliin. Kilpailupäivä lähti siis lupaavasti käyntiin. B-finaalissa Notos räjäytti pankin. Voitto kauden kärkiajalla, jonka se jakoi itseään kokeneemman Eijas Choisen kanssa. Ja aina vaan parani. Little hankki Nordicille kaksoisvoiton tulemalla kakkoseksi, myös ykkösen ajalla. A-finaali oli arvoisensa. Eräs parhaimmista finaaleista aikoihin. Notoksen omistajien Johnny Was ja Seppo tekivät tiukan kaksintaistelun, jonka Seppo hävisi kolmella sadasosalla. Yleensä kakkossija hävitään, tällä kertaa se voitettiin. Mahtava Derby Nordicille: kaksi kasvattia A-finaalissa, kolme B-finaalissa. All Of Aethonan haki lääkettä harmilliselle karsiutumiselleen välierässä. Se otti välikilpailun arvokilpailuputkessaan, jonka se luonnollisesti voitti. Saara päätti yrittää samaa lääkettä, tällä kertaa hieman pidemmällä 560 metrillä. Kun saatiin veteraanimuorille hieman metrejä lisää, niin loppunousu ja kestävyys tulivat arvoonsa: voitto.

OLI AIKA palata hieman tavallisemmille radoille hienosti onnistuneen Derbyn jälkeen. Hyvinkää, ja ikäkausikilpailut kaksivuotiaiden Junior Derby ja kolmivuotiaiden suomalaiskoirien Grand Prix. Kettu ei tietenkään voinut enää osallistua noihin kahteen. Se oli jo aikoinaan oman menestyksenä niistä hakenut. Siispä sijoituslähtöön, avoimen koiria vastaan. Toisena maalissa. Papparainen oli vauhdissa. Seppo rukka ei saanut osallistua Junior Derbyyn. Kun vaaveli täyttää kaksi vuotta vasta ensi vuonna. Joten suuntana sijoituslähtö. Taas kerran kehnoa tuuria, sillä Saara oli samassa startissa. Kuten myös kasvateista Tampereella voitonmakuun päässyt Notos. Ja niin siinä sitten kävi, että nälkä kasvaa syödessä. Notos voitti – tietysti ykkösen ajalla, milläs muullakaan. Saara päätti näyttää miksi vanhus juoksee jatkuvasti keskimatkalla voimiensa tunnossa olevia avoimen koiria vastaan. Hieno kakkossija, ja Seppo sai kuunnella pottuilua loppuillan kennelkavereiltaan – meni häviämään lähes vanhukselle jääden kolmanneksi. Mutta kaunista silti. Nordic vastaan Muu Suomi: 3-0. Gabby päätti näyttää todelliset kyntensä Junior Derbyn alkuerässään. Voitto ilman kyselyjä, ilman arvailuja. Tyylikäs suoritus kaiken kaikkiaan. Little lähti Grand Prixiin. Ja tuli takaisin alkuerästään voitto kainalossa.

Ja kasvatit… Kaikias oli todellakin toipunut. Otti voiton. Ykkösen ajalla. Päivän nopein. Ei hassumpaa! Spin Of Billywig kilpaili hämmästyttävän harvakseen, mutta onnistui silloin kun pääsi radalle. Tällä kertaa kakkossija meidän Littlelle hävinneenä. All Of Aethonan todisti ettei kauden menestys ollut sattumaa. Toiseksi sekin ja jatkoon.

Hyvinkään finaaleihin lähdettiin taas kerran nöyränä ottamaan vastaan tappion karvas kalkki. Meillä oli mennyt koko kesä aivan mahtavasti, nyt oli jo aika katastrofille. Vanha rouva Saara laitettiin optimistisesti pitkälle matkalle. Kuusi kaarretta veteraanille. Pakko kokeilla, koska se oli niin monta kertaa tullut pysäytykseen ensimmäisenä. Kyseessä oli pelkkä jalostuksellinen kokeilu, eikä menestystä edes haettu. Varsinkaan kun vastassa oli RE-koira Eijas Choise. Saara yllätti positiivisesti jokaisen. Myös molemmat treenarinsa. Vahva loppunousu ja vaikka Eijas Choise laittoi Hyvinkään 680 metrin RE:n uuteen uskoon, niin kakkoseksi tullut Saara meni maalin jälkeen kaarteessa hyvissä voimissa ohi. Ensi kerran heräsi ajatus laittaa tyttö Turku Classiciin, sillä kilpailumatka olisi mukavasti pidempi. Kettu jatkoi lyhyen avoimissa. Jäi kakkoseksi, ja tuskallisella tavalla. Sama aika voittajan kanssa, mutta maalikamerasta saatiin kirsunmitan ero. Gabby teki työnsä Junir Derbyn finaalissa niin kuin pitikin. Oli toinen ykkösen ajalla. Hävisi maan sen hetken nopeimmalle Johnny Wasille. Niin häviävät kaikki muutkin.  Mahtavammaksi tuon ansaitun kakkossijan tekee vielä se, että – paitsi että oli päivän toiseksi nopein – niin voittajakaksikko oli aivan toiselta planeetalta muihin verrattuna.

Junior Derbyssä ei juossut yhtään Nordicin kasvattamaa, kun ei ollut sen ikäisiä kasvatteja, mutta Grand Prixin finaaliin oli päässyt kolme. Puolet finalisteista. Sitä voi kutsua jo kasvatustyöksi. Hieman laskua viime vuoden Junior Derby finaaliin, jossa oli neljä nordicia. Kuitenkin, kilpailevia kasvattaja harmittaa. Harmittavaa heidän kannaltaan. Tulokset ovat myös yhtä karut. Voittaja All Of Aethonan. Kolmas Little, ja Spin Of Billywig neljäs.

Notos juoksi keskimatkalla. Nyt tämä alkaa jo käydä tylsäksi. Tiedättekö mitä? Se voitti ykkösen ajalla. Jep, Notos ja Johnny Was ovat samasta treenariperheestä. Euros harjoitteli nollakoirana 280 metriä. 16,81 ei ole ollenkaan hassumpi – päivän nopein sprinttivoittaja juoksi 16,84.

MEIDÄN EI alunperin pitänyt lähteä ollenkaan Virpiniemeen maaottelupäivänä. Mutta kun ulkomaanmatkailuidea luhistui, niin päätimme suunnata matkustushalut pohjoiseen. Koirat autoon ja keula kohti Ii:tä Hiltusille. Emme ilmoittaneet koiria maaooteluun, koska emme olleet ilmoittaneet halukkuudesta etukäteen. Ei se osallistumista olisi estänyt, mutta SM-katastrofin jälkeen harkitsemme kahteen kertaan ennen kuin juoksemme ruotsalaisia vastaan. Jouduimme hieman kikkailemaan ilmoittautumisten kanssa. Tiesimme, että sinne olisi tulossa melkoisen vähän koiria. Oli selvää, että meillä joutuisi useampi oma koira samaan lähtöön, joten Seppo sai uhrautua. Se oli ollut jo levossa nuorelle koiralle niin tyypillisten ylikunto-oireiden takia, joten se laitettiinkin lyhyelle. Rohkea veto tuokin, koska Sepon ongelmat olivat olleet nimenomaan hitaassa kopista tulemisessa. Kestävä keskimatkankoira se on muutoinkin. Rohkeus palkitaan. Seppo tuli, näki ja hyvästeli. Voittaja oli ratkaistu sekunti veräjän aukeamisen jälkeen. Voitto ja päivän nopeimpana ykkösen aika. Eipä tuo mikään muukaan voinut olla, koska Seppo räjäytti taivaan tuliin entisen hasty Henryn rataennätyksen, jota kennel Run-Up oli kiihkeästi mainostanut “lyömättömäksi”. Jep, sitä se olikin. Ennen kuin koppiin laitettiin Nordicin jalostuksen helmiä. Hassua, Muut opettavat samanikäisille kaarrejuoksun alkeita, mutta tämä pentue takoo ennätysaikoja ja voittoja. Kasvateista Swing Of Snidget taisteli itsensä peräksiantamattomasti toiseksi. Kettu otti ja voitti. Mahtavalla ajalla. Samaa ykköseksi luokiteltua tasoa, jota se oli näyttänyt Virpiniemessä kesälläkin. Sitten aikaisempaa Hyvinkään toisinto. Varjomaaottelu. Nordic vs. Muu Suomi. Little voitti, ykkösen ajalla. Gabby toinen, Saara kolmas. Sitten oli pitkä väli, ja muu suomi saapui maaliin.

Hyvin meni turistireissuksi suunniteltu maaottelupäivä. Saimme juuri ne sijoitukset, jotka oli ylipäätään mahdollista saada.

KAUSI ALKOI lähestyä loppuaan. Periaatteessa haikeaa, mutta alkoi olla jo takkikin tyhjä. Vaikka olimmekin pyrkineet keskittymään ainoastaan arvokilpailuihin ja jättämään turhat sijoituspäivät väliin, niin viikonloppuja oli kuitenkin uhrattu riittämiin. Turku Classic oli kuitenkin pakkosauma, monellakin tavalla. Se nimittäin oli ratkaisemassa Vuoden Veteraani -titteliä. Saaran olisi menestyttävä, muutoin Silvereye menisi ohi. Vaikka Kettu huohottikin niskaan, niin se oli jo käytännössä hävinnyt tittelin. Nuorimman kirous veteraanilaumassa, sehän alkoi saada pisteitä vasta heinäkuusta.

Kettu lähti uransa toiseksi viimeiseen starttiin. Ja tuli takaisin tavoilleen uskollisena. Voitto, ykkösen suoritus ja yksi kauden kärkiajoista. Seppo oli laitettu sprintille Virpiniemen rataennätyksen jälkeen. Kaikki veikkailivat, että se ei kykenisi toistamaan, juoksemaan lähellekään yhtä kovaa uudestaan. Että se olisi tähdenlento. Seppo teki kepposen ja käy tamtam… Voitto, ykkösen suoritus ja kolmensadasosan päähän rataennätyksestä. Komea tähdenlento tosiaankin. Gabby kärsi urakalla. Lähtiessään ohitukseen omassa startissaan naapurin mantteli takertui siihen kiinni ja kaatuminen oli tosi lähellä. Peli oli pelattu ja Gabbyn kausi päättyi siihen. Rintalastan alueella oli liikaa kipuilua. Sinänsä masentavaa, sillä Gabby olisi pessyt lähdön voittaneen ja Vuoden Sprintteriksi nimettävän My Best friendin 5-0 – se teki nimittäin rutiinisuorituksensa juosten L3-ajan, jolla olisi Sepon lähdössä päässyt ihan neljänneksi. Saara näytti mitä kestävyys tarkoittaa. Taas kerran mahtava loppunousu ja selvä alkuerävoitto 785 metrillä. Turku Classicin karsintakierrosten nopein aika muuten. Ja tietysti luokkaa yksi.

Lips aloitti uransa. Valeraskaana ja ylipainoisena, vaikka sen painoa olikin tiputettu. Mahtavasti meni ollen lähtönsä toinen. Tästäkin pennusta kuullaan vielä. Ja Notos. Tämä käy kerta toisensa jälkeen tylsemmäksi. 495 metriä, voitto ykkösen luokalla ja komensadasosan päähän rataennätyksestä.  Se ei ilmeisesti osaa muuta kuin voittaa päivän kärkiajoilla. All Of Aethonan tuli samassa startissa mahtavasti toiseksi. Tyylikäs kaksoisvoitto Nordicin kasvateille – ja eri pentueista.

Finaalipäivä koitti. Samaten kauden viimeinen kilpailupäivä. Tänään ratkeaisi mm. Vuoden Veteraani ja Narttu -tittelit.

Sepe aloitti. Vaisaaren Palvelukoti sprintin finaali. Ja Sepe sen myöskin lopetti. Voitto, ykkösen aika ja päivän nopein. Sprinttilistan huiput tyytyivät loppupään sijoituksiin. Saara päätti tehdä Turku Classicin finaalissa typerän ohituksen ulkokautta, joka maksoi sille voiton. Kakkoseksi sadasosan tappiolla. Kerrassaan mahtava suoritus 5,5 vuotiaalta lajissa, jossa suurin osa veteraaneista juoksee vajaita sprinttilähtöjä. Jos ylipäätään juoksevat. Kettu lopetti uransa sprintillä. Lopetti kuten oli uransa juossutkin. Voitolla ja ykkösen ajalla. Jäi  muuten vain kaksisadasosaa Sepen voittoajasta.

Entäs muut kasvatit? Lips suoritti viimeisen ryhmäkokeensa. Oli tyylipuhtaasti toinen, hienolla loppunousu lisäksi. Samassa startissa myös Swing Of Snidget paransi sijoitusprosenttiaan ollen kolmas. Tulokasmalja… Notos asialla. Jatketaanko samaa tyyliä kuin edelläkin? Voitto, ykkösen aika ja sadasosan hitaammin kuin alkueräpäivänä. All Of Aethonan repi itsensä samassa kilpailussa palkintopallille ollen kolmas.

–

Mitä voi todeta Nordicin kaudesta 2009? Omistajat tekivät sen mitä heiltä odotettiinkin ja koirat mitä pyydettiin. Nordic Greyhounds ei voi muuta kuin kiittää kasvattejaan ja omia koiriaan kuluneesta kaudesta ja toivottaa vielä parempaa vuodelle 2010!

Haikeaksi kauden 2009 loppumisen teki kahden mahtavan kilpakoiran uran päättyminen. Vuoden Greyhound 2007 Jaguarseejunior “Kettu” sekä Vuoden Veteraani 2009 Moolah Bonza “Saara” pääsivät eläkkeelle. Nyt loppui painontarkkailu ja lihominen on sallittua. Hyvästit kilparadoille ja tervetuloa terveet viisivuotiaat kotikoiriksi!

Nordic Greyhounds

• Nordic
• Koirat
• Vieraskirja
• Statistiikka
• Kasvattajaesittely

racing greyhounds