Leiriviikko osa 1 ; alkuerät
Koko lauman kuskaaminen toiseen päähän suomeen ei tunnu olevan ihan niin yksinkertaista kun luulisi. Tälle reissulle otettiin mukaan vain kisakoirat joista kolme oli omaa ja yksi lainamurre eli meidän kenneltytön Tainan uros Niitti. Matkaan lähdettiin siis 4 koiran ja lapsen kanssa. Olimme perillä Haukuputaalla lauantai aamuna ja päästiin hyvissä ajoin majoittautumaan ja nukkumaan pois matkaryytymistä.
Sunnuntaina oli reissun eka kisapäivä. Kyseessä siis Mastersin ja OAKSin alkuerät ja Niitin eka ryhmäkoejuoksu. Päivä meni suorastaan loistavasti. Oli kuuma ja pölyistä niinkuin putaalla aina tähän aikaan vuodesta.
Niitin juoksu meni hyvin. Hyvin siinä mielessä että koe meni läpi, muuten poika tarvii vielä rutkasti rutiinia. Omituista kyllä koira ei ollut millänsäkkään 520m laukkaamisesta joten pikku rikkeiden harjoitaminen oman veljen kanssa jatkui samaa tapaa kun pääsimme mökille.
Kettu otti taasen sillä rutiinilla kahdeksannen voiton putkeen tällä kaudella. Luokka taas ykkönen ja aika 30.76. Arttu oli samassa lähdössä neljäs joten molemmat koirat pääsivät keskiviikon välieriin.
Jippo oli juuri siinä kunnossa kun hieman epäiltiinkin sen olevan. Top Racen jälkeen muutimme paljon pikkunartun systeemejä ja homma näkyi jo ihan paljaalla silmällä viikkoa ennen leiriä. Neitistä tuli pirteämpi ja kurittomampi eli yhtä kaikki reippaampi. Ajat eivät vielä huimaa päätä mutta alkuerän voitto antoi suoran palautteen siitä että nyt mennään oikeaan suuntaan. Narttujen määrän takia ne eivät juosseet välieriä joten Jippo lunasti myös samalla finaalipaikan koppiin kaksi. Finaali pääsi samasta lähdöstä myös siskolikka Zebraseezipzap.
Muuten sunnuntai ilta ja alkuviikko meni palautumisen ja seurustelun merkeissä. Pepinpoika Nooan perheen kanssa hummailtiin ratsastamassa ja lenkeillä ja grillailtiin kaikenlaisia herkkuja. Helle ja itikat verottivat omia ja koirien voimia, vaikka huollettavien määrä isoilta ihmisiltä putosi maanantaina viidestä neljään kun Mona lähti mummolaan loppuviikoksi. Ei sitä vaan koskaan muista miten paljon voi ihminen itikoita vihata, jessus.
Leiriviikko osa 2; välierät
Juu hieno päivä taas. Kuumaa eli liian kuumaa ja ötököitä silleen tarpeeksi. Jippo ja Niitti eivät startanneet ollenkaan joten jäivät mökille nukkumaan.
Ensin vuorossa oli Kettu. Ihan normaali startti mutta takasuoran veto aivan hukassa. Meno näytti ihan hyvältä mutta kovin kankealta. Maalisuoralla velipoika Batseebone rutisti ohi ja jätti ekaa kertaa Ketun kakkoseksi tänä vuonna. Ketun aika 31.09 ja voittajan 30.99. Kiinniotossa oli vastassa kankea poika. Tuolle ruholle oli tehtävä jotain jos mieli olla kolmen joukossa sunnuntain finaalissa. Arvonnassa Kettu sai loistavan kopin 1 vaikka pääsi valitsemaan vasta neljäntenä. Tuuria siis tällä kertaa.
Sitten Arttu… se olikin sitten lyhyt juoksu tai no ei juossut ollenkaan. Meidän musta tampio väänsi jollakin ihmeen konstilla itsensä kopissa ympäri ja seisoi veräjän avauduttua persuus meno suuntaan ja jatkoi siinä seisomistaan koko lähdön ajan. Vitutti ja säikäytti. Mitä olisi voinnut tapahtua jos Arttu olisi lähtenyt muitten perään ja todennäköisesti vastaan. Hyi ei edes tahdo ajatella. Oman koiran loukkaantuminen pelottaa aina mutta se että se olisi aiheuttanut viiden muun ykköstason koiran hajoamisen on jo vähän liikaa. No tuuri kävi taas ja melko pian homma alkoi naurattaa sekä meitä että muita harrastajia. Ei päässyt Arttu jatkoon vaan sai kunnon naarmut takakinttuunsa. Toivottavasti teki sen verran eetvarttia että ei kokeile tuota piruettia toiste.
Tämän kisapäivän jälkeen palautuminen sitten ottikin veronsa. Vatsavaivat riivasivat koko porukkaa johtuen todennäköisesti helteestä koska ongelmat olivat samat kaikilla ja sama lääke tehosi kaikkiin…neste. Lihashuoltoa järjestettiin myös koko porukkalle. Kettu kävi ihan ammatti-ihmisellä, Niitin ja Jipon hieroin itse. Keli viileni reilusti ja alkoi sataa. En muista milloin olisi kylmä keli ollut niin mieleinen kun nyt. Muitten juhliessa leiripileitä Turuset tarpoi remmilenkillä Emilian ja kuuden koiran kanssa pitkin Haukiputaan sateisia kankaita. Emilia ja Samuli olivat myös löytäneet messevän hiekanotto paikan missä uskalsi pitää kisakoiriakin irti. Saivat vähän oikaistua kinttujaan ja kropasta lähti nesteet liikkeelle.
Lauantaina meinasi vaan olla henki löyhässä koko porukalla. Käytiin pikaisella korttelinympäri pissillä kun ukkoskuuro yllätti. Siitä viis että oltiin viimeistä vaatetta myöten märkiä mutta jessus että löi lähelle. Ensin tuli vain sinikeltainen valo ja saman tien ihan järjetön paukku. Koirat säikähti aivan täysin. Jippo repi itsensä irti ja juoksi 10m metriä ja sitten samaa vauhtia takaisin mamman kainaloon. Pennut oli kans mukana ja niillä pyöri silmät kun hedelmäpelissä. Eikun sisälle ja pesulle ja kuivaamaan. Sitten sai kuivata kämpän… 6 märkää koiraa ravistelemassa saa vettä sinkoamaan yli puolentoista metrin korkeuteen. No koirat tuli pestyä.
Leiriviikko osa 3 ; finaali
Nyt oli sitten kylmä… ihanaa. Tuuli ja uhkaili sateella. Koirat nautti, mutta ihmiset ei. Jäätelön myynti notkahti joskin makkaraa meni sitten paremmin.
Kaksi koiraa kahdessa eri klassikko finaalissa ja yksi kouhottava koejuoksija. Ei tarvinnut syödä aamulla mitään. Masussa väänti ja ahdisti. Kisapaikalla homma vähän helpotti kun ei enää ehtinyt stressaamaan.
Niitti oli tulilla heti ekassa grey- lähdössä. Oikein mahdottoman ruuhkainen ja sähläävä lähtö jossa jaettiin yksi diskikin. Niitti painoi sisälle ihan tosissaan eikä näyttänyt olevan kiinnostunut siitä mitä mahtaa olla edessä. Juoksu meni kuitenkin paremmin kuin viikkoa aikaisemmin ja kaveri oli hienosti kolmas tienaten ekat palkintorahansa 10 egee. Omistaja oli onnesta soikeena ja koira näytti pohtivan kovaa että mikäs tässä nyt noin hienoa on. Onnea Niitille Tainalle kilpakirjoista, minä tiedän että eivät tulleet ihan helpoimman kautta. Peukkua jatkolle.
Sitten OAKS finaali. Tämä kisa on kaivertanut mieltä niin pirun kauan että pelkästään finaaliin pääsy oli mulle jo voitto. Se että finaaliin mennään koiralla mistä ei keväällä tiennyt juokseeko koskaan metriäkään kilpaa , tuntui vielä paremmalta. Joskus muinoin kun Peppi hävisi sairaloman jälkeen sadasosalla finaalipaikkansa tässä samaisessa kisassa, meillä oli Jippo mukana seuraneitinä. Oltiin ruokatauolla matkalla takaisin kotiin niin lohduttelin kiukkuista Peppilottaa että ei se mitään haittaa, sinä teet sitten kohta niitä pentuja niin Jippo juoksee sitten joskus sen OAKSin… siinä se pieni musta kuikka seisoi ja katsoi isosiskoaan ja nyökytti… niin juoksenkin iha valmasti 
No nyt sitten juoksi ja mikä juoksu muuten olikin. Takajoukoista hienosti vetoapua käyttäen ja pujotellen maalisuoralle ja ulkoa kalkkiviivoilla ohi. Jipon eka iso finaali ja voitto, herrajumala mikä riemu siitä repesi. Itsellä ei mitään hajua juoksusta kun Ketun lähtö seuraavana. Kukaan ei tuntunut tietävän varmaan voittajaa niin oletin että tasainen taisi olla maaliintulo. Mutta sitten se kuulutus voittajasta … OAKS 2007 Crocoseecruiser. Ei tarvinnut enää Kettua jännittää, yksi voitto oli jo joten ihan sama miten Masters menee… Kettu vaistosi varmasti myös hieman vapautuneemman ilmapiirin ja relasi kummasti…
Ja seuraavassa lähdössä Kettu sitten teki sen minkä parhainten on näyttänyt tällä kaudella osaavan. Keulaan ja siitä kukat. Velipoika Batseebone varjosti jälleen mutta näytti kisaviikko painavan mustankin pojan jaloissa. Ketun voiton näki jo kopeilta joten kaikkien unelmoimasta tuplavoitosta tuli totta hetkessä ja olo oli mahtava. Näin isoa alamäkeä ei ole kotiin päin ollut koskaan.
Hieno päivä myös kasvattaja Anulle. Masterissa kasvatteja sijoilla 1 ja 2 OAKSissa 1 ja 5. Extra Dividendin jälkeläisiä taasen uroksissa 1,2 ja 3 ja nartuissa 1 ja 5. Kiva odotella minkälaisia menopelejä noista Pepin ja Eddie lapsista tulee. Hyvältä näyttää tällä hetkellä.
Mutta nyt on sitten kiitosten aika, ei tätä ihan yksin ole saatu aikaan:
Annulle: perseelle potkimisesta ja jatkuvasta avun etsimisestä, kiitos jatkamme tästä
Tainalle: Pidit mökin pystyssä ja stemppasit, kiitos
Emilia ja Samuli: Kiitos yösijasta ja ymmärtämisestä ,stempistä ja luottamisesta, tack tack ja KYLLÄ LÄHTEE !
Hieroja Janina Grandell: Loistavaa työtä, kiitos
Markus Laios: Muokkasit koirat kuntoon, kiitos
Anun kaveri Kaarina: Autoit semmoisessa paikassa missä muita ei olisi ollut saatavissa, ja lopputulos oli tämä, Iso Kiitos